Väritön, S, 12+ virkettä

[Munis]

Nimi: Väritön
Ikäraja: S
Paritukset: Fred/Angelina, viittauksina yksipuolinen Fred/George
Tyylilaji: Drama, angst
Varoitukset: Lieviä viittauksia insestiin
Yhteenveto: Georgen kesä oli väritön, Fredin vaaleanpunainen.
Vapaa sana: Niin pitkä aika siitä kun viimeksi oon kirjoittanut Weasleyn kaksosista tai ylipäänsä muuta kuin synkähköä angstia. Tuntuu vähän kuin olisi palannut lapsuudenkotiin tai jotain. Haaste on 12+ virkettä IX.

Väritön

”Kohteliaisuudet ovat yliarvostettuja”, Fred murahti veljelleen heittäydyttyään tämän sängylle.
”Olet kiistatta oikeassa, veliseni. Vieläkö Angelinalla on herne nenässään?” George kysyi joutuen esittämään kepeää.
”Jep; hän ei suostu unohtamaan sitä kun sanoin hänellä olevan undulaatin aivot. Vaikka pyysin anteeksi ja tarjosin banaanikakkuakin! Pakeni kiivastuneena aamukasteeseen sanoen menevänsä kasvihuoneille”, Fred kertoi ymmällään. Toukokuu oli yli puolenvälin ja Fred tiesi ajan pian kuluvan loppuun. George ei tahtonut ketään itsensä ja veljensä väliin, eikä siksi osannut tuntea sääliä veljensä apaattisen ilmeen nähdessään. Toisinaan hänen mielessään eksyilevät ajatukset saivat sydämen paukuttamaan kiihkeästi kylkiluita vasten. Öisin hän pyöri lakanoissaan ja repi unissaan veljeään kravatista. Aamuisin hän tuijotti kahvikuppiinsa, Fred toiselle puolelle pöytää. George odotti kesää vaikka pelkäsi tulevaa.

”Totta kai tulen kaipaamaan”, Fred mutisi tytölle koulujunassa eikä George ollut varma, valehteliko tämä; hän ei osannut lukea sävyjä veljensä ilmeistä. George vaihtoi mieltään usein, välillä tahtoi jäädä veljensä luo, hetken päästä karata astronautin lailla kauas tuntemattomaan. Ei kai side toiseen pisamaposkeen voinut katketa kuin tulitikku, ja pelkästään yhden tytön takia?
”Petturi”, George pyöritteli sanaa suussaan aina veljen nukahdettua. Georgen kesä oli väritön, Fredin vaaleanpunainen. Fredin vaa’assa taistelivat veli ja tyttö; ensimmäinen oli jo menettänyt asemansa ensisijaisena jakajana salaisuuksille.

Kesä ehti kuolla nietosten alle Fredin ajatusten vaihtamatta vuodenaikaa. Georgen korottaessa ääntään ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hän sai veljensä havahtumaan: ”Mikä ukkosrintama veljen hartioilla raivoaa? Et näytä veli kultaiselta vaan veli kalpealta.” George näki peilistä painuneen ryhtinsä ja tummat silmänaluset, hymy oli väsynyt ja vaimea. Vihanpuuskassa hän kohotti kätensä ja oli itse jo rientänyt huoneesta kuullessaan veljensä kiroavan poskeen osunutta lyöntiä.  Fred pyysi anteeksi, mutta rauhaa tämän kanssa solmiessaan George pohti, milloin saisi kaikki värit takaisin.




Sanalista:
1. kohteliaisuus
2. kiista
3. herne
4. undulaatti
5. banaanikakku
6. aamukaste
7. toukokuu
8. apaattinen
9. kylkiluut
10. repiä
11. kahvi
12. pelko
13. kaipaus
14. astronautti
15. tulitikku
16. petturi
17. väritön
18. vaaka
19. nietos
20. ukkonen
21. kultainen
22. peili
23. vaimea
24. kuulla
25. rauha

[jossujb]

12+ virke-haasteen hedelmiä lukee ilokseen. Pidän kyseisestä haasteesta, aina on jotenkin jännittävä nähdä miten niin rajoittavista lähtökohdista voi saada niin erilaisia tarinoita aikaiseksi.

Äääh, mä oon niin huono kirjoittamaan hyviä kommentteja! No minä pidin tästä siksi, että tämä ei tuntunut mitenkään väkinäiseltä, tai että lauseita olisi ahdistuneena yritetty pidentää välimerkeillä niin pitkäksi kuin suinkin. Toisaalta ei menty myöskään runomaiselle tasolle, vaan pienestä utuisuudesta huolimatta pysyttiin proosan ja vielä dialoginkin puolella. Toisaalta ne pari puolipistettä mitä käytit oli minun mielestäni vähän tarpeettomiakin, pilkkukin olisi minusta riittänyt, vaikka minä tuossa "Totta kai minä tulen kaipaamaan" - jälkeisessä virkkeessä ymmärrän sillä yritetään tauottaa oikein. Mutta se on makuasia vain, ei se minusta vielä olisi niin pitkäksi mennyt että se olisi ollut vaikealukuinen pelkällä pilkullakin.

Öööh, rupesinko oikeesti pilkkua nussimaan, ei nyt helkkari sentäs

No niin, mutta kaikkein eniten minua viehätti  että Fred ja George ovat erilaisia. George on väritön, Fred vaalenpunainen, se on äärimmäisen hyvä ja terveellinen ero. Minusta on kiva joskus lukea kaksostarina jossa ei korosteta samanlaisuutta, vaan erilaisuutta. Niin hauskaa kun kaksostelu onkin niin Fredin ja Georgen ominaisuudet erillisinä henkilöinään eivät tule niin usein missään teksteissä ilmi, sen takia minä tästä pidinkin.

Öö, oliks tää nyt kohtuullinen rustaus? Pähkinänkuoressa: Ihihi, ihana <3

jjb

[Verinen Paronitar]

Jessus, eihän tässä voi kuin ihailla, miten hyvin olet haasteen sanat tuonne upottanut! Hitonmoinen saavutus änkeä samaan tekstiin niin banaanikakut kuin astronautitkin ilman, että ne tunkee sieltä yhtään silmille, ei tätä lukiessa olisi tullut mieleenkään, että tuolla olisi jotain pakollisia sanoja. No okei ehkä se astronautti ei ole HP-maailmaan sitä kaikkein toimivinta termistöä, mutta näppärästi sekin tuolla tuli sen suuremmin häiritsemättä.

Alku oli minusta ihan erityisen hersyvä, onnistunutta sanailua ja näille hahmoille aivan täydellistä tunnelmaa, herneet nenässä ja undulaatin aivot toimivat tosi hyvin. Itse asiassa tässä muutenkin repliikit tuntuivat niiltä tekstin hienoimmilta helmiltä, koska veli kultainen, veli kalpea sykähdytti minua ihan erityisesti, tykkään siitä, kun kuluneita kielikuvia käytetään teksteissä tuoden niihin jotain uutta ja freesiä. Lisäksi tykkäsin siitä, että asetelma oli nimenomaan näin päin - George ei oikein tunne olevansa mitään ilman Frediä - koska jo kirjoissakin Frediltä tulee aina ne paremmat läpät.

Kiitoksia siis, tämä oli aivan mahtavuutta!

[räiskeperäinen sisulisko]

Georgen ja Fredin erilaisuus oli kiinnostavaa, joskus on tullut sellainen fiilis, että onko niillä kahdella mitään eroa. Toisaalta tuli mieleen, että oliko tässä eroavaisuus sitten liian silmiinpistävää? Kokonaisvaikutelma kuitenkin reilusti plussan puolella.

Kesä ehti kuolla nietosten alle Fredin ajatusten vaihtamatta vuodenaikaa.

Tästä kohdasta pidin erityisesti.

Kirjoitit elävästi ja omaperäisesti, haasteen sanat oli upotettu tarinaan luontevasti.

[onkonälkä]

Kommenttipakettihaasteesta hyvää aattoiltaa

Aluksi on pakko sanoa, että Summary on suloinen

Olet saanut hyvin lyhyeen tekstiin mahtumaan kokonaisen juonen, ja melkein kokonaisen vuoden. Pakko on myös kehua tuota sanojen käyttöä, vaikka sulla on ollut valmis sanalista käytössä, ei sitä kyllä ollenkaan huomaa, koska käytät sanoja niin taitavasti. Esim. juuri tuo, että kumoat kiistelyn, joka ei ole juonen kannalta mitenkään merkittävää, käyttämällä sanaa kiistatta. Tuo banaanikakku-kohta oli ainoa joka noista hieman tökkäsi, mutta tällaisessa tekstissä se on ihan ymmärrettävää, koska sanana banaanikakku on vaikea. Myös tuo kylkiluut ja repiä-sanojen käyttö on ovela, sillä osaan sanoa, että suurin osa käyttäisi tuossa vaiheessa jotakin "Tuntui kuin kylkiluut olisivat repiytyneet irti", joka harvemmin toimii kliseytensä takia.

Kaikenkaikkiaan tässä oli erittäin hyvä ja nopeatempoinen, mutta kuitenkin selkeä juoni. Ei niin tyypillistä kaksosilta, tälläinen hieman vakavampi ja draamapainotteisempi teksti, mutta tähän en olisi muita hahmoja voinut kuvitellakaan.

Kiitos tästä ja hyvää joulun jatkoa

[Munis]

Oh my, en ikinä saa näin paljon kommentteja. Hui.

jossujb, mäkin tykkään hurjasti tästä haasteesta. Yleensä siihen osallistuessa jossakin vaiheessa iskee kamala pakokauhu ja ahdistus että miten tunget samaan tekstiin just jonkun astronautin ja banaanikakun, mutta mulle tää haaste on poikkeuksetta tuonut uusia ja itselleni yllättäviäkin aluevaltauksia. Nyt kun luin tän tekstin pitkästä aikaa, niin kieltämättä kolme puolipistettä näin lyhyessä tekstissä tuntui aika paljolta. Kiva kuulla, että pidit kaksosten erilaisuudesta ja ficistä ylipäätään. Kiitos kommentista!

Verinen Paronitar, kiva kuulla, että dialogi toimi. Mulla oli tästä tekstistä jotain tuhat luonnostelmaa ja voi sitä riemun määrää, kun jossain vaiheessa tajusin, kuinka hyvät hahmot olin sattumalta valinnut: nuo herneaivot ja muut ei olis sopinut läheskään kaikkien hahmojen puheeseen. Kiitos kommentista (:

räiskeperäinen sisulisko, kiitos hurjasti kommentista. Mukava kuulla, että pidit!

onkonälkä, vau, kiitos, oon todella imarreltu, jos kerta noi pakolliset sanat eivät juuri tuntuneet väkinäisiltä. Taistelin joidenkin kanssa ihan kiitettävän pitkään... Kiitos kommentista ja nyt kun toi joulu jo meni, niin hyvät uudet vuodet. (: