Name: Todella kaunis
Author: Mie, eli Loure
Rating: S
Disclaimer: Tämä on Zen Cáfen biisi, enkä minä tätä kappaletta omista, enkä myöskään mitään muutakaan, minkä tunnistatte
Summary: Erilaisuus on kaunista. Olkaa erilaisia.
A/N: Tämä on ihana biisi, ja sen takia halusin tämän kirjoittaa. Ja vasta tämän kirjoitettuani sain kuulla, mistä tämä oikeasti kertoo, mutta minulle tämä kertoi tästä aiheesta. Olen tämän myös vuotiksessa julkaissut, mutta päätin laittaa tännekin. Älkää purko päätäni poikki, tämä on eka tarina, jonka tänne laitan, ja tullut suoraan vuotiksesta... Toivottavasti on oikealla osastolla.
Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran, olet todella viisas, elät vain hetken verran.
Sofia ei välittänyt katseista, joita keräsi. Huudot vampyyrista eivät edes tavoittaneet hänen korviaan.
Sofian olo oli mahtava. Hän oli juuri eilen ostanut liput suosikkibändinsä keikalle. Se sai hänet lähestulkoon leijumaan ilmassa, ja hänen teki mieli laulaa.
Mustat silmäluomet sulkeutuivat ilosta, ja tummaksi maalatut huulet levisivät hymyyn. Musta pitsihame liehui navakassa syystuulessa. Jalat, joita maiharit kuljettivat, kävelivät kevyesti, miltei tanssahdellen.
Tätä varten hän eli. Musiikin tähden.
Läheisen kaupan kaiuttimista soi musiikki.
Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran, olet todella viisas, elät vain hetken verran.
Adele kurkotti varpailleen ja lisäsi vielä yhden kerroksen maalia taulun ylänurkkaan.
Punaiset hiukset oli koottu sotkuiselle nutturalle niskaan ja ylisuuri teepaita oli täynnä maalitahroja, samoin Adelen poskessa oli väriviiruja.
Adele nosti silmälasejaan kämmenselällään, ja hymyili hiukan, niin että pisamat näyttivät liikkuvan.
Hän saisi maalauksen arvatenkin valmiiksi huomenna. Hauskaa, se ehtisi sittenkin koulun näyttelyyn.
Maalauksessa oli paksusti keltaista, punaista, oranssia ja purppuraa. Adele katseli sitä arvioivasti, ja lisäsi vasempaan alanurkkaan kevyen häivähdyksen vihreää ja vastakkaiseen ylänurkkaan hiukan vahvemmin violettia.
Radiosta kuului yksi Adelen suosikkikappaleista.
Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran, olet todella viisas, elät vain hetken verran.
Jade kaatui mutaiseen maahan.
Hän nousi kärppänä pystyyn ja juoksi pallon perään, lyhyet ruskeat hiukset sotkuisesti pörrössä.
Hän nappasi pallon kuljettaneelta pojalta ja lähti kuljettamaan sitä kohti vastustajan maalia.
Hän syötti ohi juoksevalle Tonille ja pinkaisi sitten maalin luokse.
Hän sai pallon ja laukaisi.
Maalivahtina toiminut poika kaatui maahan ja pallo upposi maaliin.
Tuomarin pilli soi, ja peli oli ohi. Se päättyi 4-3 Jaden joukkueen hyväksi. Jade oli laukaissut voittomaalin.
Jade hymyili leveästi joutuessaan poikien ryhmähalaukseen. Häntä läimittiin selkään ja hänen pörröisiä hiuksiaan pörrötettiin entisestään.
Voittaminen oli aina yhtä hauskaa.
”Ihme poikatyttö”, joku vastustajan pojista mutisi ja sai Jaden hymyn vain leviämään entisestään.
Sitten suihkuun.
Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran, olet todella viisas, elät vain hetken verran.
Katarina istui koulun pihalla kädessään paksu kirja.
Hän oli täysin uppoutunut tarinaan, eikä edes huomannut ivallisia katseita.
Hän oli niin syvällä Keski-Maassa, ettei huomannut mitään ympärillä olevaa. Hän näki sielunsa silmin mahtavan Fangornin, tunsi puissa olevan vihan, maistoi Merrin ja Pippinin pelon kielellään.
Kun kello soi, hän alkoi raahustaa kohti äidinkielen luokkaa.
Äidinkielenopettaja katsoi häntä ystävällisesti, ja kysyi lempeästi: ”Oletko taas vaeltanut Keski-Maahan?”
Katarina nyökkäsi poissaolevana, mutta laittoi kirjan paikoilleen.
Aamunavaus alkoi.
Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran, olet todella viisas, elät vain hetken verran.
A/N: Kommenttejakin kaipailisin
