Kirjoittaja Aihe: Muista meritähdet (älä minua) (Bill/Cho, K11)  (Luettu 4727 kertaa)

Sakura

  • ***
  • Viestejä: 172
Nimi: Muista meritähdet (älä minua)
Kirjoittaja: Sakura
Ikäraja: K11
Paritus: Bill/Cho, (Bill/Fleur)
Tyylilaji: synkkä romantiikka, vaihteeksi
Yhteenveto: Seireeni, näetkö. Merimiestä ei voi syyttää.
Vastuuvapaus: Potter-hahmot ovat Rowlingin. En hyödy tekstistä taloudellisesti.

A/N: Jee sain taas jotain aikaan :) En tosin tiedä onko merestä tullut jo klisee Billin ja Fleurin yhteydessä… Itse asiassa tähän hetkeen saakka olin ajatellut että Simpukkamökki olisi rannalla, kunnes äsken googlettelin ja sain selville että sen pitäisikin olla jossain metsässä. No, olkoon. Meri inspiroi aina. Ja pakkohan se oli kokeilla sulkuja nimessä kun ne ovat viime aikoina sieltä sun täältä mulle niin kiehtovina kummitelleet :D En tiedä onko hyvä olla muuntautumiskykyinen vai olenko vain liian altis vaikutteille, mutta joo. Seliseli ja silleen. Taidan tykätä tästä jonkin verran, ainakin tavoitin jotain mitä halusinkin. Kertokaahan mitä te pidätte!


Muista meritähdet (älä minua)

Merituuli oli suolainen. Se kirveli rohtuneita huulia, pujahti niiden välistä sisään ja laskeutui kielelle. Hän tunsi suolahippuset ja aavistuksen makeaa. Valkoiset kuohut murskaantuivat harmaata kalliota ja harmaata taivasta vasten. Suola kovettui hänen kasvoilleen.

Korkealla jokin lintu rääkäisi taistellessaan pyörteisessä tuulessa. Hän ajatteli korppia, kiiltäviä pistäviä silmiä ja vahvaa nokkaa joka uppoaisi valkeaan suojattomaan silmämunaan, pirstoisi iiriksen kauniinvärisen kudoksen ja upottaisi pupillin syvälle jonnekin mustaan. Linnun huuto soi hänen korvissaan kuin viulukonsertto, joka oli joskus ollut hänen suosikkinsa.

Bill tuli mökistä, joka oli auringonvalossa kaunis mutta tuulessa hatara, ja perustuksiin oli muurattu jotakin ylimääräistä. Myrskyt olivat piiskanneet ikkunalautoihin upotetut simpukankuoret karkeiksi; auringossa ne vielä hohtivat helmiäistä hennon vaaleanpunaisina. Kalliolla kasvoi levää, liukasta ja huomaamatonta. Sen päälle voisi astua ja pudota mereen.

Hän kääntyi katsomaan ja näki Billin olan ohi sisälle. Pöydällä paloi kynttilä jonka lepattavaa liekkiä nainen suojasi kädellään, aivan kuin se olisi ollut talon sydän joka oli pidettävä hengissä. Billin poninhännältä karanneet suortuvat harottivat suolasta kovina. Takki tuoksui kahvilta ja savulta ja merilevältä. Päivän parransänki kalpeassa leuassa ja likaiset sormet.

”Meritähtiä”, Bill sanoi. He kävelivät rinnatusten kauemmas kalliolle varoen liukastumasta, alemmas kielekkeelle jonne vesi pärskyi kylmänä ja kovana kuin pienet kivet. Mökkiä ei näkynyt enää.

Hän painoi kangistuneet sormensa Billin karkeille poskille. Tämän katse oli kuumeinen ja iho nihkeä. Huulet yhtä rohtuneet kuin hänenkin, kun he suutelivat. Meren suola maistui, heidän suolansa. Bill suuteli sitä hänen kaulaltaan.

”Mitä me olemme tehneet?” Bill kysyi.
”Meri on tehnyt”, hän vastasi ja osoitti aallokkoiselle ulapalle. ”Seireeni, näetkö. Merimiestä ei voi syyttää.”

Pilvet syöksähtelivät taivaalla kuin loukkuun jääneet delfiinit. Hän katsoi Billin silmiin, jotka tuijottivat merelle, ja näki vesimassojen kovan harmauden. Jos aurinko paistaisi, pinnan alla näkyisi jotain kaunista ja kirkasta, sinivihreää.

Hän napitti ääneti Billin paidan auki ja suuteli pehmeämpää, lämpimämpää ihoa. Bill vavahti, raotti huuliaan kuin päästääkseen tuulen sisäänsä, mutta se puhalsi vain takin hihoihin. Hän katsoi ylös ja näki punaisen kielenkärjen painettuna hampaita vasten. Meressä oli elämää, heidän täytyi hengittää sitä. Hän oli jo imenyt liikaa heistä, suudellut Billin huulia ja vienyt tämän sielun, selkä kalliota vasten riisunut vaatteensa ja vienyt Billin ruumiin.

Hän avasi Billin vyön, vaahtopäiden rippeet iskeytyivät hänen selkäänsä. Billin hengitys hukkui tuuleen. Hän maistoi taas suolaa ja makeampaa elämää kielellään, se oli karvasta. Tuuli pöllytti mustia hiuksia hänen kasvoilleen. Hän ajatteli jälleen korppia.

”Sinä olet lähdössä?” Bill kysyi. Laittoi kädet taskuunsa. Hän veti Billin takin vetoketjun kiinni.
”Minä olen lähdössä.”

Bill odotti, pää vähän kallellaan, hiussuortuvat entistä pystymmässä. Kuumeinen katse oli siellä vieläkin. Hän ei sanonut mitään. Bill kaivoi taskustaan vanhan piipun ja kirosi vaimeasti, kun ei saanut sitä syttymään. Vielä hetken he seisoivat vastatusten sanattomina.

”Kerro Fleurille että rakastan häntä aina”, hän sanoi lopulta. ”Lähetän Victoirelle jotain, kun hän kasvaa. Kerro hänelle että ajattelen häntä. Ja muista: merimies ei saa syyttää itseään. Jossain pinnan alla on aina aurinko.”

Hän kääntyi ja lähti taiteilemaan liukasta kalliopolkua pitkin pois. Pysähtyi kymmenen askelen päässä ja kääntyi takaisin.

”Muista meritähdet!” hän huusi tuuleen. Bill heilautti kättään vastaukseksi, hymyili vaivoin. Sitten hän käveli pois ja jätti Billin uppoavat silmät.
« Viimeksi muokattu: 23.05.2015 22:16:25 kirjoittanut Beyond »
kuinka sarastuksen aikaan hehkuu graniitti

flawless

  • Alempi ylilehmä
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 10 763
  • d a d d y
Vs: Muista meritähdet (älä minua) (Bill/Cho, K13)
« Vastaus #1 : 03.10.2011 20:45:26 »
Harvinaisempi paritus kiinnitti huomioni, ja jäin lopulta lukemaan tätä kiinnostuttuani siitä, miten tuo on saatu toimimaan. Ja hyvinhän se oli onnistunut, onneksi lukaisin!

Bill/Cho on tosiaan sellainen paritus, johon en ole ennen muistaakseni törmännyt. Hienoa, että olet uskaltanut ottaa pääpariksi jonkin uudemman, vaihtelu virkistää aina sekä lukijaa että varmasti myös kirjoittajaa. Olit saanut tämän parituksen toimimaan hyvin, pidin erityisesti siitä, ettei Fleuria oltu jätetty täysin unholaan. Kun ficci oli jotenkin sidoksissa itse kirjoihin, sille oli valmiiksi luotu pohja ja se tuntui heti uskottavammalta.

Oli kivaa, että sivuparituksen lisäksi Simpukkamökkikin oli otettu mukaan tarinaan, jopa melko näkyvään osaan. Se laajensi ficin jalansijaa kirjoissa ja teki tästä uskottavamman, kuten jo mainitsinkin. Ja oli muutenkin mukavaa, että miljöö oli entuudestaan tuttu, muttei kuitenkaan sellainen, johon sijoittuvia ficcejä olisi lukenut jo useita. Hyvin valittu tapahtumapaikka siis, persoonallinen mutta kuitenkin mukavan tuttu.

Hahmoista sananen. Vaikka olinkin innoissani uudesta ja mielenkiintoisesta parituksesta, en ihan osannut kuvitella Billiä pettäjän rooliin. Bill, ja ylipäätään kaikki Weasleyn veljekset, vaikuttavat liian rehellisiltä ja aidosti rakastavilta sellaiseen hommaan. Oli kuitenkin hyvä, että tässä oli mukana sellaista "miten tähän päädyttiin" -pohdiskelua, se vähän laimensi tuota petturuutta. Samoin kuin se, että Bill vaikutti jotenkin haluttomalta ja tunnepuolella vähän epätoivoiselta ja avuttomalta, tämäkin pehmensi tuota pettämistä ja teki siitä hitusen uskottavampaa.

Chosta en oikein osaa sanoa mitään, en päässyt hänen päänsä sisään tämän ficin aikana. Ei se luultavasti ollut tarkoituskaan, olin ainakin ihan tyytyväinen siihen, että Cho jäi mysteeriksi. Se sopi tähän hyvin.

Kirjoitat oikein nätisti, virheitä en löytänyt ja teksti oli helppolukuista sekä hyvää. Kuvailu oli toimivaa ja kiitettävää sekin, samoin kerronta. Tunnelma tässä oli kiva, hiukan epätoivoinen mutta kuitenkin jollain tapaa kaunis. Merimaiseman maalailu ja suolaisuuden korostaminen yms. toivat kivasti tunnelmaa peliin, ja ne tekivät tästä mieleenpainuvamman. Etenkin tuosta suolaisuuden korostamisesta pidin, se toi tähän hurjasti väriä ja oli muutenkin nättiä.

Tekstissä oli muutamia aivan erityisen kauniita kohtia, esimerkiksi juuri tuo Mustalupiinin lainaama erottui minunkin silmääni positiivisessa mielessä. Kaunis lausahdus, jonka takana on omalla tavallaan kaunis viesti.

Tämä oli oikein mieluisa lukukokemus, kiitän kovasti :) Etenkin paritus oli mukavaa vaihtelua, tulipahan taas kokeiltua jotain erilaista.
« Viimeksi muokattu: 04.10.2011 16:35:16 kirjoittanut flawless »


bannu © Ingrid

Beatrix Bones

  • Ylempi alilehmä
  • ***
  • Viestejä: 3 606
Vs: Muista meritähdet (älä minua) (Bill/Cho, K13)
« Vastaus #2 : 05.10.2011 22:22:25 »
Kommenttikampanjasta hyvää myöhäisiltaa!

Alunperin kiinnostuin tästä ficistä parituksen vuoksi (ja koska Bill Weasley), ja voin sanoa etten joutunut pettymään ficciä lukiessani. Olit onnistunut tekemään tästä kauniin kokonaisuuden, alkaen juuri siitä parituksesta. En muista ainakaan näin äkkiseltään törmänneeni Bill/Cho -paritukseen koskaan aiemmin, joten sinällään minulle uusi tuttavuus. Olit kuitenkin tehnyt parituksesta kauniin ja tehnyt ajatuksen ympärille tarinan. Sivuparituksena tässä tapauksessa toiminut Bill/Fleur on yksi lempiparituksistani, mutta se toimi hyvin pienemmässä osassa tämän ficin tarinan puitteissa. En kuitenkaan olisi heti kuvitellut Billiä tällaiseen "avionrikkojan" rooliin, mutta sinun tarinasi, ja oikeastaan oli vain piristävää lukea tällaisesta vaihteeksi.

Sitten kerrontaan. Kerronta oli kaunista, tunteikasta, vivahteikasta ja onnistuit säilyttämään sen punaisen langan läpi tekstin, vaikka välillä tulikin hetkiä, etten tiennyt miten päin olisin, sekosin siitä kuka ja puhui ja mistä, mutta pääsin kuitenkin lopulta aina takaisin kartalle. Pidin tarkasta kuvailutavasta, joka ei kuitenkaan ollut liian tarkkaa vaan sulautui luontevasti tekstiin, aivan kuin sekin olisi vain ollut osa juonta: kasa pieniä yksityiskohtia, jotka vain valottivat tapahtumien kulkua. Dialogitkin olivat ihania, lyhyitä ja ytimekkäitä, mutta kuitenkin monikerroksisia ja sellaisia, että niistä löysi monia merkityksiä ja uudelleen lukemalla sai aina jotain uutta ja erilaista irti.

Lainaus
”Mitä me olemme tehneet?” Bill kysyi.
”Meri on tehnyt”, hän vastasi ja osoitti aallokkoiselle ulapalle. ”Seireeni, näetkö. Merimiestä ei voi syyttää.”
Esimerkiksi tästä kohdasta tuli ensin mieleen, että Bill olisi jollain tavalla katunut kaikkea Chon kanssa tekemäänsä, mutta Cho vetoaakin meren suloiseen huumaan. Toisella lukukerralla puolestaan tästä tuli sellainen tunne, että Bill ei olisikaan katunut mitään vaan yksinkertaisesti ihmetellyt tapahtunutta, ja Cho olisi vain puhunut itsestään pienenä seireeninä, joka viettelee miehet, jonka vuoksi Billiä ei voisi syyttää tapahtuneesta. Äh, en tiedä, ehkä vain löydän kaksoismerkityksiä kaikesta lukemastani (tosin on mukavaa löytää niitä kaksoismerkityksiä, yllättyy aina uudelleen!)

Kaiken kaikkiaan suloinen paketti, minä kiitän ja kumarran enkä todellakaan kadu, että uskaltauduin lukemaan tämän ficin. :)
Ava © flawless

Sakura

  • ***
  • Viestejä: 172
Vs: Muista meritähdet (älä minua) (Bill/Cho, K13)
« Vastaus #3 : 12.10.2011 08:54:41 »
Mustalupiini, Bill on tosiaan hieno mies ;) Kiva jos pidit hänestä tässäkin. Fleur on mulle yleensä melko vaikea hahmo ja tuo hänen mainitsemisensa saattoi olla hieman turhaa tässä. Ja Chohon tämä teksti oli ensikosketukseni; hahmo saattoi tosiaan jäädä etäiseksi, enkä oikein enää tiedä miksen halunnut mainita hänen nimeään tässä; se olisi varmasti helpottanut lukemista. Hihi tuon lainaamasi virkkeen koen onnistuneeksi itsekin, hyvä jos muutkin! Kiitos sulle :)

flawless, minäkään en ole pahemmin Bill/Chohon törmännyt ja oikeastaan vähän ihmettelen, sillä jos Cho on Fleurin läheinenkin ystävä ja pyörii siinä lähettyvillä... :D Toisaalta yleensä Billin ja Fleurin suhde varmaankin nähdään aika onnellisena ja tuollainen kolmas osapuoli saattaisi olla epäuskottavaa. Cho on tosiaan vähän mysteeri mulle itsellenikin, häneen olisin voinut panostaa vähän enemmän. Hienoa jos suolaisuuden korostaminen toimi, itse asiassa idea koko fikkiin lähti juurikin merifiilistelystä. Kiitos kommentista!

Beatrix Bones, hyvä ettet joutunut pettymään :) Ja hienoa jos dialogit toimivat, olen välillä niiden kanssa vähän suossa, mutta tässä olin kai yrittänytkin hakea tuota monikerroksisuutta. Kiva kuulla myös tulkinnoistasi, itse voisin kallistua kumman vain suuntaan fiiliksen vaihdellessa. Kiitän ja kumarran minäkin!
kuinka sarastuksen aikaan hehkuu graniitti

Funtion

  • Vieras
Vs: Muista meritähdet (älä minua) (Bill/Cho, K13)
« Vastaus #4 : 02.01.2012 17:27:55 »
Hän ajatteli korppia, kiiltäviä pistäviä silmiä ja vahvaa nokkaa joka uppoaisi valkeaan suojattomaan silmämunaan, pirstoisi iiriksen kauniinvärisen kudoksen ja upottaisi pupillin syvälle jonnekin mustaan.
Yök, tästä kuvailusta tuli oikein etova olo. Hienosti kirjoitettu, en väitä vastaan, mutta ällöttävää.

Kalliolla kasvoi levää, liukasta ja huomaamatonta. Sen päälle voisi astua ja pudota mereen.
Ää-ä, tää on taas tätä sun “yksinkertaista kauneutta.” Tää kohta ei ois läheskään näin hieno, jos olisit vielä jatkanut tota tosta “pudota mereen” kohdasta.

Takki tuoksui kahvilta ja savulta ja merilevältä.
Oon huomannu, että yleensä jokaisessa sun ficissä sä kuvailet, miltä jokin tuoksuu. Ja aina se jokin tuoksuu monelle eri asialle. Mä pidän sitä, mutta tavallaan tuntuu kuin lukisin tästä aina.

Meren suola maistui, heidän suolansa.
Tää “heidän suolansa” oli ihana lisäys tohon. :’) <3

Hän avasi Billin vyön, vaahtopäiden rippeet iskeytyivät hänen selkäänsä. Billin hengitys hukkui tuuleen. Hän maistoi taas suolaa ja makeampaa elämää kielellään, se oli karvasta.
Piti oikein pidättää hengitystä, kun luin tän. Sä oot tässä ihanasti kuvaillut luontoelementtien avulla: vettä, tuulta. Sitten taas adjektiiveilla leikkimistä: makeaa, karvasta. Lumoavaa, sanon mä.

Pysähtyi kymmenen askelen päässä ja kääntyi takaisin.
Pitäis varmaan lukea askeleen, eikä askelen? Vai?

Mä en aina ihan joka kohdassa tajunnut, että kuka puhui ja mitä. Erityisesti tuo loppu jäi hämärän peittoon, ehkä mun pitää tulla lukemaan se myöhemmin uudestaan ja yrittää ottaa siitä kunnolla selvää.

Jos nyt jotain kritiikkiä pitäis antaa, niin nää repliikit jäi välillä vähän etäisiksi. Hyvin kauniita, mutta ehkä vähän liian mystisiä, sillä en oikein ymmärtänyt mistä he puhuivat (tai sitten en lukenut tarpeeksi tarkasti.)  Hahmoista taasen voisin sanoa, että Bill oli tässä ihana, siihen pääsi oikein mukaan, eikä se tuntunut pelkästä pintaraapaisulta. Sen sijaan Cho jäi vaisuksi, enkä oikein ottanut siitä selvää.

Kokonaisuudessaan jälleen kaunis kokonaisuus. Kuvailu on ehdottomasti sun vahvuutes, mutta noi repliikit tuppaa usein jäämään liian salaperäisiksi.

Kiitos ja kumarrus! <3

Sakura

  • ***
  • Viestejä: 172
Vs: Muista meritähdet (älä minua) (Bill/Cho, K13)
« Vastaus #5 : 03.01.2012 14:38:26 »
Funtion, kiitän ja kumarran tästäkin! Haha hyvä jos tuo kohta tuntui ällöttävältä, sitä vähän hainkin ;) Jännä tuo tuoksuhuomio, en olekaan itse tajunnut sitä, mutta nyt kun mietin niin taitaahan se olla totta. En kyllä enää muista miksen halunnut mainita Chon nimeä, se olisi varmasti helpottanut pysymään kärryillä siitä kuka milloinkin puhuu. Ja oon tässä muutenkin sortunut vähän liikaa kikkailuun ja tekstin hiomiseen niin, että itse ajatus on jäänyt välillä vähemmälle ja liian tulkinnanvaraiseksi.
kuinka sarastuksen aikaan hehkuu graniitti