Percy Jackson: Korvaamaton unikaveri, K-11 | Apollon/Hermes

[Sokerisiipi]

Nimi: Korvaamaton unikaveri
Fandom: Percy Jackson
Ikäraja: K-11
Paritukset: Apollon/Hermes
Tyylilaji: Slash & fluffy
Oma sana: Joo, viime one-shotista on aikaa. Se johtuu siitä, että olen työstänyt seuraavaa pitkää ficciäni (totta kai PJ-fandomilla) ja se on vaatinut melkeinpä koko huomioni. Kohta alan varmaan julkaisemaan sitäkin, mutta ennen sitä ajattelin laittaa jälleen yhden Apollon/Hermes -oneshotin, koska heistä on vain niin ihana kirjoittaa ^^


Korvaamaton unikaveri

On yö enkä minä saa unta. Sitä sattuu aina välillä. Joskus nerokkaat ajatukseni eivät jätä minua edes yöksi rauhaan vaan vainoavat mieltäni niin, että uni saa jäädä kaukaiseksi haaveeksi.

Jumalat voivat olla pitkiäkin aikoja nukkumatta, jos haluavat, mutta se ei ole suositeltavaa. Tosiasia on, että olet sitten kuolevainen, hirviö, jumala tai titaani, tarvitset unta jossain välissä tai pasmasi menevät aivan sekaisin.

Minä tarvitsisin nyt unta, mutta uni ei tule. Se lievästi sanottuna rassaa minua.

Huokaan raskaasti ja käännyn selälleni. Saisin unta paljon paremmin, jos vieressäni olisi yksi tietty jumala... Mutta hänellä on taas niin paljon kiireitä, ettei hänellä ole aikaa nukkua kanssani. Minun pitäisi varmaan antaa olla ja vain maata tuskaisen traagisena sängylläni, mutta sormiani syyhyttä. Ja niinpä - vaistojani noudattaen - nappaan yöpöydältäni kännykän ja katson chatista onko ketään onlinessa. Yllättävän moni on. Huomio saa hymyn kasvoilleni. Kuitenkin siirryn selaamaan listaa etsien sieltä yhtä tiettyä nimeä...

Vihdoin löydän hänet ja ilokseni huomaan, ettei hän ole varattu tai poissa. Naputtelen nopeasti tervehdykseni:

Sunshine sanoo:
Hei kultamurmelimussukka!
TheHonestOne sanoo:
-___- Et sitten voinut tyytyä pelkkään kultaan?
Sunshine sanoo:
No en! Se olisi ollut tylsää! Ja minusta se on shuloinen <3 Ihan niin kuin sinäkin ^^
TheHonestOne sanoo:
Pää kiinni SunnyBunny!
Sunshine sanoo:
Hei! Minä vaihdoin sen nickin ajat sitten!
TheHonestOne sanoo:
Luuletko muka, että unohtaisin sen? En ikinä xD
Sunshine sanoo:
Joo, joo. Tosi hauskaa
TheHonestOne sanoo:
Älä viitsi. Sehän on shuloinen nimi. Ihan niin kuin sinäkin!
Sunshine sanoo:
Joo, joo. Tajusin pointin
TheHonestOne sanoo:
No hyvä. Pysytäänpä sopivan imelissä hellittelynimissä, pupu
Sunshine sanoo:
Pupu?
TheHonestOne sanoo:
(:
Sunshine sanoo:
Awww <3
TheHonestOne sanoo:
Joo, joo. Älä sentään kikattele siellä kuin joku teinityttö
Sunshine sanoo:
En suinkaan. Miksi sinä minua oikein luulet?
TheHonestOne:
En tiedä. Sinä olet minulle niin paljon
Sunshine sanoo:
Oletpa sinä herkällä tuulella tänä yönä (:
TheHonestOne sanoo:
Kuka sanoi, että ne olisivat hyviä asioita?
Sunshine sanoo:
:´(
TheHonestOne sanoo:
: D
Oliko sinulla jotain asiaa minulle?
Sunshine sanoo:
Oli, mutta en tiedä onko enää...
TheHonestOne sanoo:
Miten niin? :O
Sunshine sanoo:
No jos minä en kerran merkitse sinulle mitään...
TheHonestOne sanoo:
Apollon... Et viitsisi...
Sunshine sanoo:
No en sitten!

Painan "kirjaudu ulos" -nappia ennen kuin Hermes ehtii sanoa enempää. En minä tietenkään oikeasti suuttunut, mutta Hermes ei tiedä sitä. Ja ihan kohta hän tulisi luokseni ihan vain tarkistamaan asian. Minä tiedän sen. Olenhan sentään ennustuksen jumala. Ja sitten kuulen hulmahduksen ja näen Hermeksen sänkyni vieressä paksussa matkaviitassaan ärtynyt ilme kasvoillaan.
"Minä tiesin, ettet sinä suuttunut oikeasti", Hermes sanoo ja katsoo minua pahasti.
"Mutta tulit kuitenkin tarkistamaan", huomautan. Hänen silmänsä kapenevat.
"Totta kai hän tuli!" sihahtaa Martha jostakin Hermeksen viitan uumenista. "Loppujen lopuksi hänkin on samanlainen romanttinen hupsu kuin sinä, Apollon!"
Kylläpä minä sitten rakastan noita käärmeitä. He ovat oikeita pieniä totuudentorvia!

Hermes ei sano siihen mitään. Hän on vaiti. Pelottavan vaiti. Lopulta hän sanoo:
"Sinä huijasit minua."
Liikahdan sängylläni eteenpäin ja peitto valahtaa alaspäin paljastaen paljaan yläruumiini.
"Myönnän syyllisyyteni", sanon hiljaa ja vakavasti.
"Minua", Hermes jatkaa. "Mestarihuijaria."
Odotan, että hän lähtee tai jotain muuta ikävää. Kerrankin minä en tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu.

Äkkiä Hermes hymyilee sitä ihanaa (minä en sanonut tuota ääneen!) vinoa hymyään, josta tiedän, että kaikki on hyvin. Että jos nyt ojentaisin käteni tarttuakseni hänen omaansa, hän sallisi sen tai jos vetäisin hänet syliini, hän ei kiemurtelisi pois. Hän jäisi ja ehkä suutelisi minua.
"Aika hyvin", hän naurahtaa. "Aika hyvin."
Tämän sanottuaan hän riisuu matkaviittansa paljastaen sen alta yksinkertaiset matkavaatteet.

Hermes on aina ollut se, joka on ollut kuolevaisten tukena. Varsinkin silloin, kun me muut olimme hylkäämäisillämme heidät, on Hermes ollut heidän apunaan ja rauhoitellut heitä. Se on yksi niistä lukuisista piirteistä, joita arvostan Hermeksessä.

Pikkuveljeni on jo riisunut paitansa ja kenkänsä pois ja nyt vuorossa on housut. Ainoa asia minkä näen hänen kauniista vartalostaan on vain sen musta siluetti. Asiaa pitää korjata viipymättä.

Vien oikean käteni etu- ja keskisormen huulilleni. Sormiin tarttuu kultaisia kipinöitä, jotka tanssivat keveästi sormenpäissäni. Kosketan sormillani Hermeksen paljasta vatsaa. Kipinät imeytyvät hänen ihoonsa ja katoavat. Hermes katsoo minua uteliaasti.
"Mitä sinä teit?" Hermes kysyy kiinnostuneena.
"Tämän", sanon lempeästi ja samassa hänen vatsansa alkaa hehkua himmeää, kultaista valoa, joka alkaa levitä hänen muuhun kehoonsa. Hermeksen suusta pääsee tahaton älähdys, johon minä hymyilen.
"Miksi?" Hermes kysyy, kun hänen koko ruumiinsa hehkuu pehmeän kultaista valoa.
"Koska minä halusin nähdä sinut", vastaan pehmeästi.
"Mikset sitten vain sytyttänyt valoja?" hän naurahtaa tarkastellen hehkuvia käsiään. Minä katson ihaillen hänen alastonta vartaloaan. Kultainen valo pimeässä huoneessa saa sen näyttämään entistä upeammalta.
"Ei, sinä et ymmärrä. Minä en halunnut nähdä muuta kuin sinut", sanon. Hermes ei sano siihen mitään, joten jatkan:
"Tämä oli ainoa keino, joka tuli mieleeni. Hyvä keino nähdäkseni. Sinä olet upea."

En tarkoita sanoillani pelkästään hänen vartaloaan vaan Hermestä kokonaisuudessaan. Kaikki Hermeksessä oli upeaa. Jopa hänen vikansa (kyllä, kaikilla jumalilla oli omat vikansa. Jopa minun kullallani) olivat upeita.

Odotan itsevarmaa vastausta tai ilkikurista, mutta niiden sijaan Hermes sanookin kainosti:
"Kiitos."
Minä tyrmistyn. Tuo kaino hymy ja äänensävy... Sydämeni hakkaa lujempaa. Minun tekisi mieli vetää hänet välittömästi syliini ja vain suudella häntä...

Mielikuvani särkyy, kun Hermes puhuu jälleen:
"Minäkin haluan nähdä sinut."
Ja niin hän - vekkulimaisesti hymyillen - vie oman etu- ja keskisormensa huulilleen. Hänen kullanhehkuisiin sormiinsa syttyy valkoinen kipinä. Sormet painuvat hellästi huuliani vasten. Sähkö rätisee huulissani pienen hetken, mutta se ei satu, ainoastaan kutittaa hieman. Rätinä hiipuu, kun kipinät imeytyvät huuliini.

Seuraa pieni hiljainen hetki, kun mitään ei tapahdu, mutta sitten tunnen kuinka hehku leviää ja pian näen sen käsivarsissani, josta hehku jatkaa matkaansa vatsaltani alemmas, kunnes se katoaa peiton alle.
"Nouse ylös", Hermes sanoo ja minä tottelen. Peitto valahtaa lattialle ja näen, että hopeanvalkoinen hehku on levinnyt kaikkialle ruumiiseeni.

Hermes katsoo vartaloani tyytyväisenä ja nojautuu lähemmäs.
"Hopeinen valo imartelee sinua", hän mutisee ja minä hymyilen pienesti. Hermes painautuu kiinni minuun. Hänen kehonsa tuntuu viileältä omaani vasten. Veljeni panee asian merkille. Hän ottaa kasvoni käsiensä väliin ja kuiskaa:
"Aina yhtä kuuma."
En ehdi sanoa mitään, kun Hermes jo suutelee minua. Ynähdän tahtomattani, kun tunnen hänen huulensa omillani. Suudelma on hellä ja rauhallinen ja siinä on sanaton viesti:
Minulla oli ikävä sinua.
Vastaan suudelmaan yhtä hellästi kietoen käteni hänen ympärilleen. Minun vastaukseni on selvä:
Niin minullakin sinua.

Suudelma ei ole pitkä, mutta sitäkin ihanampi. Istumme sängylleni. Oma käteni lepää yhä Hermeksen vyötäröllä.
"Mikä se sinun asiasi oli?" veljeni kysyy hiljaa.
"En saanut unta", kerron hänelle. "Nukun aina paremmin sinun kanssasi."
"Joten sinä halusit minut unikaveriksesi", Hermes hymähtää kumartuen suukottamaan minua suupieleen. "Sehän on söpöä."
Punastun hieman, mitä ei satu minulle kovin usein. Tai ei ainakaan muiden seurassa. Hermes on poikkeus. Hänellä on lahja saada minut punastumaan silloin, kun vähiten sitä haluan. Hermes virnistää punalle, mutta minä pyyhin sen hänen kasvoiltaan suutelemalla häntä jälleen. Hermes työntää minut selälleen syventäen suudelmaa tullen itse perässä. Hänen kätensä lepäävät rintakehälläni, kun taas omani ovat Hermeksen kiharissa hiuksissa.

Lopulta hän vetäytyy, mutta en pistä sitä pahakseni. Katson hänen sinisiin silmiinsä ja tunnen sydämeni hakkaavan lujempaa. En voi sille mitään. Pelkkä Hermeksen läsnäolo saa minut onnelliseksi ja nyt kun hän on tässä lähellä... Sen ihanampaa tunnetta ei olekaan.

Hermeksen oikea käsi lepää vasemmalla puolella rintakehääni, joten hän luonnollisesti tuntee, miten sykkeeni kiihtyy.
"Kylläpä se hakkaa", hän huomauttaa vinosti hymyillen ja enkö minä vain punastu jälleen. Hitto sinun kanssani, Hermes!

Hän ei kuitenkaan sano muuta vaan tarttuu käteeni vieden sen omalle rintakehälleen, jolloin tunnen hänen sydämensä sykkeen. Tunnen sen sykkivän vähintään yhtä lujaa kuin omani.

Hymyilen leveästi. Me suutelemme jälleen ja kuin yhteisestä sopimuksesta hehkuvat kehomme himmenevät, kunnes olemme pimeässä. Hermeksen huulet eksyvät poskilleni, nenälleni ja lopuksi kaulalle, jota hän merkkaa hampailla näykkien omakseen. Huokaisen mielihyvästä ja petyn, kun Hermes kohottaa päänsä.
"Nukutaanko?" hän kysyy. Vasta kun hän mainitsee asiasta, tunnen raskaan väsymyksen huokuvan ylitseni.
"Nukutaan vaan", sanon suukottaen häntä otsalle. Hermes kierähtää viereeni ja minä poimin lattialta peiton päällemme.
"Hyvää yötä, kulta", kuiskaan hänen korvaansa.
"Hyvää yötä, pupu", Hermes mumisee vastaukseksi. Naurahdan. Olen jo melkein unohtanut aikaisemman chattimme. Hermeksen sanat tuntuvat kuitenkin hyviltä. Olen varma, että nukahtaisin nopeasti.

Ja olisin varmasti nukahtanutkin, ellei Hermes pyörisi niin levottomasti. Sen on hänellä tavanomaista. Hermes on alati hiukan levoton, joten nukahtaminen tuottaa toisinaan vaikeuksia. Seksin jälkeen Hermes nukahtaa helpommin, mutta nyt aistin hänen levottomuutensa. En voinut antaa itseni nukahtaa, jos Hermes tuntee olonsa niin epämukavaksi.

Hermes makaa vieressäni mahallaan ja on jo puoliunessa, mutta välillä hän liikahtaa rauhattomasti. Näen kuinka hänen lihaksensa ovat jännittyneet. Ei ihme, ettei hän voi nukkua levollisesti. Kohotan oikean käteni silittääkseni hänen selkäänsä. Olen tehnyt niin jo pari kertaa. Se rentouttaa Hermeksen parhaiten.

Käteni on lämmin ja tarpeeksi painokas. Silitän rauhallisesti hänen selkäänsä. Ei minulla ollut mitään kiirettä.

Vähitellen veljeni rentoutuu. Hänen kasvolihaksensa rentoutuvat ensimmäisenä ja hänen suunsa avautuu suloisesti hieman raolleen. Lopulta hänen koko kehonsa rentoutuu, jonka johdosta Hermeksen suusta karkaa pehmeä huokaus. Hymyilen. Nyt voisimme molemmat nukkua levollisesti.

Otan mukavan asennon ja suljen silmäni. Eikä kulu kauaakaan, kun tunnen jo unisen raukeuden leviävän kehooni. Tiedän tismalleen kenen ansiota se on. Hymyilen pienesti. Hermes on ehdottomasti paras unikaveri, mitä saattoi kuvitella.


Oma sana 2: Pahoittelen juonen heikkoutta :/ Tämä(kin) oli aika spontaani idea. Lähdin vain kirjoittamaan enkä suunnitellut etukäteen, joten sen voi ehkä huomatakin, mutta toivottavasti se ei haitannut lukukokemusta

[Béren]

EKA!
AAWS <333
Sä oot ihana, mennään naimisiin <3
Aaaaws<3333
Multa ei tuu mitään järjellistä kommenttia, haloo lisää Apollon/Hermestä!! ävävääv, olet joku jumala! eilen just mietin et tulispa lisää tälle paritukselle, avaan koneen ja äväääv lisää! Aaah, ihana juoni, aaws Apollon ei saa unta ilman Hermestä, punasteleva Apollon aaaws!

Kirjota lisää jooohan..? kiiitos, olet ihana <3
-Carrot
(pahoitteluni kommentin laaduttomuudesta, pääasia tässä nyt on se että rakastin ja kirjoita lisää)

[creep]

Pah, mikä ihmeen juonen laaduttomuus! Täähän on ihan mahtava. Oon ihan sulaneena lammikkona täällä. :--D Tosiaankin piristi kipsattua, väsynyttä toipilasta. Ja mitä, pitkä fikki sulta tulossa? Aa, elämänlaatu goes up. 

Awwittelin aika moneen otteeseen kyllä tätä, koska tätä lukiessa tuli kyllä todella vahva tunne, että Apollon ja Hermes kuuluu toisilleen ja se siitä. Apollonin sydämen hakkaaminen oli etenkin sellainen juttu, joka mut viimeistään sulatti. :3

Ja noi valonsäteet, tosi kiva lisä tähän ja hyvä idea mun mielestä. Aagh, osaan perustella joo. Ja toi, kun Hermes oli levoton unissaan... heh, aika realistista, kun tuo kuitenkin kiitää paikasta toiseen hereillä ollessaankin, jää päälle. Huomaa, että sulla on nää hahmot tosi hyvin hallussa, kun molemmat on jotenkin niin... luonnollisia? Joo.

Ööää tässä vaiheessa aivot päättivät jäädä nekin sairaslomalle, joten sanon vain, että kiitos tästä sulamiskokemuksesta ja jään kyttäileen, että mitä seuraavaksi sulta tulee. 

[Candygirl]

Awws, tää oli aivan ihana Ehdin jo kaipailla finiin Apollon/Hermestä, ja tämä ilmestyi juuri sopivasti. Tykkäsin tän ficin fiiliksestä eikä juoni ollut ollenkaan huono, päinvastoin. Ja yksityiskohtana tuo chat-keskustelu ja SunnyBunny Kirjottelehan lisää

[Sokerisiipi]

Carrot: No en mä nyt sentään, mikään jumala oo xD Mutta ihanaa, että sä tunnut rakastavan tätä paritusta yhtä paljon kuin mä ^^ Kirjoitan kyllä, ei huolta. Kiitos kommentista!

creep: No hyvä, että juoni oli tarpeeksi hyvä. Mä kun en suunnittele tällaisia mitenkään tarkasti. Pyörittelen vaan mielessäni ja toivon, että kokonaisuudesta tulee hyvä. Jep, mä tosiaan kirjoitan pitkää ficciä. Se on vaihteeksi kaikista jumalista ja puoliverisistä, mutta kyllä siinäkin on Apollon/Hermestä (ihan niin kuin minä osaisin olla ilman xD) ei tietenkään niin paljon, mutta vähän kuitenkin ^^
Joo, Apollonin sydämen hakkaaminen, ajattelin sen niin, että vaikka Apollon pursuaakin sellaista pöyhkeää omakehua niin Hermes saa sen polvet kuitenkin ihan veteliksi ja tietenkin sydämen hakkaamaan kuin viimeistä päivää. Eli heistä ei voi sanoa ollenkaan, että jompi kumpi on suhteen ns. "pomo", koska molemmat on tasa-arvoisia. Sellaistahan sen pitäisi aina ollakin (:
Kiitokset kommentista! Mä oon ilonen, että sä kiinnitit huomiota noin moneen asiaan ^^

Candygirl: Hii, kiitos! ^^ Mä en oikeastaan tiedä miten multa luonnistuu enää mikään angst ja horror kun mä oon kirjottanu niin paljon tällaisia pehmoja ficcejä xD Kiitus kommentista (:

[Fairytale]

Aww, virnistelen typerästi Aivan ihana eikä haitannut, että oli kirjoitetty mitenkään enempiä suunnitelematta. Ihana idea noi valonsäteet kehossa ja Hermeksen rauhattomuus Minä vain pidin enkä panis vastaan jos olis tommonen unikaveri ^^

[Isla]

Hmm musta tuntuu, että oon lukenut suurimman osan sun PJ-ficeistä mutten oo vaan koskaan kommentoinut : D

Noniin, Apollon/Hermes on kyllä söpö paritus, tykkään :3 awwaww, chattikeskustelu oli aivan mahtava, nikit toi superison virnistyksen kuten myös muukin söpöily. Ääh mitä tästä nyt muuta osaisi sanoa, kun oli todella mukava lukukokemus? : D
Joten tuun stalkkaamaan sun tuleviakin ficcejä, kiitos tästä ihanuudesta ♥

[Eririn]

Hihii, tätä on niin ihanaa lukea<3 (Erina Iriksestä hei~)
On kyllä niin kertakaikkisen suloinen ettei mitään rajaa<3
SunnyBunny for the epic win!

(Pahoittelen kommentin mielikuvituksettomuutta)

[Ei kukaan]

Tämä on ihan "lievästi" mega-aaws!!
Kyl mie tiesin et Hermes/Apollon on söpö, mut nyt multa tursuaa söpöyttä korvista! Tää oli mahtava. Hieman narsistinen, herkkä (ainakin suuttumaan), lempeä ja seksikäs Apollon + vekkulimainen, kepposteleva, huomaavainen ja komea Hermes = <3
Voi helposti kuvitella miten Apollon ei saa unta ja Hermes on sankarillisesti paikalla "nukuttamassa", vaikka tietää ettei itse välttämättä saa kovin hyvin nukutuksi.
Onnittelut, kun olet onnistunut kehittämään näin hyvän tarinan.

Kiitän, kumarran ja lähden kidnappaamaan Hermeksen.

[Jeeetu]

Awwww, tosi söpöä. Oikeesti. Miten saat kirjoitettua näin pitkiä ficcejä, vielä ihan sairaan söpöjä? Minulla ne jää aina todella lyhyiksi. Tuo chattikeskustelu oli tosi kiva, vaikka on vieläkin tosi outoa, että jumalat harrastaa sellaisia. Nimetkin oli tosi söpöt ja Apollonille ja Hermekselle sopivat. Ja se tyyli miten Apollon kuvaili Hermestä, esim. ihanaksi, awww! Apollon ja Hermes ovat niin täydellisiä yhdessä. Tämmöiset ovat parhaita, jossa on vain Apollon/Hermestä, ettei ole vaikka vain jotain yksittäistä jumalaa. Tuo valojuttu oli tosi kiva keksintö ja se kuinka Apollon ei voi nukkua ilman Hermestä tai Hermes ilman Apollonia. Awww, taas yksi tosi söpö ficci.