Kirjoittaja Aihe: Naruto, Ennen auringonnousua [S]  (Luettu 1831 kertaa)

Lunella

  • ***
  • Viestejä: 703
Naruto, Ennen auringonnousua [S]
« : 13.07.2011 15:49:00 »
Otsikko: Ennen auringonnousua
Fandom: Naruto
Ikäraja: S
Genre: draama
Disclaimer: Vain juoni on minun, muu kuuluu Kishimotolle.

A/N: Kirjotin tämän jo joskus viimeystävänpäivän aikaan, mutten ollut silloin vielä täysin tyytyväinen tähän. Nyt sain korjailtua ja paranneltua tekstiä, joten uskallan jopa nyt julkaista tämän. FF100:een sanalla 016. Perhe.

*

Ennen auringonnousua


Pakkanen poltteli poskia, kun vaaleahiuksinen poika käveli isänsä rinnalla pitkin tyhjiä, lumen peittämiä katuja. Oli varhainen aamu, aurinko ei ollut edes vielä noussut, mutta silti nuo kaksi tarpoivat lumihangessa kohti tuntematonta määränpäätään.

"Isi, minulla on nälkä", poika sanoi ja hieraisi silmiään.

Poikaa väsytti, eikä hän ymmärtänyt, miksi isi oli raahannut hänet ulos kylmään pakkaseen. Hänellä oli oranssi talvihaalari päällään ja lapaset väärissä käsissä niin, ettei peukalot menneet oikeisiin kohtiin. Kengännauhat isi sentään oli solminut, mutta nekin ihan hassunnäköisesti, sillä nauhat roikkuivat ja poika meinasi vähän väliä kompastua niihin.

"Naruto, nyt ei ole aikaa käydä syömässä", Minato sanoi lapselleen raahaten tätä perässään.

Narutoksi kutsuttu poika mutristi huuliaan kiukkuisena. Hän mietti, miksi heidän oli pitänyt lähteä näin aikaisin äidin yhä nukkuessa lämpimässä vuoteessaan. Varpaitakin paleli.

"Isi, minulla on kylmä", Naruto sanoi, jolloin vaaleahiuksinen mies huokaisi ja kaappaisi poikansa syliinsä.

"Koita nyt jaksaa, Naruto", Minato sanoi, "Tiedätkös mikä päivä tänään on? Tänään on ystävänpäivä ja silloin pitää antaa läheisilleen lahjoja ja olla mahdollisimman ystävällinen. Äiti olisi varmasti iloinen, jos saisi meiltä lahjaksi jotakin kivaa."

Naruton ilme kirkastui, kun hän tajusi, miksi he tekivät tämän kaiken.

"Menemmekö me ostamaan äitille lahjan!" Naruto kiljaisi innoissaan, jolloin Minato hieraisi korvaansa, Naruton huutaessa liian lujaa.

"Menemme", Minato sanoi ja kysyi sitten, jaksaisiko Naruto nyt kävellä.

Vastausta odottamatta hän laski poikansa maahan, joka vaikutti nyt paljon pirteämmältä kuin hetkeä aikaisemmin. Edes väärissä käsissä olevat lapaset eivät enää haitanneet, kun Naruto juoksi kohti lahjakauppaa, joka häämötti heidän edessään.

Naruton valitessa lahjaa, Minato puhui myyjän kanssa Konohan turvatoimien kiristämisestä. Välillä Minato vilkaisi, että Naruto ei ollut kadonnut minnekään ja silloin hymy valaisi miehen kasvoja. Hän tunsi olevansa maailman onnellisin isä, kun hänellä oli noin suloinen poika.

Naruto kierteli kaupassa kauan huomaamatta lainkaan ajan kulua. Hän katseli uteliaasti heittotähtiä ja kunaita, mutta kun hän näki isänsä pudistavan niille päätään, hän päätti etsiä jotakin muuta lahjaksi annettavaa.

"Isi, otetaan tämä", Minato kuuli hetken kuluttua jalkojensa juuresta poikansa äänen.

Narutolla oli sylissään iso ruskea nallekarhu. Se oli niin iso, että Naruto joutui kurottelemaan kaulaansa sen ylitse nähdäkseen isänsä hämmästyneet kasvot.

"Hyvä on, Naruto", Minato sanoi, otti ison nallekarhun käteensä ja katsoi varovasti hintalappua. Se oli ehkä hieman liian kallis, mutta mies ei enää hennonnut peruuttaa puheitaan, vaan maksoi kiltisti täyden hinnan.

He lähtivät kaupasta, jolloin Minato vilkaisi myyjää vielä merkitsevästi. Sodan uhka leijui yläpuolella, mutta nyt Konohan kadut olivat täynnä ihmisiä tietämättä sitä mitään. Naruto käveli reippaasti isänsä edellä, vilkullen välillä taakseen kasvoillaan loistava hymy. Hänen siniset silmänsä tuikkivat ilosta, kun hän näki isänsä kantavan suurta nallekarhua.

Hän tiesi olevansa maailman onnellisin poika, kun hänellä oli niin kiltti isä.

Kun he sitten viimein saapuivat kotiin, Kushina oli tehnyt pojille raamenia. Hänen hymyileviltä kasvoilta pystyi lukemaan hämmästyksen, kun Naruto ojensi suurta nallekarhua äitiään kohti. Kushina oli Minaton tuntien osannut odottaa korkeintaan kukkia, mutta nallekarhu hänellä ei ollut käynyt mielessäkään.

"Onko raamenia?" Naruto kysyi huomatessaan kattilan liedellä. Hän antoi nallen Kushinalle ja ryntäsi pöydän ääreen istumaan nälkäisenä, jolloin Minato naurahti, antoi rakastamalleen naiselle suudelman toivottaen hyvää ystävänpäivää rakkaalleen.
« Viimeksi muokattu: 11.06.2012 00:42:29 kirjoittanut Yukimura »


Life is an illusion.



Frederica

  • ***
  • Viestejä: 1 147
Vs: Ennen auringonnousua [S, Naruto]
« Vastaus #1 : 19.08.2011 20:41:24 »
Ihana AUficci ystävänpäivästä!<3 :D

Naruto ja Minato ovat ihania, kun käyvät ostamassa Kushinalle lahjan! (Ylipäätään Naruto vanhempiensa seurassa on ihana, varsinkin sinun kirjoittamanasi! :D ) Kuvaus on suloista ja hienoa. Pidin siitä, että sodan varjoja väläytellään ystävänpäivänkin onnen keskellä, tuosta suloisesta hetkestä (ostosreissu ja kotiinpaluu) tuli entistäkin suloisempi, kun muisti, ettei se kestä ikuisesti. Oli myös ihanaa, ettei Minato ihan hallinnut tuota lapsen pukemista. ;D Kuitenkin hän taitaa harvemmin pukea poikansa, mikä oli minusta hyvin elämänmakuista ja toisaalta antoi uuden ulottuvuuden Minaton hahmoon, koska hänestä tulee aina välillä niin hypersuperninja, että on mukava lukea myös hänen muista puolistaan. Hän on ihan super, joo, mutta on hän myös ihminen, ja minusta on hienoa, miten upeasti tuot esiin Minaton inhimillisyyden, ja muutenkin kirjoitat hänestä ihmisenä, etkä vain tosihypersuperina.  ;D

Naruto on pikkuinen tässä.<3 Nuori Naruto on todella suloinen ilmestys. :D

Pystyin muuten hyvin kuvittelemaan Kushinan ilmeen, kun hän sai nallekarhun. ;D

Kiitän tästä söpöydestä.
wooooop
Ava: Ingrid

Kuurankukka

  • Onnenhileet
  • ***
  • Viestejä: 864
  • T'hy'la
Vs: Ennen auringonnousua [S, Naruto]
« Vastaus #2 : 23.08.2011 17:17:24 »
Koska kommentticocktailtiin piti kirjoittaa kommentti jostain itselleen tuntemattomasta fandomista, valitsin tämän. Narutohan ei siis ole mitenkään tuttu, nimen kuullut jossain muttei mitään sen enempää. Siksi tämä ei varmaan auennutkaan minulle niin hyvin kuin faneille, koska en tiedä hahmojen luonteista mitään muuta kuin mitä tämän perusteella vähän paljastui. Niinpä ajattelin tämän lähinnä originaalina, enkä niinkään Naruto ficcinä. Mukava lukukokemus siitä huolimatta, etten tunne yhtään hahmoja, tarinan juonta tai paikkoja.

Ystävänpäivään kuuluvaa tunnelmaa tässä todella oli, tuo lahjanosto nosti väkisinkin hymyn huulille, niin herttainen ja aito tilanne. Tuli vähän ikävä ystävänpäivää näin yleensä, ihan kaikkea mitä siihen päivään liittyy. Pidin kovasti siitä, kuinka lahjanosto sai pojan jatkamaan kävelyä paljon reippaammin, siitä kuinka isä sai lapsensa jatkamaan matkaa. Pieni uhka sodasta oli ujutettu ovelasti mukaan, hyvä että Naruto oli ilmeisesti täysin tietämätön siitä, ja sai olla onnellinen. Vaikkei sitä aivan erityisesti mainita, käy ilmi että perhe on onnellinen, ja rakastaa toisiaan. Juuri sellanen kuuluu ystävänpäiväntunnelmaan.

Otsikko oli vähän ovela taas, ei ollenkaan huono, vaan ovela siksi ettei se viittaa millään tavalla tarinan kertovan ystävänpäivästä. Ei siinä mitään, kun ficin oli lukenut, se sopii tähän kyllä oikein hyvin nimeksi. Aika tällanen söpö, herkkä ja kiva pikku tarina oli, onnellisesta lopustakin oli kiva lukea. Ja olihan se Naruto aika söpö lapsena, koko teksistä tuli läpi se lapsen viattomuus ja aitous näin yleensäkin. Yhtään ei kaduttanut tämän lukeminen, vaan se sai nimenomaan kivalle tuulelle. Mitään kirjoitusvirheitäkään ei löytynyt, vaikka tuo viimeinen lause jäi aivan vähän häiritsemään, viimeinen sana "rakkaalleen" tuntui vähän ylimääräiseltä. Tosin ihan mielipide juttu vaan, tosi vaihtelua oli lukea ficci fandomilla, josta ei tiedä yhtään mitään. Kiitoksia tästä!  :D
Einmal ist keinmal