Sinua parempaa ei ole, S (Lavender/Ron/Hermione)

[Heinis]

Nimi: Sinua parempaa ei ole
Kirjoittaja: Heinis
Ikäraja: S //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Tyylilaji: draama
(Paritus: Ron/Lavender, Ron/Hermione)
Hahmot: Lavender ja Parvati
Varoitukset: ei taida olla
Vastuunvapaus: en omista muuta kuin osan juonesta :)
Tiivistelmä: Mitä Lavender teki Ronin jätettyä hänet?
A/N: Parvati ja Lavender eivät ole ihan mun lempihahmoja, mutta jostain syystä mun teki mieli kuitenkin kirjoittaa niistä, koska ne sopivat tähän ideaan, joka mulla oli. Aloitin ficin jo viime vuoden elokuussa, ja kirjoitin joskus keväällä loppuun. Nyt vasta uskallan julkasta tän, oon aika epävarma tästä. Ja vihaan otsikkoa koska en keksi mitään muutakaan, mutta no jaa. Enkä mä oo ihan varma genrestä ja oikeasta osastostakaan :D Tää on omistettu zanylle, koska se on ihana ystävä ♥ Palautetta on aina kiva kuulla :)



”Johan nyt on!” huudahti Lihava Leidi Lavender Brownin huitaistessa hänen muotokuvaansa suuttuneena. ”Kaikenlaista käytöstä, kyllä sinä tiedät, ettei tupaan ole asiaa ilman salasanaa!”
”Ei minua kiinnosta salasanat! Päästä minut vain sisään”, Lavender anoi ja pyyhki kyyneleitä silmäkulmastaan.
”Tyttö hyvä, en minä voi.”
”Äh, missä Parvati oikein on...” muotokuvan edessä epätoivoisena seisova tyttö mutisi itsekseen. Hän ei voinut uskoa, mitä Ron oli hänelle tehnyt. Vaihtanut pois kuin suklaasammakkokortin, jonka henkilö hänellä jo oli. Lavender tarvitsi Parvatia juuri sillä hetkellä enemmän kuin mitään, sillä Parvati kyllä ymmärtäisi ja kuuntelisi häntä, mutta tyttöä ei ollut näkynyt lainkaan, ja mikäli tämä olisi oleskeluhuoneessa, Lavender ei ainakaan häntä näkisi unohdettuaan salasanan. Kyllä hän oli sen vielä tunti sitten muistanut, varmasti oli, mutta nyt hänen päähänsä ei mahtunut muuta kuin Ron ja Hermione Granger. Kirottu Hermione. Lavender oli aavistanut, että näin kävisi kuitenkin.

Äkisti Lihavan Leidin kuva heilahti sivuun ja päästi seitsemännen kerroksen käytävään tummahiuksisen tytön. Lavender tuijotti eteensä ilmestynyttä parasta ystäväänsä hetken ja hyökkäsi sitten tämän kaulaan ja alkoi nyyhkyttää entistä äänekkäämmin.
”Voi ei, rauhoitu, älä nyt, Lavender...” Parvati koitti tyynnytellä toista, mutta oli kuin hän olisi puhunut haarniskalle; Lavender ei tuntunut kuulevan sanaakaan. Lopulta kyllästyttyään epämääräiseen muminaan ja valitukseen Parvati tönäisi toisen tytön irti itsestään ja käski mahdollisimman kipakasti tämän ryhdistäytyä ja seurata häntä makuusaliin.
”En minä voi, en halua, että kaikki näkevät minut tällaisena”, Lavender vastusteli ja pyyhki jälleen silmiään.
”Ala tulla nyt, emme me voi koko iltaa tässäkään seistä, ei kukaan katso. Et sinä varmaan leidinkään edessä halua itkeä?”
Lavender mumisi jälleen epäselviä sanoja, ja hänen ystävänsä lausuttua leidille tunnussanan taulu heilahti jälleen aukaisten reitin Rohkelikon oleskeluhuoneeseen.

Lavender ryntäsi läpi oleskeluhuoneen, suoraan makuusaliin vievään portaikkoon. Parvati seurasi häntä hieman rauhallisemmin, huolissaan ystävästään. Tummahiuksisen tytön saapuessa heidän makuusaliinsa Lavender oli heittäytynyt sängylleen, kasvot vasten tyynyä.
”Mikä on?” Parvati kysyi hiljaa istuessaan toisen pedatulle sängylle. Lavender ei vastannut, tärisi vain itkun voimasta. ”Lavender?”
”Ro-Ron”, tyttö onnistui nyyhkyttämään. Pelkän nimen sanominen sai kyynelet valumaan vielä vuolaammin. Lavender oli todella rakastanut Ronia, paljon enemmän kuin Ron oli tiennytkään.
”Mitä Ronista?” Parvati kysyi, vaikka saattoi arvata. Hän silitteli ystävänsä selkää yrittäen rauhoittaa tätä.
”Ron ja Hermi-”, Lavender mumisi tuskin kuuluvasti.
”Hermione?” Parvati toisti. Hänen vatsaansa käänsi ilkeästi suuttumuksesta, miten Ron saattoi? Miksi Ron vaihtoi Lavenderin Hermioneen? Uskomatonta. ”Ron on ääliö”, Parvati kommentoi vihaisena.
”Eikä ole”, Lavender itki. ”Minä vihaan Hermionea!”
”Voi sinua, niin minäkin... Nouse ylös, kiltti”, Parvati pyysi. Lavender kömpikin istuma-asentoon. Parvati sääli ystäväänsä niin paljon, toisen silmät olivat punaiset ja turvonneet ja suupielet vääntyneet alaspäin. Ei Lavenderiin olisi saanut sattua niin paljon. Vaikka tämä olikin unohtanut ystävänsä ja käyttäytynyt hölmösti, Parvati tiesi, että Lavender oli ollut onnellinen Ronin kanssa.

Lavenderin katse kääntyi alaspäin Parvatin vain tuijottaessa ja hän pyyhki kyyneleitä kasvoiltaan. Tytön hengitys värisi.
”Mikä minussa on huonompaa kuin Hermionessa?” hän kysyi kuristuneella äänellä.
”Ei mikään, ei yhtään mikään”, Parvati vakuutti nopeasti ja mönki ystävänsä viereen halatakseen tätä. Lavenderkin kietoi kätensä Parvatin vyötärölle ja painoi kasvonsa ystävänsä olkapäätä vasten.
”Onhan”, Lavender mutisi.
”Älä nyt”, hänen ystävänsä tyynnytteli ja silitti hänen hiuksiaan.
”Kai minut sitten vain on helppo vaihtaa parempaan.”
”Eikä ole, mistä sinä tuollaista olet saanut päähäsi?” Parvati huudahti ja työnsi Lavenderia kauemmas niin, että näki tämän kasvot. ”Sinua ei todellakaan voi vaihtaa parempaan”, tummahiuksinen tyttö sanoi vakaalla äänellä. Lavender katsoi häntä epäuskoisena.
”Juurihan Ron teki niin”, tyttö muistutti.
”Eipäs”, Parvati kiisti. ”Hän ehkä vaihtoi sinut, muttei lainkaan parempaan. Sinä olet minun paras ystäväni, eikä parempaa ole olemassakaan. Usko pois.”

Parvati rutisti ystävänsä uudelleen tiukkaan halukseen, sillä häntä itseäänkin itketti. Lavender tärisi hänen sylissään. Kaikesta huolimatta Lavender oli hänen paras ystävänsä, oli aina ollutkin, eikä hän tulisi päästämään tästä irti yhdenkään pojan takia, ja hän tiesi, että Lavender ajatteli samoin, kävi mitä kävi.
”Kiitos, että olet siinä”, Lavender kuiskasi.
”Totta kai minä olen.”

[Tundra]

Olipa mukavaa lukea vaihteeksi täysin paritukseton ficci - tai pohjautuihan tämäkin suhteisiin, mutta tässä oli ideana aivan jokin muu kuin kahden ihmisen saattaminen yhteen. Musta on aina mielenkiintoista lukea ns. "behind the scenes" -matskua, jossa seurataan canonia, mutta Harryn näkökulman sijaan jonkun sivuhahmon silmin; Pottereista olisi mahdollista kirjoittaa tällaisia samantyyppisiä ficcejä vaikka kuinka paljon, enkä ymmärrä, miksei näitä löydy enemmän.

Lavender ja Parvati eivät kuulu myöskään mun suosikkihahmoihini, mutta tyttöjen välinen ystävyys oli suloista luettavaa. Tästä välittyi sellainen aitous: Lavender reagoi juuri niin kuin kuka tahansa jätetyksi tullut rakastunut tyttö ja Parvati lohdutti tätä aivan niin kuin parhaan ystävän kuuluukin. Musta on hirveän hienoa, miten tästä tuli ilmi, että kaksikko tosiaan on erottamaton - siitä huolimatta, että Lavender oli jättänyt Parvatin vähemmälle huomiolle seurustellessaan, oli Parvati kuitenkin vilpitön ja toimi olkapäänä kaikesta huolimatta.

”Eikä ole”, Lavender itki. ”Minä vihaan Hermionea!”

Tämä kommentti kiinnitti huomion ihan vain sen vuoksi, että se on niin totta. Kuinka moni meistä on aluksi syyttänyt eksän uutta kumppania kaikesta ennen kuin on tajunnut, että kyllä se eksä onkin se piru kaiken takana? Tunnustan. Ja tiedän aika paljon muitakin, jotka on tehneet samaa.

Kaiken kaikkiaan tämä oli surullista asiaa käsittelevästä aiheestaan huolimatta tosi piristävä lukukokemus juurikin tuon lujan ystävyyden vuoksi. Kiitos!

(Eksyin tänne muuten kommenttikampanjasta.)

[Heinis]

Lady Krum, hienoa että joku tykkää tämän tyyppisistä ficeistä :) Ei tosissaan aina jaksa parituksellisia ficcejä, enkä mä oikein osaa kirjoittaa ihan täysin päästä vedettyjä Potter-ficcejä, en tiiä mikä siinä on, mutta aina on pakko olla jotain canonia :D joten tällanen varmaan sopii mulle ihan hyvin. Mä myös ite tykkään tämmösistä. Hienoa, että oli aito, juuri sitä ystävyyden lujuutta mä yritin tuoda tässä esille. Alunperin tän idea oli enemmän otsikon mukainen ”sinua parempaa ei ole”, mutta sitten tästä kehittyi tämmönen, kun kirjotin tän loppuun. Mä tykkäsin ite myös tosta uuden tytön syyttämisestä, hienoa että joku muukin :) Kiitos kommentista, se piristi :>

[Bellatrix Musta]

Tykkäsin! c: Sinun kirjoitus tyyli oli MAHTAVAü
Lisäksi tykkäsin siitä että Lav' oli surullinen, koska henkilokohtaisesti, en pidä siitä hahmosta yhtään
Voih, osaat todellakin kirjoittaa!

[Lils]

Oi!

En tiedä onko kauniimpaa kuin tällä tavalla toimiva vanha, vahva, yhteenkasvettu ystävyys! Onhan sitä tullut itkettyä tuolla tavoin puolin ja toisin, pidelty sylissä ja lohduteltu ja oltu itsekin se säälittävä, ja no tämä vain tuntui jotenkin niin osuvan syvälle. Hihi ihana aihe, kun kuitenkin niin kovasta draamasta ja kivusta tuli silti hyvä fiilis (julmaa, tavallaan) ja jotenkin ihanan lempeä ja hyväntuulinen fic kaiken kaikkiaan.

Tykkäsin tämän ficin irrallisuudesta, tavallaan. Lavenderista minulla on hyvin tarkka ja maltillinen mielikuva johon ei ole koskemista, Parvatia taas en tunne kuin yhden kaukaisen femmeficin pojalta, ja tämä oli sillä tavalla sopiva, ettei hahmoja sorkittu sen enempää, kun ei tarvinnut. Tavallaan olisi mennyt tyhmäksi selittää ja selittää miten joku on sellainen ja tällainen ja miksi hän sanoo noin; molemmista hahmoista tunnisti sen verran itseään, että tiesi miksi tuo sanoo noin eikä tarvinnut mitään persoonallisuustestejä, ja silloin tämä toimi näinkin. Pidemmän ficin kohdalla (olisi muuten aika hurjaa lukea jatkofic kaksikon ystävyydestä oi) olisi tietysti tärkeämpää pohjustaa, miksi he ovat ystäviä ja näin, mutta tällaisessa lyhyemmässä oli yksinkertaisesti vain ihana ajatus pistää Parvati lohduttamaan Lavenderia - kun kirjatkin ovat Harryn näkökulmasta ja koko tapaus esitetään aina niin, että Ron lemppaa säälittävän ja ärsyttävän tytön ja Harry hurraa vieressä, kun Lavenderille (ja mitä luultavammin myös Ronille) se ihmissuhde alun alkaenkin todella merkitsi jotain. Julmaa, ja tämä valotti hienosti sitä puolta.

Hups mihinhän minä harhailin, en tiedä, mutta pidän selkeästä ja nätistä kirjoitustyylistäsi ja tästä ficistä ja kaikkea, kiitos tästä rohkeaa mieltä, itsevarmuutta ja uskoa ystävyyteen valavasta ihanuudesta!

[Heinis]

Bellatrix Musta, hienoa että pidit :) ei saa olla noin julma Lavenderille :'D kiitos kommentista :)

Lils, mä en oikein osaa vastata sulle mitään, mutta joo. Hienoa, että tästä välittyy hyväntuulinen kuva, koska tosiaan tarkoitus ei ollut sääliä Lavenderia, vaan kuvata nimenomaan tuota ystävyyttä. Mä en oikein lue Potter-ficcejä (en tiiä miksen, ne on hyviä), joten mulla ei ole mitään kuvaa siitä, millaisiksi sivuhahmoja on tapana kuvata. Yritin siis saada nuo olemaan mahdollisimman IC, ja kai se sitten onnistui ihan hyvin :) rehellisesti sanottuna mulle ei tullut mieleenkään pohjustaa tätä mitenkään. Kirjoitan usein vain lyhyitä, äkillisestä inspiraatiosta syntyneitä one-shotteja, jotka sitten jättävät kaiken selittelyn pois. Vaikka sanoit, että se sopii tähän, niin aloin nyt kuitenkin miettiä, että tosiaan voisi joskus pohjustaa enemmän, kiitos siis siitä :> Toi muuten on totta, miten kirjassa kuvataan Ronin ja Lavenderin suhdetta ja sen päättymistä. Kiitos itsellesi piristävästä kommentista! :)