Vain yksi laukaisu K-11

[Wilder]

Nimi: Vain yksi laukaisu
Kirjoittaja: Wilder
Ikäraja: K-11
A/N: hyvin lyhyt tarina nuoresta joka ei näe ulospääsyä tilanteestaan

Vain Yksi Laukaisu


Katsoin jäänsinisillä silmilläni vanhempiani kylmästi. ”Ei, en lähde.” sanoin hiljaa. ”Mutta Noah, sinun täytyy. Ei ole muuta vaihtoehtoa.” äitini sanoi ja katsoi minua anovasti. Tunsin sisälläni mielihyvää nähdessäni äitini anovan ilmeen. Minunko pitäisi lähteä pois kotoa, jonnekkin nuorisokotiin? Minun, jota aikuiset eivät vain ymmärtäneet.. Ei, mielummin kuolisin kuin lähtisin.

Tähän asti isä oli vain tuijottanut pöytää, mutta lopulta hänkin avasi suunsa. ”Noah, sinä lähdet, eikä siitä asiasta keskustella.” Naurahdin kylmästi kuullesani nuo sanat. ”Luuletteko te, että saatte minut lähtemään?” kysyin uhkaavasti katsoen molempia vanhempiani. ”Ehkä me emme saakkaan sinua lähtemään, mutta sosiaaliviranomaiset varmasti saavat, kun tulevat huomenna sinut hakemaan.” isäni sanoi katsoen minua ja tarkkaillen ilmettäni. ”Sosiaaliviranomaiset, pah..” tuhahdin halveksivasti.

Tiesin kuitenkin, että loppupeleissä minun olisi lähdettävä heidän mukaansa.. Ja sitä asiaa en aikonut hyväksyä. Äsken ajattelemani asia pyöri päässäni: mielummin kuolisin.. Kuolisin.. Nostin katseeni vanhempiin ja katsoin molempia tarkasti, isäni katsoi rauhallisesti minua, mutta äitini oli peloissaan. Siinä hetkessä tein päätökseni. Käänsin selkäni vanhemmilleni, viimeisen kerran ja kävelin pois heidän luotaan.  Etsin hiljaa isäni aseen käteeni ja katselin sitä kauan. Ase tuntui kylmältä omaan käteeni. Hitaasti nostin aseen, painoin silmäni kiinni... Kuulin vain laukauksen kunnes kaikki oli poissa.

[Ametrine]

Moij. (: Aika kiva ja tunnelmallinen teksti. Tykkäsin ideasta, vaikka aihe onkin vähän kliseinen, ja lopun pystyi arvaamaan helposti. Mutta ehkä se olikin tekstin tarkoitus; johdattaa lukija kohti tarinan tiedostettua päämäärää, epätoivoista itsemurhaa. Nimestäkin jo saattoi päätellä, mitä teksti pitää sisällään.

Itse olisin kyllä kaivannut tähän reilusti lisää pituutta, sekä syvempää kuvailua. Olisin halunnut päästä kurkistamaan paremmin päähenkilön mieleen: mikä saa hänet ajattelemaan noin ja mitä motiiveja hänellä on toiminnalleen. Ehkä sun olisi kannattanut avata ja laajentaa juonta, esim. mua kiinnosti tietää, miten Noah päätyi tällaiseen tilanteeseen. Jotenkin jäi vaivaamaan se, että koko tarina oli esitelly ikään kuin pintaraapaisuna.

Ja sitten vielä on pakko mainita, että alkutiedoissa olisi kannattanut varoittaa kuolemasta. Tuon lopun saattoi periaatteessa tulkita eri tavoin, mutta itse ainakin käsitin sen niin, että kyseessä oli itsemurha. Ja sitä tässä kai tarkoitettiinkin.

Tuo Noahin ja hänen vanhempiensa dialogi taas oli mielestäni onnistunut hyvin. Se eteni sujuvasti ja luonnollisesti, ja pystyin hyvin kuvittelemaan tuollaisen episodin. Olit tuonut esille vanhempien erilaiset persoonat; äiti ja isä erosivat toisistaan, ensimmäinen oli pelokas ja huolehtivainen, ja jälkimmäinen tiukempi kasvattaja. Tämä toi tietynlaista syvyyttä tekstiin, mistä pidin paljon.

Ehkä tällä tarinapätkällä olisi ollut pysäyttävämpi ja vaikuttavampi vaikutus, jos lukija olisi päässyt tekstiin kunnolla sisälle.
Mutta anyway, kiitos tästä! (: