Author: Zarroc
Rating: k-11
Genre: angst
Warnings: itsemurha, yleinen sekasorto tekstissä, kaikki muu mahtava klisee
A/N. Kaverini antoi sanat tilkkutäkki, tuoksu ja helpotus. Minä kasasin niistä tuhat kadotettua unelmaa ja palan taivasta.
Minä istun hiljaa ja tuijotan vastapäistä seinää.
Minä olen odottanut koko yön. Koko viheliäisen yön, kääriytyneenä vanhaan, kauhtuneeseen tilkkutäkkiin. Sinä teit tämän minulle joskus, silloin kun kaikki oli vielä hyvin ja me olimme onnellisia. Nyt minä odotan sinua jälleen, omalta itseltäsi tuoksuvana kotiin. Ja minä tunnen helpotusta kun sinä aina kuitenkin palaat.
Mutta nyt sinua ei kuulu.
Nyt minä olen hermostunut, vilkuilen kelloa tämän tästä ja yritän päättää missä sinä menet ja missä minä menen. Kello lyö jo aamukahdeksaa, minä tiedän että sinä et ole nukkunut, en ole minäkään. Sinä olet taas jossain, en minä oikeasti välitä missä, mutta välitän kuitenkin.
Kaikki on vain niin sekavaa, minä en enää halua istua odottamassa.
Viimein minä kampean itseni seisaalleni ja menen keittämään kahvia. Saatuani kupillisen kuumaa kävelen parvekkeelle ja katson alla olevaan puistoon. Kahvikuppi päätyy särkyneenä seinään.
Minä valun samaa seinää pitkin alaspäin, kyyneleet virtaavat kasvoilla kuin tuhat kadotettua unelmaa. Minä en jaksa pyyhkiä niitä, istun hiljaa käpertyneenä posliinin sirpaleissa. En minä jaksa kasata niitä, niin kuin en omianikaan.
Minä olen särkynyt, särkynyt sisältä päin.
Näkeehän sen jo nyt, mustat silmänaluset tuhansista valvotuista öistä, pelko katseessa ja olemuksessa, pelko kaiken maailman murheista. Ei halua niiden kasaantuvan omaan niskaan.
Ja minä tunnen kuitenkin, että jokin on kohdallaan.
Pitkästä aikaa, minä päätän nousta.
Pyyhin kyyneleet, mutta ne valuvat aina uudestaan. Minä nousen seisomaan, poimin taskuuni palan kahvikupin reunasta. Nousen parvekkeen kaiteelle, poimin taskuuni palan taivasta.
Minä katson alas puistoon, katson kuuraista ruohikkoa, katson alaspäin viidennestä kerroksesta.
Hengitän syvään ja puristan nyrkkini sirpaleen ympärille, niin kuin sinä olet puristanut omasi sieluni ympärille.
Ja kun minä hyppään, minä tunnen vihdoin olevani vapaa.
Sinä löydät vain kahvikupin, josta puuttuu yksi pala.
~*~
Olisitpa täällä, mitään muuta toivo en
Mutta toivo on nyt mennyttä kuulin uutisen
Poislähdöstäs mulle kertoi veljesi
Viides kerros ja kova karu maa vei henkesi
Kurkottavan ikkunasta sinut nähtiin
Kuin olisit halunnut maailman kurkottaa tähtiin
Kasvosi piirtyy joka yö taivaalle
Susta ei kukaan yhtä paljon haikaile
Se oli silloin ei enää
Olet poissa et täällä tänään
Olet paikassa mistä muut tiedä ei
Olet siellä minne jumala sinut vei
Jossain kaukana täältä
Jossain kaukana heikolta jäältä.