A/N: Kiitoksia kaikille ihanista kommenteista. Toisen osan kirjoittaminen oli yllättävän raskasta, koska Damonin hahmo on niin monimutkainen. Tässä on linkki videoon mitä olen viime aikoina katsellut.
http://www.youtube.com/watch?v=TCt8wU1KJ0A&feature=relatedJoten kommentoikaa, risuja tai ruusuja, ihan sama!
Osa 2
Miss Mystic Falls
Damon seisoi lavan reunalla katsoen vaalean harmailla silmillään Carolinea ja Elenaa jotka seisoivat vierekkäin lavalla, puristaen toisiaan lapsellisesti kädestä kiinni. Mies ei ymmärtänyt naisten tapaa nostaa hirveä haloo jostakin kauneuskilpailusta, jos hän olisi hävinnyt tuollaisen kilpailun, se ei olisi paljon miestä haitannut, tosin hän ei olisi hävinnyt.
Carolinen jännittynyt hymy näytti niin hermostuneelta, että miehen huulilta karkasi pieni naurahdus. Tytön vaaleat hiukset kietoutuivat kauniisti tytön vaaleamman kaulan ympärille, kun taas hänen vieressään Elena hehkui tummissa hieman kiharissa hiuksissa, oliivinväristä ihoa vasten hiukset näyttivät kerrassaan upeilta. Damonin tummassa mielessä välähti kuva Katherinesta, mutta se pyyhkiytyi pois miehen mielestä pois melkein yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.
Hän ei koskaan pääsisi yli Katherinesta, hän oli rakastanut sitä naista joka solullaan. Vaikka hän tiesi että nainen oli vain leikkinyt hänellä, tämä oli vain käyttänyt häntä hyväkseen, niin siltikin mies vaali kuluneita mustavalkoisia muistojaan naisesta.
Hän ei enään haikaillut tulevaisuudesta Katherinen kanssa, niin kuin hän oli tehnyt monia kymmeniä vuosia ennen kun hänelle oli selvinnyt, ettei nainen ollutkaan lukkojen takana holvissa. Nykyjään hän vain muisteli menneisyyttä, ja toivoi että Katherine olisi sittenkin rakastanut häntä.
Damon keskittyi katsomaan kuinka Carol Lockwood astui lavalle kerrassaan kamalan muotoisessa haalean beigen värisessä mekossa. Nainen korkokengistä kuului ärsyttävä naputus, ja Damon kurtisti kulmiaan kun nainen juhlavan oloisesti avasi valkoista kirjekuorta.
- Hyvä herrasväki, pidemmittä puheitta, Tämän vuoden Miss Mystic Falls on Caroline Forbes, Carol sanoi raukean oloisella äänellä särisevään mikrofoniin.
Damon kasvoilla vilahti hymy, kun hän tuijotti lavalla jähmettynyttä Carolinea. Tyttö tuijotti hämmästyneenä silmät suurina suurta ihmisjoukkoa, joka oli puhjennut äänekkäisiin taputuksiin.
Tyttö räpäytti silmiään hämmästyneenä, ja hyppäsi sitten onnesta kirkuen Elenan kaulaan, joka oli kääntynyt onnittelemaan tyttöä. Damon hymy leveni kun hän tuijotti Carolinea jonka päähän rouva Lockwood laski hopeisen kruunun, mies mietti olisikohan tyttö halannut Elenaan jos tämä olisi voittanut.
Todennäköisesti tyttö olisi haistattanut koko kilpaillulle pitkät, kävellyt raivoten pois lavalta, ja vihannut Elenaan muutaman viikon, Elena taas hävisi urheasti hymyillen, ja näytti olevan oikeasti iloinen Carolinen puolesta.
Damon pudisti hieman päätään, Elena saattoi näyttää kuin Katherinen peilikuvalta, mutta tytön luonne oli paljon tylsempi, hempeämpi ja jalompi, kaikkea sitä mistä mies ei ollut koskaan ollut kiinnostunut naisessa. Damon tykkäsi naisista, jotka olivat naisellisia, seksikkäitä, villejä ja hauskoja. Sen takia hän oli kai jättänyt Carolinen lopulta henkiin, ja oli jopa hieman auttanut häntä äsken. Hän ei rakastanut Carolinea, hän ei kyennyt enään rakastamaan, mutta voi kyllä, hänellä oli mielenkiintoisia tunteita tyttöä kohtaan.
Carolinen silmät kohtasivat Damonin ihmisjoukossa, ja tytön silmiin syttyi pieni pilke, kun hän huomasi että Damon oli taputtanut muiden ihmisten tavoin. Damon pyöräytti silmiään kyllästyneen oloisena, vain jotta tyttö huomaisi sen. Samalla miehen oli pakko nojata vartalollaan hieman etukenoon, jotta alavartalossa oleva kiusallinen kuumotus saisi helpotusta. Luoja, jos tyttö ei olisi niin uskollinen sille hemmetin Donovalle, hän veisi Carolinen sänkyynsä eikä koskaan päästäisi pois. Tai siis ei kirjaimellisesti, hän tarkoitti… Äh.
Caroline laskeutui lavalta, ja tunkeutui ihmisjoukon läpi kohti Damonia. Damonin silmissä välähti syvä tyytyväisyys, kun nainen lähestyi häntä. Caroline pysähtyi muutaman kerran ottamaan vastaan kohteliaisuuksia, mutta lopulta tyttö pysähtyi muutaman sentin päähän miehestä.
– Minä voitin, Carolinen kirkaisi ja hyppäsi Damonin kaulaan kiinni.
– Niinpä taisit voittaa, Damon tuhahti huvittuneena, ja pyöräytti silmiään tytön yksinkertaisuudelle kun tämä päästi irti miehestä ja perääntyi sitten muutaman askeleen.
– Minä en voi uskoa tätä, Caroline hihkaisi onnellisen näköisenä, ja painoi sitten katseensa vaivautuneena maahan, kun huomasi miehen kärsivällisen tylsistyneen ilmeen.
– Minä tiesin, että sinä voittaisit, Damon muistutti katsellen tytön vartaloa lähes intensiivisesti, palauttaen sitten katseensa tytön kasvoihin, tytön silmät tuijottivat häntä uteliaan näköisenä.
Damon näki sivusilmällä Elenan viittovan hänelle huoneen toiselta puolelta huolestunut ilme kasvoillaan. Mies rypisti kulmiaan miettien mitä asiaa tytöllä oli, sitten hän muisti kadonneen verenhimoisen veljensä.
Hän vilkaisi uudestaan, ja huomasi Matt Donovan juuri astumassa sisään juhlasaliin. Miehen kasvoille nousi pirullinen virnistys, ja hän astui lähemmäksi Carolinea ja kuiskasi tytön korvaan hiljaa.
– Lähden etsimään hulttio veljeäni, pyytäisin sinut mukaan, mutta kun poikaystäväsi saapui juuri paikalle, Damon puraisi sanojensa perään tytön korvalehteä kuin muistutukseksi käytävän tapahtumista.
Caroline perääntyi muutaman askeleen miehestä, ja tuijotti Damonia suu hieman auki ällistyksestä. Damon kohautti olkapäitään huvittuneena, ja miehen kasvoille nousi erittäin seksikäs virnistys.
– Näkyilee, Blondi, Damon mutisi ja lähti kävelemään huolimattomasti ihmisjoukon läpi kohti salin reunaa.
Matkalla kärsimättömän näköisen Elenan luokse hän törmäsi tahallaan Matt Donovaan ja tämän kovaan vartaloon. Matt tuijotti häntä vihaisen näköisenä, kun Damon ei vaivautunut pyytämään anteeksi vaan virnisti miehelle vahingoniloisena.
– Hei, ”Dude”, mikä sinun ongelmasi on? Matt kysyi ärtyneenä ja asettui seisomaan Damonin eteen jotta tämä ei pääsisi eteenpäin.
– Uskoton tyttöystävä, ai niin puhummekin minusta ei sinusta, Damon totesi ärsyttävän ilkikurisesti, mutta miehen silmät tuijottivat toista aivan jääkylminä.
– Mitä vihjailet, Salvatore?
– En mitään, koska olen mies, ja sanon kaiken aina suoraan. Minä vietin juuri laatuaikaa sinun tyttöystäväsi kanssa, ja hän tykkäsi siitä. Tiesitkö, että hän kikattaa kun häntä näykkii korvan läheltä? Damon kysäisi viattoman oloisena, ja tönäisi jähmettyneen Matin pois tieltään, jatkaakseen matkaa.
Caroline hymyili pormestari Lockwoodille, joka kehui hänen mekkoaan. Hän vilkaisi taakseen ja huomasi Matin tulevan häntä kohti vihainen ilme kasvoillaan. Tyttö rypisti kulmiaan, ja kääntyi sitten takaisin kohti pormestaria, mutta huomasi tämän jo menneen menojaan.
– Minä voitin, Caroline totesi hämillään kun Matt oli kuuloetäisyydellä, ja väläytti pojalle hymyn.
– Niin, minä kuulin, Matt tokaisi kylmällä äänellä.
– Matt, mikä sinulla on? Caroline kysyi huolestuneella äänellä, ja laski toisen kätensä pojan olkapäälle.
– Ei, mikään., miten tanssiminen meni Johnin kanssa? Matt kysyi irrottaen tytön käden olaltaan.
– No, itse asiassa minä en tanssinut Johnin kanssa vaan Damonin, koska Stefan katosi jonnekin joten annoin Johnin Elenalle, koska hänellä ei sitten ollutkaan paria.. Caroline sanoi aavistuksen kimeällä äänellä, jättäen lauseen lopun roikkumaan ilmaan.
– Pitäisikö minun tietää vielä jotakin tästä illasta? Matt kysyi purren hampaitaan yhteen kiukkuisen näköisenä.
Caroline tuijotti kirkkain silmiin Mathia, ja tunsin kuinka valhe oli jo nousemassa hänen huulilleen. Juuri kun hänen huulensa olivat avautumassa valheeseen, hänen silmänsä pysähtyivät hetkeksi pojan kylmän pettyneisiin silmiin. Matt tiesi jo kaiken.
– Hyvä, on Matt. Minä sorruin häneen, mutta vain koska sinä et ollut täällä. Sinä et tullut, koska rakastat Elenaa vieläkin! Caroline kivahti kiukkuisena heilauttaen vaaleita hiuksiaan puolelta toiselle.
– Ei, Caroline, hetkinen. Miten sinä pystyt laittamaan tämän minun syykseni? Sinä sorruit eksääsi, minä en! Matt tiuskaisi tiukalla äänellä.
– C’moon, kaikki tässä helvetin kylässä tietävät, että jos Elena ei olisi uskollinen Stefanille, sinä pettäisit minua heti hänen kanssaan, ilman mitään tunnontuskia, Carolinen vihaiset kasvot värähtivät tuskaisesti.
– Koko kylä, vain pelkästään sinun pikku aivosi? Matt kysyi rauhallisesti ja tuijotti tyttöä kuin ei olisi uskonut korviaan.
– Pikku-aivot? Minä voin olla hieman pinnallinen ja turhamainen, mutta uskallakin Matt Donovan kutsua minua tyhmäksi… Caroline tiuskaisi, ja tytön silmissä pilkahti puhdas raivo.
– En tarkoittanut että olisit tyhmä, sinä olet vain harhaluuloinen, Matt totesi ja pyöräytti silmiään.
– Sinä et koskaan sanonut että et rakasta Elenaa, vaihdoit vain puheen aihetta, joten rakastatko? Caroline totesi ristien kätensä lanteilleen tuijottaen poikaa kylmästi.
– Sillä ei ole mitään merkitystä, Matt ärähti, ja tuijotti tyttöä ärsyyntyneenä.
– Eli rakastat! Sinä jätit osallistumatta asiaan, joka on minulle todella tärkeä entisen tyttöystäväsi takia, vaikka tiesit kuinka paljon tämä kaikki merkitsee minulle, Caroline huudahti unohtaen, että he seisoivat melkein keskellä tanssilattiaa, tyttö mulkaisi heidän ympärillään seisovia uteliaasti kuuntelevia ihmisiä ynseästi.
– Caroline, mitä sinä oikein höpötät? Matt älähti turhautuneena ja loukkaantuneena.
– Sinä et tullut tänne tänään, menit mieluummin töihin, koska et halunnut kilpailla Elenaan vastaan, Caroline vilkaisi poikaa, joka näytti siltä kuin tämän päälle olisi heitetty sangollinen vettä.
– Älä sano noin… miten voit… sinä petit minua juuri… äh, Matt mutisi, eikä osannut muodostaa oikeita sanoja, hänen päässään pyöri liika asioita juuri tällä hetkellä.
– Minä en halua olla kenenkään toinen vaihtoehto, Jos alan seurustelemaan, haluan että, minä olen koko hänen maailmansa, ja että, hän palvoo minua, Caroline mutisi hämmentyneenä. Tytön silmissä oli välähtänyt kuva Damonista suutelemassa häntä, se tuntui häkellyttävän hyvältä.
– Caroline, älä jätä minua, minä tarvitsen sinua, Matt huokaisi syvään, ja ojensi kätensä silittääkseen tytön hiuksia, mutta Caroline kavahti taaksepäin ennen kuin poika ehti tehdä sitä.
– Sepä se, sinä et rakasta minua, sinä vain tarvitset minua, Caroline totesi ja hymyili pojalla melkein alentuvasti.
Tyttö käännähti ympäri, ja sukelsi ihmisjoukon sekaan, jotta hän ei joutuisi kuuntelemaan pojan tönkköjä selityksiä. Matt, joka oli liian järkyttynyt sännätäkseen tytön perään, antoi tytön mennä omia menojaan.
Caroline käveli korkokengät kopisten ripeästi tanssilattian reunaa pitkin kohti ulko-ovea, joka puolella hän näki käsi kädessä kulkevia pariskuntia, toisiaan suukottelevia ihmisiä, tyttöjä kikattelemassa jollekin ihan älyttömälle jutulle, jonka sattui vain kertomaan hyvännäköinen poika.
Tytön kasvoille nousi pieni surullinen hymy, hän oli taas oma vahva itsensä, ja pitkästä aikaa hän tunsi olonsa vapaaksi. Häntä sattui se että juttu ei toiminut Mathin kanssa, mutta toisaalta hän oli iloinen, että oli saanut sen selville jo tässä vaiheessa.
Caroline ei ymmärtänyt, mikä sai hänet aina ajautumaan väärien miesten syliin. Tyttö pudisti päätään ohittaessaan muutaman tutun pieni tekohymy kasvoillaan, tästä olisi tultava loppu.
Tyttö livahti ulos huoneen sisäovesta niin hiljaa ja huomaamattomasti kuin tupaten täydestä huoneesta oli mahdollista poistua. Hän lupasi hiljaa mielessään, että tästä lähtien hän ei enään seurustelisi kenenkään kanssa, jonka tunteista hän ei olisi varma.
Ulkona oli jo pimennyt romanttisesti, mutta Carolinella ei ollut mitään tarvetta jakaa tätä hetkeä kenenkään kanssa, kerrankin hän oli ylpeä siitä että oli yksin. Hän halusi opetella olemaan itsenäinen, ennen seuraavaa suhdetta. Tyttö ajatteli sekavana, että hän ei enään halunnut olla Elenan kaksoisolento, ei, hän halusi olla vain Caroline.
Korkeat korkokengät alkoivat muutaman askeleen jälkeen märässä ruohossa painaa kantapäitä ikävästi. Tyttö huokaisi ja tihrusti pimeässä ympärilleen, oliko kukaan lähistöllä. Koko kartanon pimeällä takapihan tapaisella kaistaleella, ennen pientä metsikköä, jonka takana oli parkkipaikka, ei näkynyt ristinsieluakaan.
Tyttö kumartui irrottamaan korkokenkiensä ristiin rastiin meneviä remmejä. Hän halusi saada jalkansa hetkeksi vapaiksi. Saatuaan hetken yritettyään remmit aukaistua, hän nousi ylös, ja potkaisi kengät jalastaan, ja nosti ne sitten käteensä.
Hänen paljaita jalkapohjiaan pisteli kylmästä, kun ne osuivat ensimmäisen kerran kuukausiin kunnolla kostealle ruoholle. Caroline huokaisi tyytyväisyydestä, ja otti muutaman pehmeän askeleen ruohikolla tunnustellen maata alapuolellaan varpaillaan.
Caroline oli juuri aikeissa palata takaisin omiin voitonjuhliinsa, mutta juuri silloin ilmaa leikkasi yhtäkkiä naisen ääni. Joku kirkui kimeää huutoa metsikössä, jossain aivan tytön vieressä. Huuto loppui muutamassa sekunnissa yhtä äkkiä kuin oli alkanutkin.
Tyttö haroi sormillaan hiuksiensa läpi, ja siristi silmiään jotta näkisi iltahämärässä paremmin. Hän ei nähnyt mitään erikoista pimeiden puunrunkojen seassa mutta jokin sai hänet ottamaan pari nopeaa askelta metsikköä kohti.
Hän kirosi nopeasti uteliaan puolensa itsestään sillä hetkellä kun metsän likainen ja märkä multa tarttui kiinni inhottavasti hänen jalkoihinsa.
Carolinen suusta pääsi kirosana, kun hänen hiuksiinsa tippui pisara vettä, jonkin puun oksalta. Tyttö asteli puitten välissä kuunnellen tarkasti ympäristöään, mutta hänen omien askeleidensa lisäksi hän erotti vain jotakin ääniä jotka kantautuivat parkkipaikalta.
Tyttö tiputti korkokengät kädestään säikähdyksestä, kun hän kuuli Elenan anelevan äänen jossakin metsän pimeydessä lähellä häntä. Caroline hiipi hiljaa syvempään metsikköön, kun hän kurkkasi erään puun takaa tyhjälle aukiolle hän huomasi joukon tuttuja ihmisiä.
Stefan, se blondi Miss Mystic Falls kilpailijatar, Elena, Damon ja hieman syrjemmässä seisoi Bonnie. Caroline tunsi olonsa hieman loukatuksi kun häntä ei ollut kutsuttu jatkoille, ja vetäytyi puun varjoon katsemaan ystäviään.
– Stefan, kuuntele minua, tämä et ole sinä, anna meidän auttaa sinua, Elena mutisi tuijottaen poikaystäväänsä silmät itkusta ja järkytyksestä suurina.
Caroline rypisti kulmiaan kuullessaan Stefanin murisevan Elenalle takaisin jotakin mikä kuulosti hyvin eläimellisesti, ja tyttö vilkaisi ystäviään puun takaa uudestaan.
Stefan piti sitä vaaleahiuksista tyttöä jonkinlaisessa kuristusotteen tapaisessa, ja Damon sekä Elena seisoi muutaman metrin päässä pojasta vierekkäin. Caroline tukahdutti mustasukkaisuutensa, ja vilkaisi toista ystäväänsä Bonnieta, joka tuijotti vihaisin silmin tapahtumia.
Caroline oli ymmällään, tilanne oli kummallinen, hän ei ensinnäkään ymmärtänyt miksi Stefan murisi ja kuristi tuota tyttöä. Stefan oli rauhallisin ja tasapainoisin ihminen minkä Caroline tunsi, jos veljekset olivat olleet toisin päin, hän ei olisi yhtään ihmetellyt tätä.
Caroline tarkasteli kylmän rauhallisesti kuinka Damon yritti puhua veljelleen järkeä, vieroituksen tullessa puheeseen, Stefan otti askeleen poispäin heistä, ja retuutti blondin nuoren tytön mukanansa
Tyttö näki ensimmäisen vilauksen Stefanin kasvoista, ja veti järkyttyneenä happea keuhkoihinsa. Caroline perääntyi muutaman askeleen taaksepäin, katsellen kuin lumoutuneena pojan vääntyneitä kasvoja.
Pojan kasvot olivat kuin eläimellä, Caroline ajatteli samalla, kun tunsi kuinka kylmät väreet lipuivat hänen selkäänsä pitkin ylös. Tyttö mietti rypistäen sileätä otsaansa mietteliäästi, hän oli nähnyt joskus samanlaiset kasvot ennenkin, mutta kuten kaikki viimeaikainen tämäkin tuntui olevan sumun peitossa.
– Vampyyrit ovat kaikki petoja – jopa ne kilteimmätkin, Bonnie sihahti kiukkuisesti, ja vilkaisi pistävän myrkyllisesti Stefania.
– Säästä saarnasi, noita. Velipoika on vain sekaisin ihmisverestä, siinä kaikki. Kyllä se parin päivän vieroituksella tokenee, Damon mutisi ja suuntasi sitten laskelmoivat silmänsä Stefaniin.
Caroline haukkoi äänettömästi henkeä puitten varjoissa, tytön kädet tärisivät kauhusta, ja tämän silmissä välähti synkkyys. Hän tuijotti eteenpäin, näkemättä kumminkaan mitään, koska hänen silmänsä oli täyttynyt kyynelistä. Vampyyreja, noitia, ihmisiä, tämä alkoi kuulostaa lähinnä kuluneelta fantasia tarinalta.
Tyttö katseli Elenaa silmin nähden kateellisina, tyttö oli mukana todellisessa fantasiailmassa, koska hän seurusteli Stefanin kanssa.
Caroline yritti ankarasti muistaa, oliko Damon koskaan ilmoittanut olevansa eläväkuollut heidän seurustelunsa aikana, mutta sama harmaa sumu esti häntä muistamasta mitään kelvollista hänestä ja Damonista.
Ihan kuin hänen aivonsa olivat olleet syväkoomassa, koko heidän deittailunsa ajan, toisaalta nyt kun hän tiesi pojan vampyyriksi se voi hyvin olla totuus. Carolinella ei ollut nimittäin mitään hajua siitä, että mitä kaikkea oikeat vampyyrit osasivat tehdä.
Mies oli luultavasti käyttänyt häntä hyväksi, laittanut hänet unohtamaan kaiken, ja lopettanut sitten heidän suhteensa. Caroline tiesi mihin Damon pystyisi, vaikkei hän muistanut kaikkea, hän muisti miten kylmä tämä oli ollut hänelle silloin kun hän oli järjestänyt ne juhlat Stefanille.
Carolinen kasvot vääristyivät tuskasta kun hän muisti mitä käytävässä oli juuri tapahtunut, tyttö ei tiennyt miksi Damon oli suudellut häntä, mutta sekin oli jotakin peliä, ihan varmasti.
Tyttö katseli kuinka tilanne oli karkaamassa käsistä aukiolla, Stefan karjui tappavansa tytön jos kukaan ottaisi askeleenkin hänen suuntaansa. Damon ja Elena vilkaisivat toisiaan neuvottomana, ja Bonnien ilme näytti olevan masokistisen iloinen Stefanin oudosta käytöksestä.
Caroline tarttui tärisevin käsin paksuun puukeppiin, joka makasi maassa hieman sammaloituneena. Keppi oli huomattavasti painavampi kuin tyttö oli odottanut, ja hän ähkäisi turhautuneena kun nosti kepin lantionsa korkeudella.
Hän ei uskonut voivansa tappaa Stefania kepillä, mutta hän oletti sen riittävän harhautukseksi, jotta Damon saisi tilanteen takaisin käsiinsä. Caroline uskotteli mielessään, ettei hän tehnyt tätä Damonin takia, hänhän halusi vain auttaa Elenaa.
Caroline kiersi nopeasti Stefanin taakse metsän pimennossa, ja otti sitten hyvin varovaisen sekä äänettömän askeleen, jotta pääsisi lähemmäksi Stefanin selkää.
Stefan oli liian keskittynyt kaikkeen muuhun, ettei huomannut kuinka Elena ja Damon jähmettyivät tuijottamaan Carolinea, joka oli kohottanut kepin hyökkäys asentoon.
Tyttö aisti Damonin tummissa silmissä pienen turhautumisen, kun tämä pudisti tuskin näkyvästi päätään. Elena oli laittanut kädet suulleen, estääkseen itseään paljastamasta tyttöä Stefanille, Joka lipoi kielellään uhrinsa kaulaa mielipuolinen hymy huulillaan.
– Joten olet edelleen sitä mieltä, että hallitset verenhimosi täydellisesti, Damon kysyi täysin vakaalla äänellä, kun Caroline liikautti keppiä Stefanin takana ensin ylös ja sitten alas, katsoen sen jälkeen kysyvästi Damonia.
– Näinhän normaalit vampyyrit tekevät, tämä on minulle täysin luonnollista, Stefan ärisi katsellen haltioissaan kuinka hänen pieni uhrinsa värisi kauhusta hänen otteessaan.
Damon ei kuullellut veljensä vastausta, vaan yritti ankarasti miettiä mitä Caroline kysyi häneltä Stefanin selän takana. Sitten hänellä välähti, tyttö halusi tietää mihin iskeä.
Mies kohotti kätensä hitaasti koskettamaan Elenan yläselkää, saaden vieressään olevan tytön värähtämään, ja tämä vilkaisi häntä hämmentyneenä.
Caroline nosti kepin ylemmäksi, ja oli juuri iskemästä Stefania sillä, kun Elena kirkaisi säikähtäneenä.
Ennekuin Caroline ehti tehdä iskeä, Stefan oli tarttunut kepin toiseen päähän, hän heitti kepin jonnekin muutaman metrin päähän. Seuraavassa sekunnissa Stefan oli ottanut Carolinen kuristus otteeseen, ja asteli muutaman metrin taaksepäin edellisestä uhristaan.
Tyttö haukkoi henkeään häkeltyneenä, kun ei yhtäkkiä saanut kunnolla happea. Stefanin viileät kädet pitivät kiinni tiukasti tytön kurkusta, ja tämä murisi vaarallisesti aivan Carolinen korvan vieressä.
Damon kirosi turhautuneena, ja vilkaisi Elenaa syyttävästi, ennen kuin käänsi kylmät silmänsä veljeensä.
– Tuota sinun ei pitäisi tehdä, Damon sanoi täysin rauhallisella äänellä, mutta Caroline huomasi hämmästyneenä kuinka miehen käsi puristui nyrkkiin piilotetusta raivosta.
– Sinäkin leikit hänellä miksi minä en saisi? Stefan kysyi aivan vieraalla ja pelottavalla rahisevalla äänellä.
– Koska sinä et ole minä, ja jos hänen päästään taittuu hiuskin, sinä olet vastuussa minulle, Damon sanoi kylmällä tuntemattomalla äänellä ja tarttui aivan äkkiarvaamatta Elenaan, ja otti hänet kuristus otteeseen..
– Et sinä tuota tekisi, sinä rakastat häntä, ainakin rakastat Katherinea, Stefan ärisi mutta pojan ääneen oli ilmestynyt pieni epäilys. Caroline tunsi kuinka pojan ote hellitti hieman, muttei uskaltanut liikahtaakaan, ettei tämä huomaisi sitä.
– Minä en rakasta ketään, ja me voimme aina katsoa kuinka tosissani minä olen, Damon totesi jäisesti kohottaen kulmiaan ovelasti, ja tiukensi otettaan rimpuilevasta Elenasta.
Stefan oli ehkä sanomassa jotakin, mutta kun pojan ote hellitti vielä hieman, Caroline päätti, että hänen oli päästävässä tästä, ennekuin jotakuta sattuisi.
Tyttö iski nopeasti jalkateränsä pojan alavatsaan, ja riuhtaisi itsensä irti pojan otteesta ennekuin tämä tokeni iskusta. Damon ryntäsi sillä sekunnilla auttamaan Carolinea, mutta hän ehti lyönti etäisyydellä sekunnin murto-osan liian myöhään. Stefan pyyhkäisi kädellään ilmaa, ja Caroline liisi ilman halki erästä puuta päin.
Bonnien huuto täytti ilman, ja tämä laittoi kätensä otsalleen, ja siinä samassa Stefan kaatui maahan tajuttomana. Damon ryntäsi katsomaan Carolinea, joka makasi puuta vasten tajuttomana. Tytön päästä vuosi hivenen verta, mutta muuten tämä näytti aika ehjältä. Damon kumartui nostamaan tytön maasta syliinsä, ja painoi tämän tiukasti rintaansa vasten.
Hän kääntyi katsomaan Elenaa ja Bonnieta jotka olivat kumartuneet Stefanin tajuttoman vartalon ympärille. Hän pyöräytti silmiään kyllästyneenä, velipoika sai aina kaiken huomion, oli tilanne mikä tahansa.
– Vien Carolinen autoon, tulen sitten auttamaan verenhimoisen sekopään kanssa, ellet sitten osaa leijuttaa häntä autoon, Damon mutisi suunnaten viimeiset sanansa Bonnielle.
Bonnie mulkaisi häntä kiukkuisesti, ja mies otti sen kielteisenä vastauksena. Elena vilkaisi ystäväänsä joka lojui miehen sylissä huolissaan.
– Onko Caroline hengissä? Elena kysyi huolissaan ja painoi kätensä silittämään poikaystävänsä hiuksia hellästi.
– Hän voisi vieläkin paremmin, jos et olisi varoittanut poikaystävääsi, Damon mutisi vilkaisten Carolinen kalpeita kasvoja, ja hänestä tuntui samalta kun hänen veljensä olisi lyönyt jotakin pehmeää ja puolustuskyvytöntä.
– Damon minä pelästyin, Elena kuiskasi, ja painoi katseensa maahan häpeissään.
– Hänkin varmasti pelästyi, kun kuuli me ja noitakaverisi olemme, mutta hän ei kirkunut ja juossut karkuun, Damon kuiskasi melkein äänettömästi ja harppoi sitten kohti parkkipaikkaa Caroline sylissään.
Mies ei ymmärtänyt miksi hänestä tuntui niin pahalta katsoa kun Caroline makasi hänen sylissään. Hän pelkäsi vihaa, mikä oli kytenyt hänen sisällään kun hän oli tajunnut tytön olevan vaarassa veljensä käsissä.
Hän ei ollut koskaan kokenut mitään vastaavaa, ei edes Katherinen kanssa. Damon pudisti päätään hämillään, ja etsi autoaan katseellaan saapuessaan valaistun parkkipaikan reunalle.
Hän käveli hiljaa kohti tummaa Mersua, jota oli lainannut kuolleelta enoltaan, juuri tätä tapahtumaan varten. Caroline vääntelehti hänen sylissään kuin olisi nähnyt pahaa unta, ja mies tiukensi otettaan tytöstä keinuttaen tätä puolelta toiselle.
Hän sai juuri ja juuri painettua kaukolukituksen aukaisu nappia kyynärpäällään, avaimet olivat nimittäin hänen taskussaan eikä hän halunnut laskea tyttöä maahan.
Hieman erikoisella tavalla Damon sai avattua pelkääjään paikan oven ilman, että joutui laskemaan tyttöä maahan. Mies laski tytön hellästi pelkääjän paikalle, ja laittoi tälle turvavyön kiinni. Hän kumartui polviensa varaan, ja katseli tajutonta tyttöä melkein lempeästi.
Tyttö liikahti hieman, ja tämän huulilta karkasi pieni kärsivä huokaisu. Damon katseli tyttöä lumoutuneena, ja kosketti tämän hiuksia pehmeästi.
– Sinä olet vampyyri, Caroline kuiskasi pelon värittämällä äänellä avaamatta silmiään.
– Lepää nyt vain, jutellaan myöhemmin, tulen aivan kohta takaisin, Damon kuiskasi ja irrotti otteensa tytön hiuksista hieman vastahakoisesti.
Damon sulki oven, ja palasi juosten takaisin metsän pimentoon. Caroline liikautti luomiaan hitaasti, hänen jokaiseen ruumiinosaansa sattui. Hänen mielessään välähti, että hänen olisi parempi juosta karkuun, ennekuin mies palaisi. Tyttö pudisti päätään, hän pystyi tuskin liikkumaan. Damon ei ollut antanut hänelle vielä yhtään syytä pelätä itseään, päin vaistoin.
Caroline hymähti muistellessaan, miten Damon oli rynnännyt auttamaan häntä. Yhtäkkiä tytön silmissä pimeni lopullisesti, ja tyttö tunsi kuinka hänen vartalonsa valahti rennoksi. Yhtäkkiä mustan tumma pimeys ympäröi hänet, ja tyttö kaatui tajuttoman ikkunalasiin päin.
A/N 2 :
Niin sitä kommenttia *kliketi kliks*
