Nimi: Porsliininukke
Kirjoittaja: Shute
Paritus: Ron/Hermione, Hermione/Fred
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapautus: En omista hahmoja, paikkoja jne, ne ovat J.K.Rowlingin.
Genre: Fluffy, Oneshot
A/N: En ole pitkään aikaan mitään kirjoittanut, mutta tälläinen tuli tehtyä
Kesätuuli puhalteli Kotikolon pihan poikki, hieman hyisenä mutta tavallaan todella suloisen lämpimänä. Aurinko oli alkanut painua horisontin taakse, ja taivas oli värjäytynyt purppuran väriseksi. Leuto sadepilvi ripotteli pisaroitaan pihamaalle.
Ron ja Hermione istuivat sylikkäin narisevassa pihakeinussa. He olivat molemmat vaipuneet hauraaseen, unettomaan uneen. Hermionen kiharat olivat valunet pojan kaulalle, ja käsi makasi rentona pojan olkapäällä. He luottivat toisiinsa, luottivat tai olivat luottavinaan. Joka tapuksessa, he olivat onnellisia ja rakastuneita.
Fred Weasley seisoi keittiön ikkunan ääressä ja katseli nukkuvaa paria. Hänen vieressään sotkuisessa keittiössä seisoi Molly, joka lajitteli kahvikuppeja hyräillen samalla iloista viisua. Fred ei itsekkään tiennyt, miksei pystynyt irrottamaan katsettaan pikkuveljestään ja tämän tyttöystävästä. Hän ei vain pystynyt siihen. Syvällä sisimmässään poika tunsi kateuden ärsyttävät pistot, ja vaikka hän kuinka yrittikin sysiä ne pois, välillä ne valtasivat hänet. Kuten juuri nyt.
Mitä poika oikein antaisi, saadakseen olla tuolla ulkona kesäsateessa, nukkua Hermione sylissään pihakeinussa? Hermione oli, ja tulisi aina olemaan, Fredin tosi rakkaus. Tyttö ei ollut kuten muut tytöt. Hän ei kikattanut, kuten esimerkiksi Lavender Brown. Ei ollut ujo tai kaino, kuten Luna Lovekiva. Ei päällepäsmäri eikä poikamainen, kuten Ginny. Hermione oli erilainen. Hän oli kuin jotakin hyvin hentoa, kuin porsliininukke, jota pitäisi kohdella hyvin varovasti, jottei se menisi rikki. Hermione oli kuin jotakin särkyvää, jotain todella kaunista. Hän näyttikin nukelta, kauniilta vanhanaikaiselta porsliininukelta: Pitkät, kiharat hiukset, kapeat kasvot ja suklaanruskeat silmät. Vaalea vartalo ja sirot jalat. Hermione oli kaikkea sitä, mitä Fred ei ollut ja mitä poika halusi.
"Pitäisikö heidät herättää?", Fred käänsi katseensa äitiinsä. "He kastuvat."
Molly lopetti hyräilyn ja vilkaisi ulos ikkunasta. Hän katseli silmät tuikkien uneksivaa paria, ja hänen hieman ryppyisille kasvoille nousi hymy. Ajatukset villisti omassa nuoruudessaan laukaten, Molly katsahti Frediä.
"Ei", Molly vastasi. "Annetaan heidän olla"
Mutta Fred ei ollut kuullut äitinsä vastausta. Sillä kun hän oli nähnyt Mollyn onnellisen ilmeen, hän oli tajunnut. Hän ei ikinä saisi Hermione omakseen, äidin ilme oli sen hänelle kertonut. Hermione ei ollut kuin tavallinen nukke, jonka voisi laittaa kiertoon parin vuoden kuluttua. Hermione oli porsliininukke, joka säilytettiin omana kuolemaan saakka, hoidettiin hyvin ja pidettiin kunnossa. Hermione oli kuin porsliininukke, jota tultaisiin aina rakastamaan. Jota Fred tulisi aina rakastamaan.
