[FMA] Tuuleen sulavia savunhaituvia, K-11, RoyEd

[Dria]

Fandom: FMA
Kirjoittaja: Dria
Ikäraja: K-11

Pari: Roy/Ed
Genre: Deathfic, Angst
Yhteenveto: Yksi oli noussut vastustamaan roihun lailla loimuavin silmin, vienyt nuoren miehen sielun mukanaan sotaan.

Haasteet: Kaiken maailman ficlettejä 2 (vko. 14 – Kokeile uutta)
A/N: Eli kokeilin uutta fandomia ja slashiä. Maailma on jotakuinkin AU.

Tuuleen sulavia savunhaituvia

Vesi kasteli maailman utuisen savunharmaaksi, sulautti rakennukset toisiinsa, liotti värit naapurin vanhan rouvan puutarhasta, jätti ruusut ja liljat saman värisiksi. Lyhtypylväät kietoutuivat sameaan sumuun, yrittivät yllättää satunnaiset jalankulkijat ja autoilijat ilmestymällä esiin yht’äkkiä.

Nihkeä harmaus takertui terävin kynsin kankaaseen, häivytti punaisen värin, lannisti nuoren miehen synkän mielen. Kengät upposivat vesilammikkoon, syvään ja petolliseen. Huppu liimautui väljähtyneen kultaisiin hiuksiin.

   Hän oli aina vihannut sadetta. Järkeenkäypää, tulesta ja vedestä tulee vain savua.


Kuja jatkui seuraavana, yhtäläisen vetisenä miinakenttänä, maahan valuneina unelmina keskellä köyhää asuinaluetta. Kolmas, neljäs, viides (kuka niitä jatkoi laskea?) kuja päättyi hapertuneeseen aitaan, puuttuvien lautojen takaa paljastui toinen maailma.

Nuorukainen livahti karhean puun takertuessa takkiin, päästä irti! Raskas potku vavisutti aitaa, mutta puu ei kiusallaan antanut periksi. Kangas repesi, punaharmaa kaistale jäi liehumaan aitaan todisteeksi.

Aidan takana oli mudan valtaama niitty, kapea polku mutkitteli ylemmäs kumparetta, tähystyspaikkaa, josta näki kaupungin koko sumeudessaan ja kauheudessaan. Sodan riepottelemat rauniot itkivät kuolleiden hautana, hävityn sodan muistomerkkinä. Isvaalien verenhimo oli jättänyt jälkeensä, sade ei ollut sammuttanut verenhimon leikkiä.

   "Tämä maa on meidän", veren peittämä pitkä johtaja oli sanonut. Käsissä oli tatuointeja kuin käärmeitä kiemurtelemassa paholaisen käskystä.

Mitä yksi ihminen mahtoi? Yksi oli noussut vastustamaan roihun lailla loimuavin silmin, vienyt nuoren miehen sielun mukanaan sotaan. Tuli, kaiken korventavat lieskat ja räjähdykset karmiinin liityttyä vastarintaan, olivat jo sammuneet kauan ennen sadetta. Ne olivat nuolleet maata vain hetken.

Mitä tulta hallitsevasta miehestä oli jäljellä? Tuhkaa, tuuleen sulavia savunhaituvia, jotka katosivat nuorukaisen elämästä jättämättä edes kyyneliä jäljelle. Hän oli antanut kaiken, menettänyt kaiken.

   Mitä meistä tuli, jää jäljelle?

***

Fin

[Aimtist]

Oi kuinka ihana. Tuo oli vaan jotenkin niin kaunopuheisesti kirjoitettu. Ficin nimi on ihana ja ficci itse huutaa tavallaan synkkyyttä ja surua. Tilanteen ironia - Edin ollessa synkkässä ja surullisessa mielentilassa ja ilman ollessa savusta harmaa, kun Edin maailma olisi ollut muutenkin Royn kuoleman takia harmaa - on vaan niin ihastuttava.

Aimtist
Jep tiedän koko kommentti oli seko ja harmaa.

[Dria]

Oi, kiitos kommentistasi, Aimtist  Pelkäsin kauheasti, että tämä olisi ihan huono, koska en ole aiemmin kokeillut FMA:ta, eikä Ed ollut aivan yhteistyöhaluisimpia hahmoja. Mukava siis kuulla, että pidit tästä ja huomasit tuon tilanneironian ^^

[Dria]

Hilpeää vuorokauden aikaa, Sansku! Ihana ilmaus 

Tiedän tunteen, kun pitäisi alkaa lukemaan tuntematonta fandomia. Kiva, että uskaltauduit kuitenkin. Sodastahan tässäkin kerrottiin, eikä edes hirvittävän fandompainotteisesti. Yritin valita kampanjaan ficcejä, jotka eivät hirvittävän tarkkaa fandomin tuntemista vaadi.

Kuulemma joo, kirjoitan selkeästi, ja on aina hauska kuull,a että sitä arvostetaan tia että se on hyvä, koska tavallaan kirjoitustyylini ei eroa kuin näistä taiteellisemmista. Lainaamassasi kohdassa oli vielä työvaiheessa lainausmerkit, mutta päätin jättää ne pois. Niitä olisi ilmeisesti kaivattu, joten käyn lisäilemässä ne takaisin.

Kiitos kommentistani, ja ihana kuulla, että tämä miellytti, vaikka fandom ei ollut tuttu