Author: KAISA.
Pairing: Brian/Aaron, Aaron/Sarah
Rating:K-11 (joten ei mitään suurempia pervouksia löydy)
Genre: Slash, fluff... Oneshot, songfic.
Disclaimer: Minun mieheni + naiseni. Kappale on Mest'in Got to go, joten he omistavat otsikon.
Summary: Aaron on naimisissa, vaikka rakastaa teinirakkauttaan, joka on mies, ja jota hän käy katsomassa kerran tai joskus harvoin kaksi vuodessa. Sitten tulee loppu hyvin kaikki hyvin.
A/N: Nämä sanat jotenkin koskettivat minua jotenkin niin... Aww, tavalla, että oli pakko. Ihan pakko. Aloitin tämän varmasti joskus satoja vuosia sitten ja nyt sitten sain valmiiksi. Voi olla aikamuoto virheitä, kun muutin sen äsken nykyiseksi. Ne kohdat jotka olin kirjoittanut vahingossa menneisyyteen (olen mahtava kirjoittaja ;>). Ja juu, tästä olisi saanut sata kertaa pidemmän ja paremman, mutta minä pidän tästä tällaisenä.
* * * *
Thinking about the times we shared
Looking at the stars, the sky's so clear
If I could freeze time, I'd stay right here
But I can't so I'm moving on
What can we do now to kill some time?
I've got to go again and leave you behind
And I would stare up at the same sky
But you're so far from where I lie
Seisomme vastatusten, pidät käsistäni kiinni. Kallistut huuliani kohti, painat huulesi huuliani vasten.
- Älä lähde huomenna, rukoilet. Puristat käsiäni ja katsahdat kultaiseen sormukseen vasemmassa kädessäni. - Keksitään hyvä selitys.
Painat otsasi vasten omaani, hengityksesi värähteli. Sinä itket.
- Tiedät, etten kestä, että lähdet. Kuinka paljon toivoisin sinun jäävän. Kuinka toivoisin, että rakastaisit vain minua, sanot hiljaa. Kyyneliä vierii poskillasi. Suutelen yhden pois. Niiskaiset.
- Meillä on muistot.
- Entä jos muistot eivät riitä? Entä jos kaipaan sinua liikaa? kysyt hiljaa, melkein vihaisesti. Nostan katseeni taivaaseen. Aurinko on laskemassa, se on maalannut taivaanrannan punaiseksi.
- Me näemme saman taivaan. Saman auringon. Samat tähdet. Saman kuun, vastaan hiljaa. Nostat katseesi silmiini, rakastan silmiäsi. Rakastan vartaloasi. Rakastan sinua. Katseesi on haikea. Suljet silmäsi hitaasti ja pudistelet päätäsi.
- Haluan sinut.
I hold you all night
Until the moon turns into the sunlight
We can both make believe
That in the morning I don't have to leave
But we both know
When the morning comes
I got to go
When the morning comes
I got to go
Makaat kainalossani. Olen onnellinen, sinä olet siinä. Käännät katseesi minuun.
- Minä rakastan sinua, kuiskaat hymyillen.
- Niin minäkin sinua, vastaan ja painan huuleni poskellesi. Rakastamme toisiamme niin paljon. Rakastan sinua enemmän kuin mitään. Silti emme voi olla yhdessä, silti emme voi rakastaa toisiamme vapaina. Tapaamme liian harvoin. Tuskin koskaan.
- Tuolla meni tähdenlento, tiedätkö mitä toivoin? kysyt minulta hiljaa. Nostat kätesi kädelleni ja puristat sitä hellästi.
- Shh, suhisen korvaasi. - Tiedäthän, jos kertoo mitä on toivonut, niin se ei toteudu, sanon niskaasi vasten.
Tiedän silti mitä toivoit ja tiedän, että se ei tule tapahtumaan, minun täytyy oikeasti mennä.
Olemme niin kuin minun ei täytyisi lähteä, niin kuin saisin jäädä luoksesi ikuisiksi ajoiksi. Sinä nukahdat, tuhiset ihanasti. Silitän kaulaasi, sinä pidät sitä korua jonka annoin sinulle. Hopeista ketjua josta roikkuu minun armeijalaattani. Suutelen niskaasi, toivon saavani olla tässä ikuisesti.
Another phone call to hold on to
Another night alone we made it through
You say you love me and you'll stay true
So I sit and I just hold on
Istun tuolilla puhelimen vieressä, sinä lupasit soittaa minulle. Katselen kuinka potkupukuun puettu lapsi pyörii lattialla ja jokeltelee leluilleen. Hän on yksi syy miksi en voinut jäädä luoksesi. Keittiöstä hymyillen tullut nainen on toinen. Kilometrit välillämme on kolmas. Puhelin soi. Nostan luurin korvalleni.
- Haloo? vastaan.
- Hei rakas, kuuluu heikko itkun sekainen äännähdys langan toisesta päästä. - Minun on ikävä.
- Niin minunkin, kuiskaan.
- Kaipasin sinua vierelleni, niiskaiset. Minäkin kaipasin sinua vierelleni, vaikka minulla oli toinen vierelläni, kaipasin sinua. Halusin sinut siihen. - Ensimmäisestä suudelmastamme on nyt viisi vuotta.
Viisi ihanaa, raskasta vuotta. En jaksa pakoilla. En kestä, että saan nähdä sinua vain kerran tai kaksi vuodessa. Mutta meidän piti muuttaa työpaikkani perässä. Meidän; minun ja vaimoni. Rakastan sinua ja silti menin naimisiin toisen ihmisen kanssa. En ymmärrä mitä menin tekemään, en ymmärtänyt, että rakastan sinua niin paljon. Rakastan sinua niin, että sinun ajattelemisesi sattuu. Sinulla ei ole ketään muuta kuin minä. Sinä et ole seurustellut kenenkään kanssa. Olet minun.
We're both still growing and having fun
They say we can't do it and we're too young
Maybe they just never had what we do
Maybe their love was never true
Silloin kun olimme nuoria, tämä alkoi. Meidän rakkautemme. Me emme uskoneet siihen, muut eivät uskoneet siihen. Aluksi se oli vain kummallekin pelleilyä. Pientä piristystä päivään, mutta emme tietäneet, että pelleily muuttuu todeksi.
Totuus iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Se tuntui kipuna sydämessä. Ikävänä ja rakkautena. Se rakkaus nimittäin. Sekin paljastui vasta silloin kun minä olin luvannut itseni toiselle ikuisiksi ajoiksi. Paikkasin rakkauttani sinuun toisen ihmisen avulla. Enkä minä edes ymmärtänyt koko asiaa. Nykyään en voi edes ymmärtää miten tyhmä minä olin.
I hold you all night
Until the moon turns into the sunlight
We can both make believe
That in the morning I don't have to leave
But we both know
When the morning comes
I got to go
Pidän kiinni sinusta. Silitän mahaasi, painan suudelmia niskaasi.
- Brian, rakastan sinua, kuiskaan hiljaa. Tunnen kuinka rimpuilet irti otteestani. Tuhahdat vihaisena.
- Brian? kysyt. Miksi äänesi kuulostaa vaimoni ääneltä? Availen silmiäni ja kohtaan vaimoni vihaisen katseen. - Brian?
Hänen katseensa on myrkkyä ja ääni silkkaa vihaa. Yritän sanoa jotain, mutta sanat eivät tule ulos suustani. Tai tulevat, mutta epäselvänä muminana.
- Brian? nainen kivahtaa. Kuunvalo loistaa häneen, hänen itkuisiin silmiinsä.
- Minä sanoin Sarah. Nuo sanat ovat ainoat jotka pääsevät ulos suustani normaalin kuuloisina.
- Menetkö sinä Brianin luokse silloin kun sanot meneväsi katsomaan äitäsi? hän kivahtaa. Availen taas suutani, mutta en minä saa sieltä mitään ulos. Se on aivan mahdotonta. Ja miten minä saatoin kuiskata sinun nimesi? Olen aivan idiootti. -Sinä siis menet? Olet sairas Aaron.
- Kyllä minä käyn äitiäkin katsomassa, mutisen ja voisin lyödä itseäni. Salasin suhdettamme kuusi vuotta. Olen idiootti.
- Häivy sängystäni! nainen kiljuu. - Häivy talostani!
Hän lyö minua luisilla nyrkeillään, joiden iskut oikeasti sattuvat. Hän kiljuu ja huutaa sanoja joista ei saa mitään selvää. Hän herättää vauvan. Minä olen oikeassa. Vauvan itku kuuluu toisesta huoneesta. Sarah katsoo minua, kyyneleitä poskillaan ja lähtee pois huoneesta. Meidän entisestä yhteisestä makuuhuoneestamme. Sillä välin minä näen parhaimmaksi lähteä pois.
But we both know
When the morning comes
I've got to
When the morning comes
I don't want to
When the morning comes
I've go to go
Seison lentokentän edessä ja odotan taksia. Äidin luokse. Minut erottiin töistäni jo pari päivää sitten, enkä edes kertonut sitä Sarahille, joten ei ollut mitään syytä jäädä. Olin aivan surkea aviomies. Minut erotettiin parin myöhästyneen artikkelin takia, jotka myöhästyivät vain ja ainoastaan siksi, kun mietin sinua.
Tutun näköinen musta hyvin vanha ja ruosteinen BMW kaartaa vähän matkan päässä olevalle parkkipaikalle. Kuljettajan puoleinen ovi aukeaa ja näen tuttuakin tutumman ihmisen. Näen sinut. Juokset luokseni. Seisot edessäni pyyhit kyyneleitä, katsot minua suoraan silmiin. Kapeat huulesi nousevat hieman ylöspäin ja ei kulu aikaakaan kun huulillasi tanssii yksi maailman kauneimmista hymyistä. Kiedot kätesi kaulani ympärille ja hymysi hukkuu huulieni taakse.
- Miten osasit tulla tänne? kysyn sinulta, kun suudelmamme on vaihtunut halaukseksi.
- Soitin kotiisi, vastaat hiljaa.
- Soititko? melkein kiljahdan.
- Soitin. Sanoin olevani Brian ja kysyin saisinko sinua puhelimeen. Vastaukseksi sain tietää olevani perheen rikkoja idiootti ja, että sinä lähdit pois aamuyöllä - tänne. Ja, käskettiin ilmoittaa, että saastaiset tavarasi tulevat parin viikon päästä, kuiskaat korvaani. Kiristän otettani ympäriltäsi ja painan suudelman kaulallesi. Tuoksut taivaalliselta, maistut myös.
Mutta ehkä toiveesi toteutuu nyt. Nyt minun ei tarvitse mennä yhtään mihinkään, enää milloinkaan.
Heität laukkuni autosi takakonttiin ja tulet vielä avaamaan minulle oven. Tämä on parempi kuin taksi, koska taksikuskit eivät ole ikinä hyvännäköisiä. Istut kuljettajan puolelle ja lyöt oven kiinni perässäsi. Kätesi on avaimella ja ennen kuin ehdit tehdä mitään minä otan leuastasi kiinni, käännän kasvosi minua kohti ja painan huulesi huulilleni. Nyt voin tehdä tätä niin paljon kuin vain ikinä haluan.
Erkaannumme toisitamme ja sinä palaat siihen mitä teitkin, mutta keskeytän sinut taas.
- Brian, aloitan. Kieritän kultaista sormusta pois nimettömästäni. - Anna kätesi tänne.
Ojennat kättäsi minua kohti, tietämättä mitä aion. Et nähnyt kuinka otin sormuksen pois.
- Brian... Haluaisitko sinä? kysyn samalla kun kultainen sormus liukuu sinun sormeesi. Katsot minua, katsot sormusta. Puret huultasi ja kyyneleet kimaltelevat silmissäsi. Purskahdat itkuun. Etkö sinä rakastakkaan minua? Minä luulin, sinä aina olet sanonut niin.
- Brian, anteeksi. Ei minun ollut tarkoitus, sanon hiljaa ja yritän ottaa sormusta pois sormestasi, mutta estät sen puristamalla kätesi nyrkkiin. Sormus on sinulle aivan liian iso.
- Älä pyydä anteeksi, käsket. - Tätä minä juuri haluan.
* * * * *
Palaute piristää.
