Kirjoittaja Aihe: Supernatural: Tarina etäisyyksistä, S, Gen  (Luettu 3146 kertaa)

hedge14

  • Tähtikavaltaja
  • ***
  • Viestejä: 386
Supernatural: Tarina etäisyyksistä, S, Gen
« : 26.02.2012 14:10:01 »
Ficin nimi: Tarina etäisyyksistä
Kirjoittaja: hedge14
Fandom: Supernatural
Tyylilaji/Genre: Angst
Ikäraja: S
Päähenkilöt: Michael, Lucifer, Jumala
Summary: "Veljeksi Michael tuli Luciferia kutsumaan, eikä ollut päivää tai yötä jolloin he olisivat toisistaan erossa"

Kuinka kauas on kauas? Näin voisi moni utelias lapsi kysellä kirkkain silmin, kädet kiedottuina läheisen kehon ympärille. Vastauksia olisi varmasti monia. Joku kertoisi etäisyydestä seuraavaan valtioon, joku toinen painaisi lapsen käden kiinni karttaan ja sanoisi ”Katso kuinka kauas kämmenesi ylettää.”  Ylettyisikö pieni käsi Australian koralliriutoilta aina Saharan aavikolle?

Kohottaisiko joku heistä katseensa tähtiin? Niin loitolla ihmisistä ne ovat.

Michael ei koskaan kysynyt Isältään tätä kysymystä. Isä piti kädestä kiinni ja astui iankaikkisesti laajenevan maailmankaikkeuden laidalta toiselle. Michael katsoi kaikkeuden syntyä ihastuneena ja yritti kokoontuvaa materiaa kädellään siepata. Niin hän tekikin ja nappasi ainetta pieneen nyrkkinsä. Se puristui kasaan hehkuen valoa. Isä otti sen Michaelin kädestä ja kutsui kauniiksi sen säihkettä. Yhdessä he toivat lisää valoja maailmaan saaden pimeyden loistamaan häikäisevässä hehkussa. Valot erkanivat toisistaan, jättivät hyvästit ja piiloutuivat pilkuiksi mustuuteen. Silti pystyi Michael lentämään niiden luokse vahvoilla siivillään, eikä mikään ikinä ollut hänen tavoittamattomissaan. Isä nimesi valonkehrät tähdiksi ja puhalsi niihin sielun.

Tähdistä kauneimman nimi oli Lucifer.

Isä teki heille yhteisen kodin. Veljeksi Michael tuli Luciferia kutsumaan, eikä ollut päivää tai yötä jolloin he olisivat toisistaan erossa. He riensivät Taivaan läpi ja jossain muualla Luciferin valo loisti vasten hitaasti muodostuvan planeetan pintaa. Michael tahtoi loistaa myös, mutta Isä sanoi hänen pimeytenä olevan jumalaisempi. Michael tyytyi huolehtimaan veljistään, vaikka sisällä häntä kalvoi toive kirkkaudesta. Michael halusi olla samanlainen kuin muutkin enkelit eikä hän voinut käsittää erilaisuutensa arvoa. Isä rakasti Luciferia, ensimmäistä, joka oli hänen lahjansa armon saanut sisimpäänsä. Miten Isä unohti Michaelin? Eikö Michael ollut se, joka äärettömyyksien taa matkusti Herransa kanssa? Michael oli varmasti se parempi poika, kun huolehti perheestään ja kantoi Herransa miekkaa. Lucifer ei muuta tehnyt kuin leikkinyt ja kiehnännyt, mutta silti hän sai tuntea Jumalan suosion.

Michael tahtoo olla moitteeton poika, joskin Isän huomion ansaitseminen käy päivä päivältä vaikeammaksi. Isä ei enää ota syliin ja paina kasvoja Michaelin tukkaan. Ei, vaan Hänelle on kaikki tointa ja askaretta. Vuosituhat sinne tai tänne, mitä niin mitätön aika merkitsisi kenellekään. Lapset voivat leikkiä keskenään.

Kuinka moni enkeleistä toivoo Herran jättävän luomistyön rauhaan ja kääntämään katseensa takaisin perheeseensä? Ei varmaan moni, sillä vain neljää Hän tohti katsellaan alunperinkään siunata. Jumala etääntyy heistä, jopa Luciferista, ja pelko alkaa vallata sijaa arkkienkelien sydämissä. Mikä heissä on väärin, mikä saa Isän katoamaan heidän ulottuviltaan?

He saavat vastauksen. Jumala tarttuu Michaelin käteen ja johdattaa heidät kaikki puutarhaan. Siellä heille paljastetaan Jumalan uusin luomus, heidän uusin sisaruksena. Se on pieni ja heikko, eikä yhtään heidän kaltaisensa. Ihminen. Isä on tyytyväinen työhönsä ja näkee sen hyväksi, jopa paremmaksi kuin enkelit.

”Kumartakaa”

Vain kolme polvistuu.

Kun kaikki on sanottu ja tehty, kun Lucifer ylpeydessään luo sodan Taivasta vastaan, tarttuu Michael jälleen kerran miekkaansa. Sen paino raatelee hänen sydäntään, mutta Michael tekee aina niin kuin Isä tahtoo. Lucifer on uhmannut Jumalaa ja kääntänyt selkänsä sisaruksilleen. On vain oikeus, jos Michael tulee tulisen miekkansa veljensä selkään upottamaan. Taistelukentän hurmeisessa ilmassa heidän siipiensä lyönnit kohtaavat. Lucifer on lopulta se heikompi, mutta niin on heikko myös Michael, joka veljeään ei tohdi surmata. Hän raastaa sirpaleita Aamutähden omasta valosta, ja takoo loitsuillaan häkin veljensä vankeutta varten.

”Teinkö oikein?”, Michael kysyy, kun ei uskalla anteeksikaan pyytää.

Enkeli ei tahdo, että Isä luulee hänen tahallaan Herraansa pettäneen. Michael ei uskalla kohdata heistä vanhimman katsetta, vaan painaa kasvonsa vasten Isän polvia. Ehkäpä se piilottaa tuskan ja turhautumisen kyyneleet. Ei kai Isä huomaa kuinka arvoton Michael lopulta on?

Jumala ei vastaa, silittää vain poikansa hiuksia kevyin liikkein. Oi, kuinka kauan Michael on tuota kosketusta odottanut ja kuinka murheelliselta sen heikko lohtu nyt tuntuukaan.

Isä vetää Michaelin syliinsä ja antaa lapsensa piilottaa surunsa hellään syleilyyn. Isänsä vartioimana, petettynä ja petturina arkkienkeli Michael, ensimmäinen kaikista Jumalan luomuksista, nukahtaa.

Kun hän herää, Jumala on lähtenyt ja Michael tietää, että koskaan Hän ei tule palaamaan. Aamukasteeksiko Isä oli itsensä muuttanut, kadoten siten Valontuojan hylätyn lahjan alla?

Kauas ovat kadonneet heidän onnensa päivät, ja viimein Michael ymmärtää etäisyyksien merkityksen.

« Viimeksi muokattu: 12.11.2014 10:56:30 kirjoittanut Beyond »
Sit back, no song is written, It’s nothing you thought of Yourself
It’s just a ghost, came unbidden
To this house

Pahviprinsessa

  • Muumimamma
  • ***
  • Viestejä: 289
  • "Tämä on romanttinen retki miehille!"
Vs: Tarina etäisyyksistä, K-7, Gen / Supernatural
« Vastaus #1 : 27.02.2012 10:18:04 »
Vooi kun oli niin katkeran nättiä! En ilmeisesti olekkaan ainut joka spnään tykkää sotkea tällaista vanhakantaista puhepartta! Tuli sellainen hieno hieman jopa Raamatullinen fiilis ja ah miten olit saanut Micken ja Lucen kohtalot tästä esiin. (Voiko enkeleillä olla kohtaloa?:O) Ja itse rakastuin enkeleihin samoin tein kun ruutuun hyppäsivät:D

Ihania kielikuvia ja taisi pari surumielistä huokaustakin livahtaa kun tätä luin. Minua ärsyttää kamalasti kun Supernaturalissa Michael jää hyvin etäiseksi hahmoksi, kun kolme muuta arkkienkeliä tulevat enemmän mukaan - ja inhimillisempinä myös, kuin kauhean jäykkä isukin pikku sotapoika. Tästä saikin sen takia paljon irti ja tuntui samalla saumattomalta 2oikeaan" tarinaan. Me gusta.

lumi
luminary regenerated

Do not go gentle into that good night,
Old age should burn and rave at close of day;
Rage, rage against the dying of the light.
- Dylan Thomas

hedge14

  • Tähtikavaltaja
  • ***
  • Viestejä: 386
Vs: Tarina etäisyyksistä, K-7, Gen / Supernatural
« Vastaus #2 : 27.02.2012 17:12:26 »
Ihanaa kun kommentoit, hypin täällä melkein seinille asti. Mielestäni tämä on paras ficini, vaikka kovin lyhyt onkin. Ehkä pidän sitä hyvänä siksi, että Michael ja Lucifer ovat Spn hahmoista suosikkejani.

Olet oikeassa, että Michael jäi valitettavan etäiseksi sarjassa, mutta se voi olla välillä hyväkin juttu. Kaikki saavat kehitellä hahmosta omanlaisen mielikuvan, kunhan muistaa ”isän poika” ja sotilas vireen. Ja kyllähän hänen rakkautensa perhettä (ainakin Luciferia) kohtaan mainitaan sarjassa. Ehkä Michael ei olekaan niin lattea hahmo! Minulle on taas jäänyt Raphael etäiseksi. Mitä ihmettä se kundi tahtoo ja eikö se muuta tee kuin seuraa isoveikkaansa? Enkeleillä taitaa kaikilla olla aika karu kohtalo.  :)

Kiva kun pidit ficin fiiliksestä/tunnelmasta. Piti ihan katsoa mitä itse olet kirjoittanut ja olen samaa mieltä, että Supernatural:iin sopii ihan hyvin ”vanhanaikainen tai ”runollinen” tyyli. Vaikka sarja itsessään aika räiskyvää viihdettä onkin.
Sit back, no song is written, It’s nothing you thought of Yourself
It’s just a ghost, came unbidden
To this house

Kutsis

  • is Nuts
  • ***
  • Viestejä: 293
  • Andiutunut mäkihyppyandikti
    • Twitter
Vs: Tarina etäisyyksistä, K-7, Gen / Supernatural
« Vastaus #3 : 07.03.2012 01:43:58 »
Mitä tähän edes pystyy sanomaan? Vaikka edellisessä kommentissani taisin valittaa epäsuorasti suomenkielestä, mutta nyt taidan tunkea suomenkielen perään muutaman sydämen, koska ihi, tämä on todella ihanasti kirjoitettu! Tollasella hiukan vanhanaikaisemmalla tyylillä, ja en voi olla kuin tykkäämättä! Paljon hienoja vertauskuvia, jotka tuovat tekstiin lisää syvyyttä. Pidän kovasti kun tarinassa on tuollainen joku "asia" mihin koko homma periaatteessa perustuu, esim tässä toi etäisyys, miten käsittelit sitä tuossa alussa ja toit sen sitten esille tuossa viimeisessä lauseessa <3

Mä tykkään erityisesti tuosta miten vertaat noita enkeleitä pieniin lapsiin, jotka ovat hiukan hukassa ilman Isäänsä ja eivät tiedä mitä tehdä, miten toimia. Koska lapset on sellasia, jotka uskoo vanhempien jokaiseen sanaan, poikkeuksia lukuunottamatta niin kuin Lucifer. Toit kivasti esille ton miten Michael on se isoveli ja Lucifer on se pienempi, joka saa enemmän huomiota Isältä. Mikä taas tekee Michaelin hiukan kateelliseksi, koska hänen mielestään hän ei ole tehnyt mitään väärin, eikä ymmärrä miksi häntä ei enää huomioida. Ja vaikka enkelit on olemassa miljoonia ja miljoonia vuosia niin silti ne eivät tunnu kasvavan koskaan aikuisiksi saakka.. :)

Lainaus
Kohottaisiko joku heistä katseensa tähtiin? Niin loitolla ihmisistä ne ovat.
Harrastan kummallisia lainauksia, mutta pakko! Ja voinkin samalla lopettaa tähän, koska tykästyin tuohon lausepariin saadakseni enää mitään järkevää kirjoitetuksi :)
22022010 & 20062010 & 15022012 & 29062013 Rammstein
09062012 & 27072012 & 12102012 & 19102012 & 17042014 & 18042014 Sparzanza
A choice from the gods is as useless as the gods themselves.
We both knew
It would always end this way

hedge14

  • Tähtikavaltaja
  • ***
  • Viestejä: 386
Vs: Tarina etäisyyksistä, K-7, Gen / Supernatural
« Vastaus #4 : 07.03.2012 17:14:03 »
Hei Kutsis, ja kiitti taas kommentista!

Suomi on hieno kieli! Ainakin jos sitä osaa käyttää… Toivon, että minun kohdallani on niin, vaikka englanninkielinen lähdemateriaali omat haasteensa asettaakin. Hyvä jos kieli sujuu ja kielikuvat ovat innostavia. Itsekin pidän ”etäisyys” –punaisesta langasta.

Enkelit tuntuvat olevan Supernaturalissa lapsia. Kukaan niistä ei tajua mistään oikein mitään, jos ei niitä kädestä pitäen neuvota. Valittaahan Raphael, että annettiin maailma ohjattavaksi, eikä käyttöohjeita. Mielestäni se, että jumala suosi Luciferia on aika canonia, joten lähdin pohtimaan miten se vaikutti Michaeliin. Aika negatiivisesti, ainakin tässä ficissä.

Aika outo lainaus, mutta kiva jos se sinua erityisesti(?) viehätti.  :)
Sit back, no song is written, It’s nothing you thought of Yourself
It’s just a ghost, came unbidden
To this house

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 642
Vs: Supernatural: Tarina etäisyyksistä, K-7, Gen
« Vastaus #5 : 08.07.2012 14:37:29 »
^ Lapsia ne ovat, ehdottomasti. Käsikassaroita :)


Varsin hämärää, hämmentävää ja kiehtovaa. Kauhean paljon symbolismia ja minusta jotenkin jännästi käännetty astelma. Toki se on luonnollista, kun ficci kirjoitetaa Michaelin silmistä, sillä henkilökohtaisesti asiat näkee aina eri tavalla. Tykkäsin ihan hurjasti, miten olit tuonut lyhkäiseen tekstiin paljon sarjaa (vain neljä <3), historiaa, kristillistä mytologiaa ja ennen kaikkea jumalan virheet, ainakin Michaelin silmistä katsottuna.

Ärsyttää muuten, kun Michael hahmona jäi niin etäiseksi, vain yhden keskustelun varaan. Mutta ehkä siitä jotain voi ammentaa, samoin kuin yhteydestä Deaniin.

Mahtava ficci joka antoi paljon pureskeltavaa. Kiitos! :)
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

hedge14

  • Tähtikavaltaja
  • ***
  • Viestejä: 386
Vs: Supernatural: Tarina etäisyyksistä, K-7, Gen
« Vastaus #6 : 09.07.2012 09:02:51 »
Hei katsu ja kiitos kommentista! Kivaa kommentin vaihtoa. :)

Ficiäni ei ole ennen kutsuttu hämäräksi positiivisessa mielessä. Jotenkin ihana sana kehuna. :P

Minua on aina vähän ärsyttänyt, että enkelit on niin heikkoja Supernaturalissa. Mikä pahis se sellainen on, kun sen voi vaan tyrkätä reunan yli, ja avot! Sen takia kirjoitan enkelit aina kauhean voimakkaina omiin teksteihini; nytkin Michael pystyy luomaan tähtiä ja Luciferin voima on samaa kuin auringossa. Kai siitä tulee jänniä mielikuvia ja merkityksiä esiin.

Juu, Michael on aika passiivisaggressiivinen jumalaa kohtaan, eikä suhde Luciferiinkaan ole niin helppo. Kai siellä on vaikka mitä taustalla…

Deanin ja Michaelin suhteesta sen verran, että minulle siinä on kyseessä ihan vakava paritus… en ole vain ikinä kirjoittanut sitä. Harvat myöskään kirjoittaa näiden kahden suhteesta platonisena, vaikka aihetta olisi. >.<
Sit back, no song is written, It’s nothing you thought of Yourself
It’s just a ghost, came unbidden
To this house

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 642
Vs: Supernatural: Tarina etäisyyksistä, K-7, Gen
« Vastaus #7 : 09.07.2012 10:21:46 »
Juu eikun tarkoitin Deanin ja Michaelin suhdetta tälleen:

Lucifer -> Kain -> Sam
Michael -> Aabel -> Dean

Siis sitä samankaltaisuutta, jota ainakin Gabi toi siinä kanavanvaihtojaksossa esiin :D Ei sillä, miksei niitä voisi parittaakin! Tosin Wincest ei oo laajennetussakaan mittakaavassa mun sydäntä lähellä ja mä nään ton Michael/Deanin kovastikin siten että Mike pukeutuu joko Deanin veljeen tai isään x) Mutta tokihan hyvin kirjoitettuna sitä lukee vaikka mitä :D

Etenkin platonisena uppoaisi <3

// Aloin tosin miettiä, että oisko se kuitenkin Aabel -> Sam ja Kain -> Dean? Eikös Deanin jossain vaiheessa olisi "pitänyt" tappaa veljensä? Hmm.
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain