Nimi: Vierailu
Kirjoittaja: fan4ever
Ikäraja: Sallittu
Fandom: Nälkäpeli
Genre: Drama
Charecters: Katniss, Gale
Kuvaus: Katniss on raskaana ja Gale kylässä hänen luonaan
A/S: Hahmot kuuluvat Suzanne Collinssille! Osallistuu haasteeseen ficlet300
Katselen kesäniityn laitamilla pientä tyttöä juoksentelemassa muiden lapsien kanssa. Tyttö on todella suloinen. Hänen ruskeat hiuksensa ja harmaat silmät kielivät hänen olevan saumasta vaikka en olisikaan tiennyt paremmin.
Hänen päällään kuitenkin on kallis punainen mekko jossa on pieniä keltaisia kukkasia, mikä viittasi varakkaampaan seutuun.
Tunnen potkun mahassani ja käännän pääni katsomaan siihen päin. Varovasti alan silittämään mahaani. En voi uskoa olevani raskaana. Se tuntuu niin mahdottomalta. Kuitenki, pikkuinen on potkinut mahassani jo kahden kuukauden ajan ja vatsani pullottaa. Joka kerta ihottava tunne ja pelko valtaa minut, vaikka tiedän sen turhaksi. Lapsi olisi turvassa ja kunnossa kuten kaikki muutkin lapset.
Nostan katseeni takaisin tyttöön, mutta tällä hetkellä hän juttelee parhaan ystäväni Galen kassa – isänsä kanssa.
Gale pyörittää tytön hiuksia ja tämä lähtee juoksemaan takaisin kavereittensa luokse. Sillon Galen katse kohtaa minut.
Nostan hymyn huulilleni hänen kävellessä viereeni kunnes pääsee penkille istumaan. Hetken ajan me vain katselemme tytön juoksua.
”Pelkäätkö koskaan?” kysyn tarkoittaen Nälkäpeliä, minkä Gale tietää.
”Välillä... mutta kaikki on hyvin. Elonkorjuun aikaan ei ole vuosiin valittu tribuuteja ja olemme nähneet lapsien kasvavan teineiksi ja aikuisiksi ilman huolta.” monikko muodolla hän meinaa vaimoaan Catelyniä johon on tutustunut 2 vyölhykkeellä.
Vastaus rauhoittaa minua hieman ja annan käteni valua pois mahaltani. Keskityn taas tytön katselemiseen.
Pian minulla itsellänä olisi samanlainen lapsi. Olen varma siitä, että saisin tytön. Haluaisin hänen olevan kuin Prim, mutta kasvattaisin hänet omalla tavallani Peetan kanssa. Peeta, josta tulee lapseni isä. Toivon hänen olevan yhtä hyvä isä kuten Gale.
Mieleeni tule ajatus siitä, että Gale joskus halusi lapsen kanssani. Ainakin luulen niin, mutta sillon kaikki oli vielä tavallista ja helppoa, yksinkertaista.
Pian Peeta tulee ulos pihtien kanssa. Hän on ollut tekemässä ruokaa meille ja vieraillemme, sillä on mahtava kokki vaikka onkin saanut enemmän harjoitusta leipomisesta. Ruuaksi hän on tehnyt minun pyydystämääni kaurista, mikä on harvinaista herkkua meille kaikille, siis kunnon juhlaillallinen ja ruuasta näkee, että Peeta on pistänyt parastaan. Mukana on myös tuoretta leipää ja vihanneksia. Hän on myös onnistunut luomaan jotain hienoa jälkiruokaa, jollaista olen nähnyt vain Capitolissa.
Nautimme ruuan pienen rupattelun kera, minkä jälkeen menen tekemään pedin vieraillemme.
”Minä voin auttaa tuon kanssa” Gale saapuu yhtäkkiä huoneeseen ja ottaa toisen puolen lakanasta käsiinsä.
Nyökkään pienesti ja jatkan lakanan kanssa kun vauva potkaisee mahaani yllättäen kovaa saaden minut haukkomaan henkeäni kuin maahan isketty. Gale tulee heti luokseni ja istuttaa minut sänkyyn pitäen koko ajan toista kättään hartiallani ja toista selälläni.
”Sattuuko pahasti?” hän kysyy, mutta pudistan päätäni, sillä pahin tuska on alkanut jo laantua.
”Saanko?” Gale kysyy ja odottaa nyökkäystäni ennen kun laittaa kätensä mahalleni. Kuin kutsusta lapsi potkaisee kovempaa mahaani jolloin Gale tuntee potkun paremmin. Minuun sattuu hetken ajan ennen kun huomaan Galen kasvot. Hän näyttää todella onnelliselta ja minunkin on pakko hymyillä. Hitaasti Gale laskee päätään mahalleni ja kuuntelee. Tunne on outo, sillä samaan aikaan jännityn ja rentoudun.
Kohta Gale nostaa päänsä pois mahaltani sama onnellinen hymy huulillaan mutta kättään hän ei ota pois ja olen iloinen sitä. Sillä tämän pienen hetken ajan voin leikkiä, että lapsi on meidän.
