Rakkauden harmoniaa, unta haihtuvaa (K-11, Daphne/Fleur)

[Vanilje]

Nimi: Rakkauden harmoniaa, unta haihtuvaa
Kirjoittaja: Vanilje
Ikäraja: K-11
Genre: angst, romance, fluff
Paritus: Daphne/Fleur
En omista henkilöitä, ne kuuluvat ihanalle naiselle nimeltä J.K. Rowling. En saa tuotoksistani myöskään minkäänlaista rahallista korvausta.

A/N: Inspiraatio tähän tekstiin lähti EVOIRAn kasaamasta Inspiraatiopaketista, Suvi Teräsniskan biisistä Jos menet pois. Eli kyseessähän oli siis Inspiraatio paketissa-haaste, johon tämä menee muutaman muun haasteen lisäksi. Sitten täytyy sen verran tuosta itse tekstistä  mainita, että näkökulma on Daphnen ja tapahtumat sijoittuvat Kolmivelhoturnajaisvuoteen. Mutta mutta, sen pidemmittä puheitta päästän teidät lukemaan. Ja tietenkin myös mielelläni kuulisin teidän mielipiteitä tekstistä.
Haasteita: Kärpäslätkähaaste, Inspiraatio paketissa, Kerää Kaikki Hahmot henkilöllä Daphne Greengrass, Aakkoshaaste kirjaimella R, Genrehaaste vol. 2, Femme10 ja Multifandom fandomilla Harry Potter



Aamuauringon ensi säteet maalailevat taivaankantta. Niiden lämmön saattaa jo tuntea, kevät on väistymässä. Kesää, vihdoinkin. Monet oppilaat ovat tulleet ulos, viettämään aikaa auringossa. Ystävien kanssa nauraen, tietenkin. Sinäkään et olet poikkeus, olet tullut myös. Kauempaa kuulen äänesi kaiken muun yli. Ranskalaisen aksentin sorahtelut putoilevat suustasi keveän naurunhelähdyksen saattelemana. Haluaisin tietää monia asioita, tietää mitä juuri sanoit. Vaikka se ei mitään ihmeellistä olisikaan. Äänessäsi on vain jotakin erilaista. Aivan omanlaista kauneutta, herkkyyttäkin. Mahdatko tietää sitä itsekkään?

Ajatukset tuntuvat lentelevän perhosten mukana taivaalla. Kenties itsekkin perhosen muodossa? Kauniissa unelmissa. En tainnut edes itse huomata. Yksi noista perhosista lauskeutuu varpaillesi. Katselet sitä pää kallellaan. Mitä mietit?

”Daphne. Hoi! Daphne!” Mustahiuksinen tyttö rikkoo yllättäen haavemaailmani utuisen pinnan. ”Onko jokin vialla, olet oudon hiljainen.” Niin kai, se oli toteamus.

Pansy kertoo jotain Dracosta ja siitä Potterin pojasta, päättäen kertomuksensa pilkalliseen nauruntyrskähdykseen. Koitan naurahtaa mukana, mutta se on vaikeaa. Ilotonta, en jaksa oikein innostua Dracosta saatika sitten Potterista. En vain saa silmiäni irti hänestä, eräästä toisesta. Kauniista vaaleahiuksisesta ranskalaisesta tytöstä.  Kukaan ei koskaan voisi ymmärtää minua. En tiedä oletko edes kiinnittänyt minuun huomiota. Ehkä olen vain yksi muiden joukossa, joku niistä luihuisista.

Vaikka olen kyllä tuntenut nopeat hipaisut kädelläni ohi kulkiessasi, huomannut tuijotuksesi. En vain tiedä mitä ajatella. Siinä on jotain erilaista kuin muilla, jotain paljon merkityksellisempää. Rakkautta? Pelkoa? Epävarmuutta? Välittämistä? En tiedä. Silmistäsi hehkuu jotakin, ei kylmää. Ei edes viileää, kunhan osaa katsoa oikein. Nähdä syvemmälle. Samalla kuitenkin antaa itsestään jotakin. Jotain vähän enemmän, särkyvää. Ihminen on niin kovin haavoittuvainen. Vaikka sitä ei itse myöntäisi. Hauras kuin kaunis kukka, jonka varsi tallotaan. Ehkä se täytyy vain kestää.




Kepeästi kädet vaeltavat kehollani. Sivelevät hiuksiani, siirtyvät alemmas. Pehmeät huulet painautuvat omiani vasten. Kieli sivelee kevyesti, etsii hitaasti tietään sisälle. Koskettelee tutkivasti. Sydämeni lentää jossakin kaukana, se on saanut onnen siivet. Kehossani tuntuu ihanaa kihelmöintiä. Jotain uutta. Kuiskaat kauniita sanoja korvaani. Silkkiset hiuksesi soljuvat kultaisina sormieni lävitse. Painaudut tiukemmin minua vasten. Olet niin kovin lähellä. Kevyesti näykkäiset alahuultani. Kädet jatkavat pikkuhiljaa matkaansa alemmas ja aina vain alemmas. Sivellen, varmasti koskettaen jokaista kohtaa. Sormesi piirtelevät kuvioita iholleni. Suustani pääse huokaus. Ah, tuntuu niin hyvältä...

Yöllä herään yksin säpsähtäen, taas kerran kesken hauraimpien unien. Sydän tuntuu raskaalta ja kurkkua kuristaa. Näin unta sinusta. Jostakin kaunista, jostakin mistä unelmoida, pitää kiinni. Silti tuntuu pahalta, saavuttamattomuutta? Lattia on kylmä jalkojeni alla. Ikkunan takana kuu hohtaa hopeisena taivaalla, tanssittaa tähtiä. Kuura on muodostanut kuin köynnöksiä ikkunaan. Pieniä, hentoja kukkasia. Nojaan seinää vasten, hiukset valuvat olkapäille, solisluille. Kuun valossa kylpevää kultaa, ehkä. Aivan kuin sinun hiuksesi. Kaikki muistuttaa sinusta. Oikeastaan se on ihanaa. Toisaalta se satuttaa, repii rikki sisältä. Mietin vain, et kuitenkaan voisi rakastaa minua, voisitko?

En pysty enää istumaan aloillani, jokin vain estää sen. Jokin voima, kenties huuto? Vaikka sitä ei kukaan kuule, en itsekkään. Käytävät ovat autiot, kovin hiljaiset. Kevyet varjot leikittelevät seinillä jahtaavat toisiaan, pyörivät. Kuinkahan paljon kello mahtaa olla? En tiedä, ulkona on hämärää. Aurinko ei ole vielä nousemassa. Valkea yömekko hohtaa pimeässä, en jaksanut vaihtaa vaatteita. Ei kukaan kuitenkaan näe. Paljaat varpaat kipristyvät aamukasteisten ruohonkorsien ympärille. Väristys kulkee koko kehon läpi.

Järven pinta on tyyni. Tekisi melkein mieli mennä koskettamaan sitä. Rikkoa veden täydellinen hiljaisuus, harmonia. Siinä on vain jotakin idyllisyyttä. Rauhaa, aivan kuin sinussa. Sinussa, se tulee vääjämättä mieleen, joka tapauksessa. En osaa päästää irti vaikka haluaisinkin. Kurkussa alkaa poltella, silmiäni kirvelee. En haluaisi itkeä, en toisten nähden. Eihän täällä ole ketään.

Istun nurmikolle, ei haittaa vaikka mekko likaantuisi. Kierrän kädet jalkojeni ympärille, heijaan edestakaisin. Aivan kuin äiti lastaan, läheisyyttä. Anna kyynelten valua poskilleni. Yksi kerrallaan vuodatan ajatuksiani ulos, kipua vuoksesi. Ehkä toiveenkin, jonkin sanattoman. Haluan vain olla vierelläsi, muuta en tarvitse! Ehkä epätoivoista, en jaksa edes ajatella. Tärisen, on niin epätodellinen olo, tunne jostakin odottamattomasta, kauniista. Jostakin, joka helpottaa oloa, vie  painon sydämeltä. Voisiko olla? Kuin vastauksena oksa katkeaa takanani. Säikähdän, sydämeni tuntuu jättävän ainakin kaksi lyöntiä välistä. Varovasti käännyn katsomaan äänen suuntaan. Kultaisten hiusten välkkeestä ei voi erehtyä, ei ranskalaisesta aksentista.

”Daphne, onko kaikki 'yvin?”





Suvi Teräsniska - Jos menet pois

Aamuauringon sivellin värittää maan
Värit hauraat sulattaa jään
Sinä olet niin kaunis, en henkeä saa
Annoit aurinkos mua lämmittää

Jos menet pois, mitä minulle jää
Jos menet pois, kesä tää häviää
Jos menet pois, joet jäätyvät taas
Ja huurtumaan saat pihamaan pihlajan

Pohjantuuli liekillä leikittelee,
Mut valo lohtunsa tuoda jo saa
Valo seinillä kuin köynnös kiemurtelee
Saa puheesi sen kukkimaan

Jos menet pois, mitä minulle jää...

Taivas halkeaa
Rakkaus päällemme sataa
Lumen, jään sulattaa
Sade tää armahtaa

Sinä olet niin kaunis en henkeä saa,
Hetket unta on vain haihtuvaa
Sinä hymyilet kauniimmin kuin aiemmin
Sulta hetkeksi en rauhaa saa

Jos menet pois, mitä minulle jää...

Sinä olet niin kaunis en henkeä saa,
Hetket unta on vain haihtuvaa

[Eulalia]

Erikoisempaa paritusta, nam. Nimenomaan tuo Fleur/Astoria otsikon alla houkutteli klikkaamaan auki, nimi ei valitettavasti juuri säväytä kiinnostavuudellaan, se on ehkä ihan hitusen liian imelä.

Itse ficci puolestaan on mielestäni hyvin onnistunut. Daphne on mielenkiintoinen tässä, niin epävarma ja vähän heikolla itsetunnolla varustettu, pelkää olevansa huomaamaton. Pidän siitä tavasta, jolla olet kirjoittanut hänen ajatuksensa niin kokonaisvaltaisesti Fleurin armoille, ettei hän pysty keskittymään mihinkään muuhun tai kiinnostumaan muusta. Ja kuinka se tulee niin luonnikkaasti esille, kun Pansy yrittää tulla selostamaan omia juttujaan - tuo tähän huvittavan säväyksen, ja toisaalta korostaa samanaikaisesti Daphnen angstin syvyyttä, kun raukka on niin ihastuksensa pauloissa.

Unikohtaus on myös mielenkiintoinen, lienee ficin ikärajan selitys. Uneksiminen Fleurista korostaa entisestään ihastuksen kokonaisvaltaisuutta, mutta onneksi se ei jatku pidempään, koska muutoin koko homma olisi voinut lyödä vähän yli. Lopun ulos pakeneminen ja Fleurin kohtaaminen- ei ehkä ihan siitä omaperäisimpien ratkaisujen päästä, mutta toimii tässä silti hyvin. Tuo loppuun angstin keskelle vähän sellaista söpöyttä ja saa siksi yleisfiiliksen tästä ficistä positiivisen puolelle. Kokonaisuutena ihan kivaa luettavaa, kiitokset

Lia

[Beelsebutt]

K-kampanjasta sunnuntaipäivää! o7

Ficissä oli sellainen jännä tunnelma. Ihan kuin lipuisi ajassa eteenpäin välittämättä pienistä heilahduksista, keskittyen ainoastaan siihen yhteen päämäärään, tässä tapauksessa tietenkin Fleuriin Tahti tuntuu vielä kiihtyvän, varsinkin tuolla loppupuolella, kun tuntuu, etteivät lauseet ennätä alkaa ennen kuin ne jo loppuvat ja seuraava puskee perään. Tuli melkein paniikki! Ja täytyy myöntää, että ellen olisi spoilannut itseäni loppurepliikin suhteen niin olisin voinut kuvitella Daphnen yrittävän tehdä itselleen jotain. Mutta sitten loppu oli aww, vaikka eihän siinä edes mitään tapahtunut. Tai no siis ei tapahtunut konkreettista, mutta tapahtuihan siinä tietysti jotain muuta, koska sai vaikutelman, että Fleur puhui ensimmäistä kertaa Daphnelle. Loppu jäikin lukijan (pervon ) mielikuvituksen varaan!

Jos sitten jotain miinusta mainitsen, niin kirjoitusvirheitä vilisi ainakin alkupuolella suhteellisen runsaasti. En kehota hankkimaan betaa, mutta itse olen huomannut, että viime hetken virheet välttää (suurimmaksi osaksi) lukemalla tekstin rauhallisesti ääneen. Mä lisäksi ääninäyttelen ja dramatisoin lukiessani x) Mutta oikeesti, siinä tavoittaa paremmin tunnelman ja kun painottaa sanoja lukiessa siten, miten niiden haluaa painottuvan, sitä huomaa myös, pitäisikö sanajärjestystä vaihtaa tai jotain sanaa tms. Niin ja ajatukset ehkä vähän pompsahtelivat edes takaisin liikaa, ainakin minun makuuni. Välistä Daphne ajattelee, ettei Fleur ole huomannut häntä, seuraavassa kappaleessa kuitenkin käy ilmi, että on otettu käsikontaktiakin. Toisaalta, tämähän on melkoista ajatusvirtaa ja pompsahtelu kuuluu siihen kuin porkkana lumiukon ... naamaan!

Noin kokonaisuutena ficci oli minusta eteerinen, sellainen pitsikudelma nuoren tytön haaveista ja unelmista ja siitä, kuinka yksi ihminen voi täyttää koko maailman eikä mikään muu ole niin tärkeää, kuin että se toinen huomaisi.

Lisäpropsit ficin nimestä, se oli mun mielestä melkoisen ihku <3


Kiitos tästä namista,
Bbuttis

[Vanilje]

Eulalia, oikein suuret kiitokset sinulle kommentista! Oli tosi ihanaa kuulla, että olen onnistunut tämän ficin kirjoittamisessa. Minäkin olin ihan suhteellisen tyytyväinen lopputulokseen, joten kiva kuulla, että sinäkin tykkäsit. Ja joo, tuo uni oli lähinnä selitys tuolle ikärajalle, muutenhan tämä menee aika matallalla ratingilla. Itsekkin ajattelin, että unikohtaus olisi parempi jättää juuri tuohon kohtaan, koska muuten olisi tosiaan voinu mennä vähän yli. Jos se olis menny pidemmälle, niin ficin tunnelma olis voinu rikkoutua, koska muuten tämä teksti menee aika matalalla ikärajalla. Mutta kiitokset vielä kommentistasi, piristi mukavasti minun iltaani.

Bbuttis, kiitos kaunis kommentistasi.<3 Ihanaa kuulla, että pidit tästä. Itsekkin olen suhteellisen tyytyväinen tähän, vaikka toki aina jotakin pientä paranneltavaa löytyykin. Kiva jos jostakin tuollaisista pienistä epäkohdista huolimatta pidit tekstistä ja että tunnelma oli onnistunut. Oikeastaan itse kun tätä vielä luin läpi, niin lähes järkytyin kun huomasin miten paljon yhteyksiä tällä oli mun omien ajatusten kanssa! Taas sen näkee miten huomaamattaankin vetää vaikutteita teksteihin omasta elämästä. Ja joo lopun jätin oikeastaan vähän tarkoituksellakin lukijan omien päätelmien varaan, jokainen saa sitten itse päättää miten tarina jatkuu eteenpäin, sinäkin pervoseni siellä: D... Mutta mutta, vielä kerran suuret kiitokset siulle ihanasta kommentistasi, piristit minun iltaani!

[Béren]

Kommenttikampanjasta hurmaavaa iltaa
Femme on mulle harvinaista luettavaa, mutta jokseenkin piristävää. Tää teksti oli onnistunut ja tykkäsin tästä tosi paljon. Hahmot onnistui hyvin, Daphne varsinkin oli vallan hurmaava juuri tuon ihastumisensa kanssa, mikään muu ei kiinnittänyt huomiota kuin Fleur. Tekstin aloitus on tosi onnistunut, varsinkin eka lause on tosi nätti. Toi perhonen on kiva yksityiskohta, samallaisia ihania pikkujuttuja löytyy useampiakin. Lopussa tuo järvelle lähtö oli kliseinen, mutta on mahdotonta keksiä mitään mikä ei olisi kliseistä.

Tekstissä oli tosi paljon nättejä lauseita kuten

Ikkunan takana kuu hohtaa hopeisena taivaalla, tanssittaa tähtiä.

Muutamia typoja huomasin alusta, ja

Jostakin, joka helpottaa oloa, vie  painon sydämeltä.

Tuossa kohti on ylimääräinen välilyönti. Kokonaisuutena tää oli nätti ja tykkäsin
-Béren

[Vanilje]

Béren, kiitos kommentistasi! Tämä paritus on melko rare, mutta siitä huolimatta femmesuosikkieni kärkipäässä, jotenkin Daphne ja Fleur ovat molemmat erittäin kiinnostavia hahmoja joista tekisi usein mieli lukea enemmänkin. Tosi ihanaa että paritus toimi eikä tuntunut mitenkään tavattoman epärealistiselta. Totta, tuo järvikohtaus on hieman klisee (ehkä niitä on vaikea täysin välttää), ja vaikka yleensä pyrin mahdollisimman vähillä kliseillä selviämään, niin siitä huolimatta niitä tuntuu sinne tekstiin aina silloin tällöin lipsahtavan. Hih, kiva jos näin yleisesti kirjoitustyyli miellytti ja muuta, olen otettu. Apua, pitiköhän miun vielä sanoa jotakin? Ää. No eipä tässä kai muuta kuin että kiitoksia paljon ja kiva kun pidit tästä noinkin paljon!