Verkkokalvoille tanssimaan (S)

[shaya]

Ikäraja: S
Genre: fluffromance
Paritus: Parvati/Luna
Vastuuvapaus: Row-täti omistaa, minä leikin.
Summary: ja he katselevat hetken taivasta jossa kanariankeltaiset unelmat; leijailevat maahan aamukasteeksi ja kevään ensimmäisiksi ruohonkorsiksi.

A/N: fluffromancea, iik! En koe tätä genreä ihan omakseni, mutta koska Upsila täyttää tänään vuosia, ja ansaitsee ehdottomasti pienen (ja isommankin) synttärilahjan, niin tällaista syntyi. Paljon onnea Aurinkotytölleni. ♥ Ja kiitos myös Ruskapojalle, jonka mesenimi inspiroi tätä (jos sua ei ois ollut, kuvittelisin sut seinälle tanssimaan tai ainakin suunnilleen noin).

Taustamusiikiksi suosittelen tätä.
ficlet300, Vuodenaikahaaste: kevät, Tavoita tunnelma - haaste: Anya Marina - Move You, FF25 09. Vitivalkoinen, One True Kuvailunkohde: taivas, Yhtyeen tuotanto: Sara Bareilles - The Light, Kärpäslätkähaaste

Parvatilla on raidalliset sukat ja hymy joka on punainen reunoiltaankin; unelmia villatakintaskuissa ja niin pitkät ripset, että öisin ne menevät takkuun tähtitaivaan kanssa (tai sitä Luna pelkää). Hieman haaveilijanvikaa on hänessä ja Lunassakin, keväisin unelmanjano on suurimmillaan ja silloin juodaan teetä kuistinrapuilla ja katsellaan kuinka ankeus sulaa; tulee kevät nauraen helinänauruaan puroissa.

Iltapäivisin Parvati lukee Lunalle ääneen Tuhannen ja yhden yön tarinoita, sillä Luna on liian hajamielinen sellaiseen; menee aina aivan sekaisin mitkä kirjaimet on jo lukenut eikä intialaistyttö osaa kuin nauraa kuuhupsulleen, anna minä luen. Luna pitää Parvatin äänestä (soinnissa rakkautta ja kolme desiä piparminttua) ja rakastaa tavuja jotka jäävät verkkokalvoille tanssimaan, letittää pieniä lettejä toisen pitkiin mustiin hiuksiin ja solmii ne taioilla niin etteivät ne koskaan aukea.

”Niin kauan kuin nämä letit pysyvät, niin kauan minä sinua rakastan”, seesteisenjuhlallisesti ilmoitti eräänä torstaina ja Parvati hymyili punareunahymyään; sitä joka ulottuu aina silmiin asti.

Joskus kun Parvati herää huutaen painajaisistaan (niistä joita näkevät he kaikki, kaikki) on Luna lohduttamassa, älä välitä kultapieni, se on vain huono uni; puhalletaan se pois, ja he katselevat hetken taivasta jossa kanariankeltaiset unelmat; leijailevat maahan aamukasteeksi ja kevään ensimmäisiksi ruohonkorsiksi. Hajamielisessä unenlämpösylissä saattaa Parvati nukahtaa uudelleen, ja Luna katselee haalenevaa kuuta vielä hetken siivekelasiensa läpi, ennen kuin seuraa rakastaan parempiin uniin; lohtumaailmaan.

”Päästäänkö me koskaan taivaaseen?” kysyi Parvati kerran, juuri ennen nukahtamista (sen kerran Luna muistaa erityisen hyvin; lakanoissa oli vaaleanpunaisia perhosia).

”Ei, ei taideta”, hän muistaa vastanneensa; kuu tippui taivaalla muutaman millin alaspäin, samaa tahtia Parvatin hymyn kanssa; sen heikon, varovaisenkin ja melko ujon.

”Me ollaan siellä jo.”

Seuraavana päivänä Parvati luki Lunalle taas tarinoita ja he katselivat kuinka sadepisarat juoksivat karkuun uutta kesää (sinipielisissä ikkunoissa). Onneksi meidän ei tarvitse, he hymyilivät silloin ja laskivat onnekkuuttaan sukanraidoista.

(Ja kevät tulee aina ajallaan; unelmat satavat maahan ja sieltä ne seinille poimitaan tanssimaan.)

[Lils]

Apuaa. Tiedät että olen oikeasti paska kommentoimaan ficcejäsi, koska ne ovat niin erilaisia kuin yleensä luen tai ikinä kirjoitan, joten forgive me tän kommentin tasosta.

Parvati/Luna. Kirjoitat varsinkin korpinkynsistä nini tajuttoman suloisesti, pidän tyylistäsi ja erityisesti nämä hahmot tuntuvat sinulla hirveän hyviltä ja varmoilta ja kirjoitat niistä todella kauniisti.

Parvati on aina jäänyt minulla vähän taka-alalle, en koskaan ole saanut tytöstä kunnon otetta (en kirjoissa sen paremmin kuin ficeissäkään), eikä tämäkään hirveästi varmistanut kuvaani. Ehkä se ujo ja syrjäänvetäytyvämpi luonne tuli tässä esille, mutta muuten ehkä olisin halunnut tyttöä enemmän mukaan.

Luna taas oli ihastuttavan varma, se vahvempi osapuoli ja tiesi mitä tehdä. Se joka pelasti ja hyssytteli ja osasi sanoa oikeat sanat, se joka vastasi kysymyksiin eikä toisin päin. Mutta silti ihastuttava ja suloinen itsensä, söpö.

Kielikuvasi ja tämän nimi ja kaikki, tiedät miten jälleen kerran rakastuin niihin. Kirjoitustyylisi on hirveän omaperäinen ja tunnistettava, pidän siitä vaikka se jättää minut aina sen verran sanattomaksi etten osaa kertoa tarpeeksi. Ajatuksia tämäkin herätti hirveästi, niin ihailua kuin mietteitäkin.  Varsinkin lukemista ja Parvatin äänestä (tähän kohtaan rakastuin!) oli kerrottu hirveän nätisti ja sitä jäi kaipaamaan. Tekstisi jäävät aina mieleen pyörimään.

Hieman haaveilijanvikaa on hänessä ja Lunassakin, keväisin unelmanjano on suurimmillaan ja silloin juodaan teetä kuistinrapuilla ja katsellaan kuinka ankeus sulaa; tulee kevät nauraen helinänauruaan puroissa.

Tämä oli ehdottomasti kaunein kohta minulle. Unelmanjano on nätisti sanottu (tykkäsin muuten miten jossain välissä käytit unenlämpöäkin) ja teenjuonti on aina ihanaa; sitä voi käyttää niin erilaisissa tunnelmissa ja sillä saa aina vedettyä syväksi.

Tämä oli kaunis. ♥

[Upsila]

Hyvä, että vedet eivät kohonneet silmiin, kun luin tätä. Tämä oli vain niin ihana, hymyilyttää ja olen aivan otettu siitä, että sain tälläisen ison synttärilahjan, josta olen aivan onnellinen ja ilahduttaa niin paljon, että ei voi muuta kuin kiittää kovasti kuutyttöäni tästä ihanaisesta. ♥

Parvati/Luna on aivan ihana paritus, minusta on ihanaa lukea sinulta tälläistä, tämä on juuri sitä sopivaa suloisuutta ja söpöstelyä, joita voisin vain lukea uudestaan ja uudestaan. Kaikki vain on niin täydellistä tässä, ihanan unelmoivaa ja romantiikkaa saduissa ja painajaisten karkoituksissa. Tyyliäsi ei voi kuin ihailla, tämäkin kuuluu parhaimmistoosi ehdottomasti, hihi, niin ihana kuin tämä on, että.

Aivan runollisen söpöt kuvailut tässä, niin pala sinua ja molemmat tyttöset ovat niin hentoja enkeleitä tässä tekstissä - saa kevyen hymyn vain levenemään. Aurinkoisen kaunis teksti ehdottomasti, rakastan kaikkea suloisuutta ja unenomaista tässä, letin taikominen kiinni ja lupaaminen rakkaudesta sen kautta oli romanttisen hempeää; Lunan hupsuus ja Parvatin sadun lukeminen toiselle, oi. Olet saanut molemmat hahmot täysin pikkusormiesi väliin, todella kaunista lauseet jokaisia sanoja myöten ja taivaassa oleminen unelman satamisineen ihastuttaa aina enemmän ja enemmän vain. Ja oi, Parvatin äänen kuvailu tosiaan!

Voi, kaikki on niin kaunista, että en tiedä oikein mitä voisin lainata, kaikki on vain niin ihanan kullattua ja kaunista kuin ruusunnuppua, että olen lähes sanaton jälleen. Syvällinen ja niin ihana, unelmien keräämistä seiniltä ja punareunainen hymy!

Kiitos aivan piristysruiskeisesta ja hymyä leventävästä ficcistä, ihanaa lukea sinulta tälläistä - fluffyromance onnistuu todellakin sinulta, hih.

”Niin kauan kuin nämä letit pysyvät, niin kauan minä sinua rakastan”, seesteisenjuhlallisesti ilmoitti eräänä torstaina ja Parvati hymyili punareunahymyään; sitä joka ulottuu aina silmiin asti.

(Ja ah, ai niin, otsikko on myös aivan lumoava!)

[shaya]

Lillura, syö pääsi tuon tasovalituksesi kanssa, kommenttisi oli ehkä paras ja kaikkea. ♥ Kiva kuulla jos hahmot edes suunnilleen onnistuivat, Parvati on minulle se vieraampi Patileista, ja Lunani tapaa olla turhan angstinen verrattuna kirjan Lunaan, mutta niin, molemmista oli kyllä ihan kivaa kirjoittaa. Teenjuonti tosiaan on kivaa, ja pakko myöntää, että itsekin tykkäsin Parvatin äänen kuvailusta - yleensäkin tykkään mittamuotoon laitetuista tunteista ja kaikkea. Ja jee jos nimikin onnistui, mietin vähän, että oliko se liian yksityiskohta. Aihihih, kiitos hirveästi kommentista, jee. ♥

Upsila, hih, ihanaa jos onnistuin piristämään ja tykkäsit! ♥ Ja kuutyttö, aww. Parvati/Luna on kyllä kiva - jotenkin se tuntui kovin sopivalta fluffyisempaan ficciin; Luna on sellainen, joka sopii kaikkeen ja kaikille, ja Parvati taas vähän glitterkeijuja ja kikatusta, ja yhdessä he ovat vain jotain niin tyttömäistä, että. Ihanaa kuulla jos söpöily ei mennyt ylimakeaksi eikä kauhean pitkästyttäväksi, tämän tekstin suhteen tosiaan olin vielä tavallistakin epävarmempi, en juurikaan tällaisia pätkiä lue ja sillä tavalla en ole näistä niin kovin perillä. Apua, en kai osaa tässä kuin kiitellä. Hih. ♥

[Pansy Paradise]

Oij!

Minä rakastin tätä. Tämä oli suloinen ja ihana, mutta aavistuksen, ihan himpun verran vain haikea. Tai sitten se on vaan minun mielikuvitustani. Kirjoitusasu oli mainio ! Erilainen mutta ihanan hellyyttävä. Parvati ja Luna on hyvä pari.

 

Luna pitää Parvatin äänestä (soinnissa rakkautta ja kolme desiä piparminttua) ja rakastaa tavuja jotka jäävät verkkokalvoille tanssimaan, letittää pieniä lettejä toisen pitkiin mustiin hiuksiin ja solmii ne taioilla niin etteivät ne koskaan aukea.

Tuitui, tuo on minun lempikohta :3 upea ja söpö lause koko komeudessaan : )


-Pansy Paradise

[shaya]

Pansy Paradise, hah, joo, angstia/haikeutta varmaan eksynyt ripaus mukaan, en kai sitten millään osaa jättää sitä ulkopuolelle mistään. :--D Parvati/Luna on kyllä kiva paritus, olen samaa mieltä - vähän erikoinen kai, mutta kuitenkin. Kiitos ihanan piristävästä kommentistasi ja kehuista, ihanhan tässä punastuu. Hih. ♥

[Parisade]

Oukkidoukki, Shaya. Tästä tulee naurettavan kehuva kommentti, sillä minä rakastan tätä fikkiä ja olen aikonut kommentoida tätä jo kauan. Valmistaudu palvontaan.

Sinulla on paljon upeita tekstejä, mutta tämä yksilö... tämä on luultavasti kaikkien aikojen lempparioneshottini (yöntyttärien rinnalla, saat siihenkin kommentin lähiaikoina) ja siksi tätä onkin ollut niin vaikea kommentoida aiemmin. Parvati/Luna on herttainen paritus, jotenkin niin pehmeä ja suloinen ja tässä fikissä molemmat tytöt ja tuo suhde on kuvattu jotenkin niin hauraaksi ja samalla vahvaksi, että kylmät väreet valuivat selkää pitkin ihan koko fikin ajan.

Minulla ei ole sinun kuvailutaitojasi joten en pysty kertomaan miten maaiman ihanimmalla tavalla kirjoitat. Olen sanonut tämän ennenkin ja sanon taas; tulen olemaan elämäni loppuun asti ihan saamarin kateellinen tuosta taidostasi kertoa niin kauniisti mistä tahansa asiasta. Minä en ymmärrä mistä keksit nämä kaikki kuvaukset, joiden ylistämiseen voisin käyttää loppupäivän, mutten käytä. Riittää että tiedät olevasi loistava.

Pari kohtaa on kuitenkin pakko mainita erikseen, ensinäkin tämä aloitus:

Parvatilla on raidalliset sukat ja hymy joka on punainen reunoiltaankin; unelmia villatakintaskuissa ja niin pitkät ripset, että öisin ne menevät takkuun tähtitaivaan kanssa

Suunnilleen pysäytti sydämeni. Takkuun tähtitaivaan kanssa, voiko mitään kauniinpaa olla edes olemassa. Toinen kohta joka on pakko mainita erikseen on tämä:

kuu tippui taivaalla muutaman millin alaspäin, samaa tahtia Parvatin hymyn kanssa

Mielettömän nätti rinnastus, minä voin niin nähdä tuon tilanteen. Parvati on tässä ihanan herkkä hahmo, tuo kysymyskin, kaikki, aww.

Uskomattoman ihana, surullisenonnellisenkaunis fikki, lisää tällaisia tähän maailmaan.

Tämä fikki on niitä, jotka todella pysäyttävät minut. Kiitos.

-sade

[shaya]

Sadettaja-muru, kai tiedät että naurettavan suuri egoni ei voi koskaan saada liikaa palvontaa? Tai siis. Haha. Okei, siriusly now. Parvati/Luna on mustakin aika ihanan söpö paritus, oikein sellainen kunnon blingbling-hattara! Haruaan vahva on muuten oikein kiva kuvaus, tykkään mielikuvasta! Ja turhaan olet kateellinen siellä, tiedät kyllä mitä mieltä mä olen sun kirjoitustaidoistasi! Erilaisuus on hieno asia ja sillee, ja niin. Mun pitkäjänteisyys kirjoittaessa sitten loppuukin niihin täydellisen sanan metsästysiin, mitään raapalesarjaa pidempäähän tunnetusti en osaa kirjoittaa, enkä enää yritäkään... Nuo lainaamasi kohdat kyllä vähän pysähdyttivät näin monen kuukauden jälkeen, oonko mä oikeasti kirjoittanut tuollaista siirappia. :--D Haha. No niin. En osaa juuri nyt sanoa tarpeeksi mitään tuohon kommenttiisi, mutta oikeasti, kiitoskiitoskiitos. <3