Author: Sole
Fandom: Glee
Genre: Angst
Rating: S
Pairing: Kurt/Blaine/Finn
Disclaimer: Mikään Gleessä ei kuulu minulle. Sääli sinänsä. Nimestä kiitos Jenni Vartiaiselle.
Warnings: Spoilaa pikkusen kakkoskautta!
Summary: Kurt rikkoo Blainen, vaikka tietää, ettei tätä takaisin saa.
A/N: Tämä on tälläinen turhanpäiväinen idea, jollaisia saa, kun katsoo Kurtin comeback -jakson liian monta kertaa.
_______________________________________________________________________________________________________
Se hymytön ja kai vaan niin kiittämätön
Kurt ottaa yhden askelen kerrallaan, ei käänny kannoillaan, katso taakseen, ei kertaakaan. Kurtin kengät eivät kosketa portaita, askelmista yhtä ainutta, Kurtista ei enää jää jälkiä. Vaikka McKinleyn portaat ovat tutut ja turvalliset, ei Kurt osaa tehdä päästöstä, valita kahden välillä.
Hymy haalistuu hiljalleen Kurtin kasvoilta, vaikka ne tahtovat hänen olevan vihdoin onnellinen. Mutta Kurt ei halua enää hymyillä, hetki on jo mennyt, hänen ja heidän, niiden kahden, joita Kurt joskus luuli rakastavansa. Kurt ei enää tiedä, kuinka rakastaa, rakastaako niitä ollenkaan.
Kurtilla on kaikkea, mitä tahtoa saattaa, onhan Kurtilla yhä Blainen käsi kädessään, ystäviä ympärillään, ystävien käsivarret vyötäisillään. Jokainen heistä painaa Kurtin syliinsä, halaa hetken, joka ei ole mikään heidän hetkensä enää. Hetki on jo mennyt, Kurt lähtenyt ennen aikojaan. Ei takaisin voi palata noin vaan.
Kurt ei kuule Blainen laulua, tunne tämän kättä kädessään, sitä, mitä he olivat kerran rakkaudeksi kutsuneet. Kurt irrottaa otteensa Blainen kädestä, vaikka silloin lupasi, etteivät he särkyisi koskaan. Kurt rikkoo Blainen, vaikka tietää, ettei tätä takaisin saa. Kaikkea ei voi korjata, vielä joskus on liian myöhäistä katua.
Kurt painaa päänsä vasten Finnin rintaa, tuntee tämän lämpimän hengityksen niskassaan. Kurt tietää, ettei se koskaan ollut Finnille sellaista, minkäänlaista rakkautta.
Ehkei Kurt koskaan rakastanut heistä kumpaakaan.
*
Kommenttia?