Huurteessa keinujen ketjutkin (J/S, S)

[Renttu]

Kirjoittaja: rentunlupiini
Tyylilaji: fluffyyyy
Ikäraja: S
Paritus: Sirius/James
Yhteenveto: Mitäpä siitä vaikka valvoisikin koko yön?
Vastuunvapaus: En omista hahmoja, maailmaa tai mitään jonka tunnistatte Rowlingille kuuluvaksi.
A/N: Osallistuu FF100 sanalla 63. Kesä. Tämmöisen sain aikaiseksi, kun alkoi liikaa kyllästyttää tuo ikkunan takana vallitseva harmaus. Tavallaan liitän tän erääseen Greyn anatomiasta otettuun sitaattiin, joka on vaan niin ihana että oivoi, (You say you’re all dark and twisty. It’s not a flaw, it’s a strength. It makes you who you are. ) vaikkei lopputuloksella ehkä oo niin hirveesti tekemistä inspiraation lähteen kanssa. Muttajuu, se selityksestä, ja kommentteja kaipailen aina.


Huurteessa keinujen ketjutkin


Aamun sumu kohosi hiljaisten englantilaisten talojen etupihoilta, viileä, valoisa kesäaamu. Ohikulkija saattoi kuulla vain heräilevien katujen kaukaista huminaa, kirkasta liverrystä hyvin hoidetuista omenapuista. Ja jossakin kauempana, kahden pojan vakaan hengityksen.

Puistonpenkit olivat kevyessä huurteessa, keinujen ketjut jähmeitä ja kirskuvia. Nitinää, kun toinen pojista otti lisää vauhtia, nauroi itsekseen. Toinen tuijotti maata keskittyneesti, hankasi jalallaan hiekkaan epämääräisiä kuvioita. Sormista juuri pudonnut tupakka savusi vielä hennosti maassa. Hän hautasi sen tennarinsa alle.

"Tuntuu siltä, kuin vieläkin olisi eilinen, eikö niin?" keinuva poika kysyi. Silmälasien linssit häilähtivät aamuauringossa kun hän yritti keinun liikkeestä huolimatta katsoa toista. "Vaikka eihän tämä tietenkään mitään uutta ole, vähän vain näkökentän rajamailla hämärtää", hän jatkoi, ja pysäytti kohta liikkeen, kun ei lopultakaan saanut kaipaamaansa vastausta. "Sinua ainakin väsyttää."

Toinen oli vielä hetken vaiti, mutta mutisi sitten: "Tästä on tulossa kaunis päivä", Hänen pitkät mustat hiuksensa peittivät silmien tyhjän ilmeen. "Miksi me pilaamme sen tällä tavalla?"

"Hei Sirius, älä viitsi. Vielä pari tuntia sitten tämä oli sinusta loistava idea."

Oli enää vain minuuteista kiinni, milloin ensimmäiset varhaisaamun työntekijät ohittaisivat heidät, katsoisivat ehkä oudoksuen kuudelta aamulla hereillä olevaa leikkipuiston keinuissa riippumassa olevaa kaksikkoa, jotka katselivat eri suuntiin.

"Kyllä sinä tiedät mitä väsymys minulle tekee", Sirius mumisi viimein. Hänen äänensä oli vaimea, huulet olivat painautuneet kettinkiin hänen nuokkuessaan. "Mikä oli hyvä idea hetki sitten, ei välttämättä ole sitä enää."

Toinen poika huokaisi. "No viedään sinut sitten nukkumaan."

"Minä en halua liikkua. Jäädään tähän."

"Sirius. Tämä on julkinen puisto, johon varmaankin piakkoin ilmaantuu julkisten ihmisten julkisen julmia lapsia. Minä raahaan sinut jos on pakko, näytät siltä kuin olisit sammunut siihen." Sirius saattoi kuulla Jamesin sanojen välissä häivän naurua. Hän tunsi käsivarsien kietoutuvan vyötärönsä ympärille.

"Älä luule, että minä jaksan kantaa sinut tästä kotiin saakka."

"En luule, mutta annan sinun silti yrittää."

 "No voi hemmetti."

Siriuksen silmät laajenivat hämmästyksestä, kun hän tunsi niiden samojen käsivarsien kaappaavan häntä vyötäröltä ja polvitaipeiden alta ja nostavan hänet kevyesti ilmaan.

"Päästä minut alas!" Sirius älähti, muttei uskaltanut rimpuilla. James nauroi, ja laski sitten Siriuksen omille jaloilleen jättäen kuitenkin toisen kätensä tämän vyötärölle.

"Ja minä kun luulin, ettet sinä jaksaisi edes yrittää", Sirius mutisi vetäessään kainaloihin saakka noussutta paitaansa takaisin paikalleen.

"Tai ehkä minä vain annoin sinun uskoa niin, jotta kävelisit itse."

Sirius hymähti Jamesin virneelle. "Ei varsinaisesti sinun tapaistasi."

"Monikaan asia ei ole", James sanoi, ja painoi kevyen suukon Siriuksen ohimolle. "Joten nyt, kotiin nukkumaan? Vai vieläkö puistonpenkki houkuttaa enemmän?"

"Miten vain", Sirius mutisi, ja antoi Jamesin taluttaa hänet puiston porteista toisen maailman jalkakäytävälle.

[Brunburga Blue]

Oms oms. (<--- en itsekään tajua)

Minut ehkä tunnetaan täällä (joo, mitä oikeen itestäni kuvittelen...  ) vannoutuneena S/R-shipperinä, mutta mulla ei ole kerrassaan mitään myöskään  J/S:ää vastaan. Kummassakin on oma viehätyksensä.

Ja TÄMÄ, tämä ihana ficceröinen, on erinomainen esimerkki siitä mikä J/S:ssä viehättää. Jonkinlainen sieluun asti juurtunut ystävyys, sielunveljeys, joka on jo rakkautta. ♥ Awws. Pidin tästä todella paljon. Kuvailusi on upeaa, varsinkin aloitus ja lopetus toimivat kuin tauti. Pidän siitä ettei mitään niin "suurta" tapahtunut koska tämä tiivistää juuri kauniilla tavalla näiden poikien välisen suhteen. Unelias ja kesäinen tunnelma olivat mieleeni. Tuli mieleen oman parhaan ystäväni kanssa vietetyt hetket keinuissa :')

Kiitos tästä!

♥:llä, B. Blue

[thyone]

Kommenttikampanjasta hei.

Joo, tykkään tästä parituksesta. Kelmien sisäisistä parituksista se on aina eniten käynyt mun järkeeni. Noi on söpöjä,  ei sille mitään voi, ja samalla silti tietenkin kauhean traagisia ja komplekseja. Tässä nää on lähinnä söpöjä. Ja se on oikein hyvä. Lääkkeet ja asiaan.

En oikein saanut juonesta kiinni, mutta enpä tiedä oliko sitä edes niin kamalasti, ja jos oli, niin kuuluiko siitä saada kiinni. Mua ei häirinnyt, ja lopulta tykkäsin tästä. Söpö lyhykäinen ja erittäin kaunista kieltä. Tykkäsin nimestä, kuvailusta, ja ennen kaikkea yhdestä kohdasta...

"Tuntuu siltä, kuin vieläkin olisi eilinen, eikö niin?" keinuva poika kysyi. Silmälasien linssit häilähtivät aamuauringossa kun hän yritti keinun liikkeestä huolimatta katsoa toista. "Vaikka eihän tämä tietenkään mitään uutta ole, vähän vain näkökentän rajamailla hämärtää", hän jatkoi, ja pysäytti kohta liikkeen, kun ei lopultakaan saanut kaipaamaansa vastausta. "Sinua ainakin väsyttää."

Awh. Toi dialoginpätkä tossa oli aivan erityisen kaunista, saan taas täällä ihan kohtuuttomia kiksejä siitä miten kaunista tää suomen kieli osaa olla, merkityksineen kaikkineen ja ah sä osaat käyttää sitä kivasti

Nyt pysyn taas asiallisena niin kuin näkyy, eli joo, kaunista kieltä ja omaperäistäkin. Viehättävä tunnelmapala, söpö ja koskettava ja antaa illuusion suuremmasta tarinasta taustalla muttei kuitenkaan saa vaatimaan lisää tietoja, taustoja ja tapahtumia (vaikka voiskin olla kiva...), vaan kelpaa ihan sellaisenaan. Söpöä, nättiä. Kiva.

"Julkisten ihmisten julkisen julmia lapsia."
Just näin hienoa sun kieli on. Ihana <3 Kiitos ja anteeksi kommenttini... tämmöisyys.

[Mikaela Q]

Ääh, miten noi kaksi voivatkaan olla näin söpöjä! Varmaan suloisin paritus, jota maa päällään kantaa.

Klikkasin itseasiassa ihan vahingossa Matami Puddifootin teehuoneelle, en yleensä lue täältä mitään. Nyt voin vain ihmetellä, että miksi ihmeessä

Tykkäsin siis oikein kovasti, ihanaa kuvailua ja kauniita sanoja. Ulkoa löytyy pelkkää lunta ja pakkasta, sisälläkin pitäisi käyttää villasukkia, mutta silti tätä lukiessa voi melkein tuntea kesäaamun kevyen tuulen ja kirpeyden.

Sormista juuri pudonnut tupakka savusi vielä hennosti maassa. Hän hautasi sen tennarinsa alle.

Tupakkaa! JiiÄssää ja tupakkaa! Täydellistä

Iso kiitos tästä ^^

[Lunella]

En takaa laadukasta kommenttia, koska mua väsyttää lähes yhtä paljon kuin Siriusta ficissäsi, mutta yritetään.

Oon alkanut tykkäämään Sirius/James -parituksesta entistä enemmän, joten tällaisen suloisuuden lukeminen oli tosi kivaa. Tykkäsin ihan hirvittävästi otsikostakin, joka suorastaan pakotti minut lukemaan tämän. Kuvailu oli kaunista, kuten otsikon perusteella vähän osasin odottaakin ja tykkäsin tosi paljon kuvailemastasi miljööstä;

Puistonpenkit olivat kevyessä huurteessa, keinujen ketjut jähmeitä ja kirskuvia.

Tämä kohta varsinkin sai henkäisemään ihastuksesta ja sitten Sirius ja James siihen vielä mukaan. ♥

Siriuksen ja Jamesin välinen ystävyys tai rakkaus tuli tässä ficissä tosi hyvin esille, kuten Brunburga blue sanoi, minäkin rakastan tuollaista sielunveljeyttä näiden kahden välillä. Ja Sirius oli söpö marmattaessaan, että miksi ihmeessä he pilaavat kauniin päivän tuolla tavalla valvomalla ensin kokoyön ja sitten nukkuen päivällä. Muutenkin tuo Siriuksen väsynyt olemus ja halu nukkua keinussa nyt ja heti, jaksamatta lähteä kotiin nukkumaan. Awws. ♥ Dialogikin oli toimivaa.

Anteeksi tämä sekava ja ihkutuskommentti vailla rakentavaa. Taidan lähteä nukkumaan, kiitos vielä kerran tästä suloisesta lukukokemuksesta. :3

[NeitiMusta]

Oi.. tää oli kyllä vähän.. niiiiiiin sulonen. En vanno, että tästä kommentista tulee yhtään järjellinen, mutta ainahan mä voin sitä yrittää.
Mä voin kuvitella ihan selvästi mun päässä ton tilanteen. Sirius on ollu ekana ihan innoissaan lähössä keinumaan, mutta sitten väsymys on ottanu vallan, eikä sitä ookkaan huvittanu se enää. Söpöä! ♥
Tää on kyllä aivan ihana! Tykkäsin tästä tosi tosi tosi paljon!

NeitiMusta.

[Lils]

Tämä oli tosi mielenkiintoinen fic! Alussa tunnelma oli niin erilainen; kevyeen James/Siriukseen se tuntui niin kovin uhkaavalta ja vaimealta, poissulkevalta ja maailmanrajaavalta, sellaiselta, ettei enää ollut kaikki hyvin ja jotain. Näiden mielipiteet olivat muuttuneet toki vain hetki sitten, mutta ehkä minua hieman ärsytti se, miten teksti vaihtui äkkiä ihan kuin toiseen!

Erikseen ajateltuna molemmat tunnelmat olivat kuitenkin ihania. Luin juuri ylisöpöä Sirius/Remusta, mutta minä en ole koskaan shipannut todellatodella kumpaakaan, joten samanlainen söpöysfiilis siirtyi automaattisesti tähänkin. Leikkikentät ja kaikki ovat ihania ja pidin tuosta lopun veikeydestä ja kiusoittelevuudesta. Siinä, missä Sirius/Remus on sitä että työnnetään enemmänkin seinää vasten (haha onhan tästäkin aiheesta luettu yksi hieno fic), James/Sirius on juurikin tällaista - vahvoja kärsivarsia ja no, tällaista, mitä tämän lopun tunnelma oli, ehkä vähän kimmoisampaakin. Ja alun tunnelma taas; rakastuin siihen väsymykseen ja huurteeseen, leikkipuistojen hiljaisuuteen (minä en osaa enää nykyään ajatella leikkipuistoja iloisina paikkoina - ne ovat enemmänkin aamunhuurteisia ja kuuramaisia, hiljaisia tai enemmänkin vaitonaisia, sellaisia kahdenkeskisiä ja yksityisiä - hassua), ja jo pelkästään englantilaisten talojen etupihat muodostaa tietynlaisen mielikuvan ja todella kauniin tunnelman. Tämä kuvailu oli siis joka paikassa tosi kaunista, tai enemmänkin nättiä, sellaista pehmeää muttei lämmintä kuitenkaan - routamaan rahisevaa ja hirveän kaunista. Ainoastaan se vaihtuvuus oli se, mikä minua sekoitti, muuten pidin tästä tekstistä ja siitä, miten se kietoi kylmään syliinsä todella taidokkaasti!

Hahmot nyt vaan olivat niin söpöjä. Väsynyt Sirius on aina sellainen hassunhuvittava koomailija ja James on vähän tuollainen, ehkä maltillisuudessaan kuitenkin kärsimätön ja helposti ärsyyntävä, vaikkei vihastukaan. Pidin tästä uneliaisuudesta ja aamutunnelmasta - talviaamuja minä olen kaivannut ihan sietämättömästi viime aikoina, ja arvaa vain, millaisen ikävähelvetin tämä kasvatti. : DD noooo ehkä luen lisää tällaisia loistavia tekstejä ja leikin että on pakkasta. ♥

Mutta oaaah kiitos ihan hurjana, tämä oli hieno, nätti, suloinen, hymyilyttävä ja taidokas!

[Swizzy]

"Älä luule, että minä jaksan kantaa sinut tästä kotiin saakka."

"En luule, mutta annan sinun silti yrittää."

 "No voi hemmetti."

Ihana ficci, tässä oli hyvä kuvailu ja mukava pikku fluff. Olisin voinut lukea enemmänkin. James ja Sirius ovat hyvin onnistuneet, loppu oli kivasti kerrottu.
Kiitos,
Swizzy