Tästä on hyvä ainakin aloittaa, koska femme, jännittävä paritus, Kaija Koo ja otsikossa kuu ja silmät! Enteilee herkkua!
Kuuntelin tuon
Tanssii itsensä kanssa kappaleen ennen lukemista, ja olisin toivonut, että se olisi ollut linkattuna alkuun, olisi helpottanut. Toisaalta spotify teki tästä kuitenkin melko vaivatonta, joten eipä hätää
Kappale oli hyvin kaijamainen, jos näin voi sanoa ja asetti tekstille tietynlaisen kontekstin. Sopivan.
Millicent oli odottamaton ja kiehtova valinta tällaisen fikin päähenkilöksi. Koska häneenhän tämä pitkälti keskittyy, vaikka Pansyn kautta asioita katsotaankin.
Ja miten erilaisen, kirjoista poikkeavan kuvan molemmista tytöistä saa! Moniulotteisella tavalla poikkeavan, koska potentiaaliahan heissä on, sitä ei vain kirjoissa päästy näyttämään.
Aloitan kuitenkin Millicentistä, koska jäsentäminen on tärkeää kun on näin sekavapäinen kommentoija kuin minä! Musta oli hirveän virkistävää lukea tällaisesta vähemmän käytetystä hahmosta ja vielä teksti, jossa tämä ”ylipainoinen ruma luihuistyttörukka” ei istunut nurkassa itkemässä kohtaloaan. (Pidän kyllä siitäkin puolesta Millicentin hahmossa, epävarmuudesta ja hienoisesti itseinhosta, koska se on yhtälailla mahdollisuus jokaisen nuoren tytön kohdalla. Silti, nimenomaan tämä oli nyt virkistävää.) Oli ehkä hulluutta tanssia niin yksin ja silmät ummessa ja vähät välittää muista, mutta oli siinä rohkeutta tai heittäytymistäkin, saatanalla osansa tai ei.
Oli ihanaa, ettei tanssista tehty koomista, vaan lumoavaa. Se oli tärkeää, koska pelkäsin alussa.
Pansy sitten, hänhän on kirjoissa myös melkoisen epämiellyttävä tapaus. Ja tässä sitten taas ihan selvästi ihminen, epävarma ja nuori vieläpä!
Jotenkin seksuaalivähemmistöön kuuluminen pukee Pansya hirveän hyvin, en vain koskaan oikein tiedä kenellä hänet pitäisi parittaa. Tämä oli mielenkiintoinen ajatus!
Mietin mitä Pansy lopulta Millicentistä haki siinä kaikkien edessä ja silti näkymättömissä. Jotenkin hän tuntuu hahmolta, jolla on kamalasti ikävää ja ehkä torjutuksi tulemisen tunteita paikattavana. Viattomana ihastumisenakin tämän voi tietenkin nähdä, ja se on sellaisena aivan yhtä hyvä, ehkä jopa parempi.
Se miten Millicent lopulta reagoi Pansyn läsnäoloon ja suudelmaan oli myös aika hienoa. Vaikka tavallaan odotin kyllä, että tytöt olisivat tarrautuneet toisiinsa kuin hukkuvat. Mutta sepä ei olisi tainnut olla kovin omaperäistä, vai mitä? Etenkin kun kyse on hahmosta, joka yleisesti koetaan vähemmän viehättäväksi, olisi kliseisen todennäköistä, että hellyyteen tartuttaisiin raivolla ja ehkä eritoten
kiitollisuudella. Tässä Millicent ei ole
kiitollinen siitä, että Pansy huomaa hänet. Eikä tarvikaan olla.
Apua en tiedä saanko nyt ollenkaan sanottua sitä mitä tarkoitan, ja tuntuu, että alleviivaan liikaa Millicentin ulkokuorta ja sen vaikutusta. Sen ei pitäisi olla pointti, mutta on se silti tavallaan.
Koska Pansyllehan Millicent on viehättävä, ylempiarvoinen jopa. Musta se kertoo aika paljon siitä, mikä oikeasti merkitsee ja mikä ei.
Lopetus oli muuten hieno, näkymättömästä tulee lopulta näkymätöntä sillekin, joka aluksi näki.
Miljöö ja tyttöjen ikä olivat hieman harmillisia tekijöitä, koska joulutanssiaiset tuntuvat aina niin kulutetuilta ja ennalta arvattavilta. Toisaalta tämä teksti oli muuten aika pitkälti kaikkea muuta! Joten en antanut sen hirveästi häiritä, vaan jokseenkin vain ohitin ympäristön kuvauksen ja keskityin olennaiseen.
Iästä taas sen verran, etten itse yleensä viihdy kovin hyvin 14-15-vuotiaiden hahmojen parissa, mun on helpompi käsitellä hitusen varttuneempia ja yleensä saan sellaisista enemmän irti. Mutta ymmärrän kyllä tämän ajankohdan ja ikävaiheen valinnan oikein hyvin, se on aika loogista. Jos en olisi tiennyt paremmin, olisin kyllä kuvitellut molemmat tytöt ainakin muutaman vuoden vanhemmiksi, ja se olisi ollut aivan yhtä sopivaa.
Laulujen sanat tekstin lomassa, hmm. Ne on musta vähän vaikeita, ja on hirveetä myöntää, että yleensä käännyn pois aika nopeasti jos näin on tehty, koska tuntuu, että teksti menee rikki niistä sisään kuulumattomista pätkistä.
En erityisesti liputtaisi noiden säkeiden puolesta tässäkään, mutta eivät ne kokonaisuutta kappaleiksi repineet, eli ei tullut vahinkoa, ja tapansa kullakin. Ja tämä liittyy varmasti myös siihen, että kyse on haasteesta!
Kaiken kaikkiaan kiehtova ja ajatuksia herättävä teksti siis! Olit onnistunut hienosti sitomaan tähän sitä nuoruuden vimmaa ja hyväksytyksi tulemisen tarvettakin. Pidin kovasti, kiitos.
