Title: Vain lelu
Author: yuuri
Raiting: k-11
Pairing: Seamus/Blaise
A/N: Om. Criss Angelille<3 Haastoit mut ja tadaa, kökköä tekstiä tuli, mut toivottavasti kelpaa ^^
Tiedän tarinassa olevan aukkoja, mutta se on tarkoituskin xP
Haasteet: FF100-084. Mies
Summary: Housut eivät kuivuisi, mikäli hän pitäisi ne päällään.'
_____________________________________________________________________________
Blaise asetteli valkoisen kauluspaitansa ikkunan reunalle kuivumaan.
“Housut myös.”
“Unissasi, Finnigan.”
“Missäpä muuallakaan?”
Blaise kääntyi Seamusta kohden. Seamus virnisti.
“Älä ole tylsä Zabini. Farkkusi ovat läpi märät ja ne tuskin kuivuvat päälläsi.”
“No ei ole minun vikani, että kaadoit minut vesilätäkköön.”
“Minä en käskenyt sinun juosta perääni.”
Blaise mulkoili rohkelikko poikaa, mutta tiesi vaalean olevan oikeassa. Housut eivät kuivuisi, mikäli hän pitäisi ne päällään. Tappion myöntäneenä, Blaise riisui tumman siniset, läpimärät farkkunsa syvään huokaisten.
“Paljon parempi”, Seamus mutisi ja asteli luihuisen luokse. Blaise perääntyi vaistomaisesti, mutta seinän tullessa vastaan poika pysähtyi säikähtäneenä.
“Askelkin lähemmäs tai-”
“Tai sinä mitä? Taikasauvasi lojuu tuolla”, Seamus sanoi ja osoitti tummaa yöpöytää. Blaise murahti.
“Vittu.”
“Tso tso. Eikö äitisi opettanut että kiroilu on rumaa?”
“Vitut minä äidin kasvatuksista.”
Seamus nauroi ja Blaisen oli vaikea keskittyä tukalaan tilanteeseen. Kylmä seinä teki pojan selän tunnottomaksi ja kaiken lisäksi luihuinen tajusi pitävänsä irlantilaisen karheasta, syvältä pojan sisältä kumpuavasta naurusta.
Seamus kallisti päätään ja hymyillen kuroi muutaman metrin välimatkan umpeen. Poikien nenät melkein koskettivat toisiaan ja Seamus tunsi tumman pojan hengityksen kasvoillaan. Seamus kohotti kätensä ja sipaisi Blaisen mustan hiussuortuvan pois tämän kasvoilta.
Blaisen silmät kaventuivat.
“Mitä sinä oikein teet?”
“Mitä kuvittelisit?”
“Jotain, mitä rohkelikot eivät koskaan tee…”
“Kerron sinulle salaisuuden”, Seamus kuiskasi tummemman korvaan. Blaise värähti.
“…”
“Minun kuuluisi olla luihuisessa. Äitinikin oli, samoin kuin isoisäni sekä isoäitini. Ja koko äidin puoleinen sukuni. Ja minä oikeastaan olen. Pakotin lajitteluhatun huutamaan rohkelikon, vaikka se oli jo pääni sisällä kutsunut minua luihuiseksi.”
“Miksi?”
“Potterin takia. Olin varma, että hänet lajitellaan urheisiin leijoniin ja mikäli kyse olisi ollut puuskuista tai korpinkynsistä - olisin voinut helposti ystävystyä hänen kanssaan, mutta luihuisessa - Potter olisi päässyt käsistäni.”
“Entä jos Potta olisi lajiteltu luihuisiin?”
“Olisin vaatinut tuvan vaihtoa ja selittänyt jotain paskaa Dumbledorelle.”
“Vai niin… Sukusi?”
Seamus virnisti ja asetti kätensä Blaisen rintakehälle. Tummempi huokaisi ja sulki silmänsä.
“Vanha puhdasverinen suku. Ja ei, äitini ei ole verenpetturi. Hän nai isäni, joka on irlantilaisesta puhdasverisestä suvusta. Isäni kävi Dumstrangia, joten… No kuitenkin. Äitini on vanhaa englantilaista sukua - Crawon.”
“Crawon? Sehän-”
“Omistaa Irvetan. Tiedän.”
Blaise mutristi huuliaan.
“Sinulla on paha tapa keskeyttää minut.”
“Anteeksi”, Seamus pahoitteli ja painautui luihuisen kehoa vasten. Blaise kiersi automaattisesti kätensä muutaman senttiä lyhyemmän pojan ympärille. Seamus hymyili.
“Älä kuvittele mitään. Minun on kylmä.”
“Jos niin sanot.”
“Finnigan-”
“Seamus.”
“Seamus. Katsokin ettet hiisku tästä yöstä kenellekään.”
“Hei, en halua kenenkään varastavan parasta leluani.”
“Sekö olen sinulle?”
“Lempparini.”
Blaise ja Seamus tuijottivat toisiaan. Tummempi poika pyöräytti silmiään ja kumartui suutelemaan rohkeli - toista luihuista.
Suudelman päätyttyä Blaise näykkäsi Seamuksen ala huulta.
“Kunhan sinulla ei ole muita leluja.”
“Ei koskaan.”
_____________________________________________________________________________
