Elämän uusi alku (K-11, Harry/Ginny)

[Vanilje]

Nimi: Elämän uusi alku
Kirjoittaja: Vanilje
Ikäraja: K-11
Genre: drama, lievä angst, raapale
Paritus: Harry/Ginny
Vastuuvapaus: Minä vain lainaan Rowlingin luomia hahmoja. En myöskään saa tuotoksistani rahallista korvausta.
Haasteita: Spurttiraapale II, FF100 (001. Alku), Kerää kaikki hahmot (Ginny Weasley), Het10, Inhokkiparitushaaste, Ficlet300 (125. Viikko), Vuosi raapalehtien vol. III

A/N: Spurttiraapaleen grande finale, jee. Minulle täysin uusi paritus kirjotettaessa sattuneista syistä, mutta päätin yrittää kuitenkin. Mutta eipä mulla sitten vissiin muuta sanottavaa ollukkaan, joten päätän nämä aina niin vaikeat kirjoittajan sanaset tähän.




Ginny istui sohvalla tuijottaen tyhjillä silmillään takassa tanssahteleviin liekkeihin. Kello alkoi lähestyä kahtatoista, ulkona oli jo pimeää. Hän ei totta puhuen tiennyt milloin Harry aikoisi saapua kotiin. Siihen saattaisi kulua vielä viisi minuuttia tai jopa viisi tuntia. Hiljaa hän huokaisi.

Kevyt potkaisu vatsassa muistutti naista sisällään kasvavasta pienestä ihmisestä. Hän ei voinut väistää ajatusta siitä, miten hän ja Harry tulisivat selviämään, jos toinen jatkaisi elämää entiseen malliinsa. Tietenkin Ginny oli onnellinen tulevan lapsen ansiosta, mutta hän oli myös huolissaan.

Harry ei ollut velhosodan jälkeen ollut enää oma itsensä, ainakaan kaiken aikaa. Nykyisin toinen liikkui ulkona yötä myöten, saattoi pyöriä kapakoissa juomassa. Alkuun Ginny oli vakuutellut itselleen, että se olisi vain ohimenevä vaihe, joka päättyisi kunhan Harry pääsisi eroon kaikesta stressistä ja ahdistuksesta, jota velhosota ja siihen liittyvät kauhut olivat Harryssa saaneet aikaan. Enää hän ei ollut asiasta niinkään varma. Samaa menoa oli jatkunut jo viikkokausia.

Yhtäkkiä Ginny havahtui ovelta kuuluvaan kolahdukseen. Harry oli siis saapunut kotiin. Nainen ei tiennyt kuinka kauan oli ollut vajonneena ajatuksiinsa, mutta äänen kuullessaan hän nousi sohvalta oitis ylös ja riensi miestään vastaan.

Halatessaan Harrya Ginny sulki silmänsä ja huokaisi hiljaa itsekseen. Ehkä hän toivoi jotain uutta.  Kun mies laski kätensä varovasti Ginnyn vatsalle, hänestä tuntui, että ehkä Harrykin alkaisi pikku hiljaa ymmärtää asioiden todellisen merkityksen elämässään. Ja nyt kun hän tarkemmin katsoi, ei Harry tällä kertaa ollut aivan niin humalassa kuin yleensä. Kummatkin tunsivat kuinka pieni elämän alku potkaisi naisen mahassa. Harry katsoi Ginnyä lämpimästi.

Ehkä tämä ei vielä ollut täysvoitto, mutta hyvä alku kuitenkin.

[shaya]

Oi.

Olen alkanut viimeaikoina tykkäämään Harry/Ginnystä enemmänkin, ja varsinkin tällaisena astetta surullisempana se on makuuni kovinkin. Epilogin ällösokerinen versio, kolme lasta, valkoaitainen piha ja kuolematon rakkaus särähtää kyllä korvaani vieläkin, mutta tosiaan, surulliseksi ja varsinkin Ginnyn puolelta katkeraksi jättäväksi tarinaksi se on ihan omiaan. Tässä ficissä oli oikeastaan kaikki, mistä Harry/Ginnyssä pidän, vaikka loppu olikin omia mielikuviani onnellisempi.

Tykkäsin siitä, kuinka et ollut erityisesti sijoittanut tätä mihinkään tiettyyn ajankohtaan, vaan aika oli yleisesti vain sodan jälkeen. Se korosti kivasti vielä enemmän sitä, miten juuri viimeinen taistelu Tylypahkassa oli se käänne, että vaikka maailma iloitsi, niin Harryyn kaikki oli vaikuttanut muutenkin kuin vain saamalla miehen itsetyytyväiseksi ja onnelliseksi, kuten Rowling kirjoissa antoi olettaa. Illalla myöhään liikkuminen ja yritykset hukuttaa tapahtumia lasinpohjaan saattoi olla myös jonkinnäköinen myöhäinen teinikapina, eihän Harry ikinä saanut tilaisuutta olla tavallinen teini, huutaa, itkeä, olla vastuuton ja flirttailla.

Onnellinen ja toiveikas loppukin oli sopiva keventämään muuten raskasta ja ahdistavaa tunnelmaa, varsinkin nyt muutaman lukukerran jälkeen tykkään siitäkin; siitä, miten Harry kuitenkin rakasti Ginnyä ja kaikki saattaisi sittenkin mennä hyvin, antamaasi vaikutelmaa, että ehkä Harry olikin hieman peloissaan lapsesta ja Ginnyn hormonit sittenkin liioittelivat. Tai että ehkä Harry pakeni osaksi myös Ginnyä; se sopisi äsken esille ottamaani teinikapinateoriaan varsin hyvin, olihan Ginny Harryn ensimmäinen tyttöystävä. Ehkä sellaisessa tilanteessa tosiaan tulisi jossiteluta, että mitä jos tämä ei olekaan sitä todellista rakkautta, vaan vain jotain, mihin tarttuu, kun ei ole kokemusta muustakaan.

Olisin mielelläni lukenut tästä enemmänkin, raapaleeseen ei ehkä mahtunut ihan kaikkea kuitenkaan, ja olisi ollut hauskaa lukea myös muista, muiden ajatuksista; tiesivätkö esimerkiksi Ron ja Hermione, miten Ginnyllä menee? (Harryn baarikäynnit nyt tuskin salassa juuri pysyivät.) Ficin nimikin jätti vähän kylmäksi; kirjoittaja ja paritus onneksi saivat uteliaisuuteni heräämään ja klikkasin ficin auki, mutta ollessani hieman neuroottisuuteen asti menevää tyyppiä otsikkoihin tullessa, Elämän uusi alku tuntui tylsältä. Tunnelma ja kirjoitustyylisi sen sijaan miellyttivät kovasti, kuvailut tuntuivat korostavan Ginnyn vaihtuvia tunnetiloja ja kokonaisuus oli aidon oloinen, sellainen jonka voisi kuvitella tapahtuneen ihan oikeastikin canonin puitteissa. : )

Kiitos kovasti tästä lukukokemuksesta, tykkäsin kovasti!

[Vanilje]

my96, kiitoksia kovasti! Tosi ihanaa kuulla että pidit tekstistä ja se oli onnistunutta. Kiitos itsellesi kommentista!

shaya, oi, kiitos kauniista kommentistasi! Öää, oon nyt vähän jäissä ja tuntuu etten osaa vastata mitään järkevää. No, joka tapauksessa tosi kiva kuulla että pidit tästä kokonaisuutena, vaikka nimi ei ollutkaan mikään kovin kummoinen. Ficcien nimet kun tuppaa minulla olemaan juurikin se murheenkryyni. Joskus ficille keksii juuri oikeanlaisen nimen helpostikin, mutta sitten taas joskus - kuten esimerkiksi tämän kanssa - oikeanlaista nimeä ei meinaa löytää lainkaan. Ja silloin siitä saattaa tulla vähän lame. Mutta hyvä ettei nimi sentään liiaksi häirinnyt. : ) Itse ehkä halusin tässä ficissä juuri tuoda sitä esille miten kaikki ei Harrylla olekaan niin ruusuilla tanssimista velhosodan jälkeen niin kuin kirjoissa tuntuu olevan (mikä itseäni kyllä häiritsee). Ehkä Harryn juominen liittyy juuri purkauvaan stressiin ja ahdistukseen ja juuri siihen ettei hänellä ole juurikaan ollut tilaisuutta olla normaali teini. Ja on kyllä totta että raapaleisiin on monesti melko vaikeaa mahduttaa kaikkea mitä aiheesta voisi saada aikaan, itsellä kävi tämän kanssa ehkä vähän juuri niin. Olisi ehkä mielenkiintoista tietää miten muut suhtautuvat tilanteeseen ja mitä tämän jälkeen tapahtuu, kuten itsekin sanoit.

Mutta joka tapauksessa kiitoksia vielä kommentistasi oikein paljon! : ) Piristi minun päivääni kovasti.

[Nyyhti]

Hmmmm. En ole ihan varma, pidinkö tästä vai en, mutta älä turhaan käsitä väärin: mahdollinen pitämättömyyteni johtuisi vain siitä, että tämä oli niin ärsyttävän lyhyt. Pidin nimittäin kirjoitustyylistäsi ja olisin mielelläni lukenut enemmänkin. Kyllä tässä näinkin idea oli, ja jonkinlainen juonikin (elleivät ne sitten ole sama asia, mutta itselläni on tapana erottaa ne toisistaan – ehkä olen ainoa, etkä ymmärrä, mutta ihan sama ). Tyylisi oli kuitenkin sellainen, joka mielestäni sopisi vähän paremmin johonkin hiemaan pitempään. En toki tarkoita tietäväni sinua paremmin tai muuta vastaavaa, mutta näin kirjoitettua tekstiä minusta vain kaipaa vähän enemmän ennen kuin minulle lukijana tulee sellainen oooooh-olo, jos nyt yhtään tajuat, mitä puhun.

Tämän pienen ficceröisen idea oli mielestäni aivan ihana. Miksi ihmeessä Harry suhtautuisikaan kaikkeen täysin välinpitämättömästi ja aloittaisi noin vain normaalin elämän? Hän nyt kuitenkin on kokenut niin paljon, etten yhtään ihmettele, ettei tavanomaiseen rytmiin sopeutuminen sujunut ongelmitta. Itse asiassa en olisi suostunut lainkaan uskomaan, jos joku olisi väittänyt, että Harry vain ajatteli ”okei, Voldu on kukistettu, nyt asetun aloilleni Ginnyn kanssa” ja oikeasti toteutti sen ilman mitään ongelmia.

Juomisesta ratkaisuna en ihan pitänyt, se ei minusta sopinut Harrylle. Mutta toisaalta se on kuitenkin vain minun mielipiteeni, eikä se minua tässä sen kummemmin häirinnyt. Se kun kuitenkin on aina tavanomainen reagointitapa ihmisille. Yksi asia minua kuitenkin oikeasti häiritsi: miten Ginny on niin selkeästi raskaana jo nyt, jos sodan loppumisesta eli Harryn oudon käyttäytymisen alkamisesta on vain muutama viikko? Vai nipotanko nyt vain

Kaikista eniten tässä ficissä pidin kuitenkin siitä, että harrymaiseen tapaan hän ei antanut vaikeuksien voittaa, vaan oli – vaikkakin hiljalleen – tekemässä parannusta. Koska joka tapauksessa Harry varmasti itsekin ymmärsi, että teki väärin.

[Vanilje]

nominal, kiitos paljon! Kiva kuulla että pidit tästä. : ) Joo, sanottakoon että tämä pieni teksti poikkeaa kirjotustyyliltään paljon siitä, miten yleensä kirjoitan lyhyempiä tekstejä. Tämä oli tosiaan aivan täyttä tajunnanvirtaa ja niin joten pistetään vaikka sen piikkiin. Sen takia tämä oli näin jäätävän lyhytkin, koska tämä meni tuohon spurttiraapale-haasteeseen, jossa maksimisanamäärä on se 300. Itse asiassa olin suunnitellut tästä vähän pidemmänkin, mutta jouduin lopulta typistämään että saan tämän raapaleen mittoihin. Niin ja tuosta Ginnyn raskaudesta; ehkä ilmaisin asian tekstissä vähän huonosti, mutta ajatukseni oli siis se, että Harryn outo käyttäytyminen ei alkanut heti vaan hiipi pikku hiljaa ja sitten lopulta puhkesi selkeämmin, eli Harryn selkeästi outoa käytöstä olisi kestänyt vasta se muutama viikko. Ja tässä vaiheessa sodasta oli kulunut jo muutamakin kuukausi. Selitinhän varmasti tarpeeksi epäselvästi? Mutta kiitoksia vielä suuresti kommentistasi, varsinkin rakentavasta kiitos, ja kiva jos kuitenkin pidit tästä ja niin edespäin.