Nimi: Not even dynamite
Author: Swizzy
Genre: Fluff, romance, AU
Rating: K11
Pairing: Fred/Hermione
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterit, Anna Abreu Dynamite -kappaleen, minä vain kirjoittelen.
A/N:
Varoitan suuresta kliseiden ja fluffyn määrästä.Not even dynamite
Hermione PoV
Kävelen poikaystäväni Fred Weasleyn kanssa rannalla. Hän katsahtaa minuun, ja hänen silmänsä loistavat. Hän pysähtyy ja istahtaa maahan. Kun epäröin, hän virnistelee erittäin fredmaiseen tapaan *pelkäätkö mekkosi puolesta* -ilmeellä. Totta on, minulla on yksi parhaimmista mekoistani, sillä tulimme juuri juhlista. Istun Fredin viereen osoittaen katseellani *siitäs sait, en olekaan perinteinen tyttö, eivät mekot minua sureta*. Hän hymähtää ja halaa minua. Ilta-aurinko värjää taivaan kauniin punertavaksi.
Some say love is a roller coaster
Say hearts they will never burn forever and
I keep listening cause I don't ever wanna
Be a, a fool, but I know I'll never lose youKasvoilleni leviää hymy vain sen takia, että ajattelen Frediä. Kun Fred kysyy, miksi hymyilen, vastaan hänelle: "Sinun takiasi." Fredkin hymyilee, ja suutelee minua hellästi. Hän rutistaa minut itseään vasten, pääni nojaa hänen rintaansa. Voisin olla näin vaikka kuinka kauan, kuulun tähän. Käteni Fredin sylissä tuntevat hänen taskussaan jotain kovaa, mutta en välitä siitä. Saahan Fred kanniskella taskussaan mitä haluaa. Ties vaikka olisi jotain pilapuodin tuotteita. Juuri sitä minä Fredissä rakastan eniten. Hän sai minut nauramaan, vaikka Voldemortin uhka kävi niskan päälle. Ja hän osaa olla vakavakin. Tuntuu, että hän vaistoaa, mitä tarvitsen, ja käyttäytyy sen mukaan.
When the night falls on us, we reach the dawn
When the walls are building up, we tear 'em down
And when the tears they last for days we know the way
To wash, wash, wash 'em away eh ehKuiskaan Fredille rakastavani häntä, ja hän vastaa samoin. Tämä hetki, ilta, päivä, yö, on täydellinen. Kaikki aika Fredin kanssa on täydellistä. Vaikka mitä tapahtuisi, tätä hetkeä ei voi pilata. Ei mikään, ei edes Ronin ja hänen teelusikan tunneskaalansa läsnälo. Tai ehkä se voisi. Ei, ei edes se. Fred suutelee minua jälleen, nyt kiihkeämmin. Vastaan suudelmaan ja silitän kädelläni hänen punaisia hiuksiaan. Istumme rannalla, sylikkäin. Ranta on autio, vain me kaksi. Tämä on se asia, josta en koskaan halua päästää irti. Fred.
Not even dynamite, dynamite
Could undo what I feel tonightEi, ei Fred tietenkään täydellinen ole. Ei kukaan ole. Mutta jos joku olisi, niin Fred. Hän saa minut myös ärsyyntymään, mutta nyt, juuri tällä hetkellä, hän on täydellinen. Minulle. Fred suutelee minua, taas kerran. Ei sen puoleen, pidän siitä. Muistan kun suutelimme ensimmäisen kerran. Olimme Tylypahkan taistelussa. Fred pelkäsi minun puolestani, ja kun hän tuli auttamaan minua kaksintailstelussani Rodolfus Lestrangea vastaan, me vain... suutelimme. Siitä hyvästä lähes saimme surmamme, Lestrange käytti tilaisuutta hyväkseen. Mutta se oli sen arvoista.
Cause we're made of dynamite, dynamite
Brighter than the star light light
Flyin higher with every rideJa kun kerroimme seurustelustamme muille, ilmeet olivat näkemisen arvoisia. Ron näytti puulla päähän lyödyltä, Molly alkoi höpöttää Fredille jotain, ja Harry vain käänteli päätään vinoon, ensin toiselle puolelle, sitten toiselle, kuin arvioiden. Fredin huulet hipaisevat kevyesti poskeani, ja palauttavat minut tähän hetkeen. Suutelen häntä, ja hän näyttä siltä kuin se olisi juuri se mitä hän halusi. Ehkä olikin, en tiedä. Mutta se oli ainakin jotain jota
minä halusin. Fred laskeutuu makuulle hiekkaan, taas virniullen minulle *pelkäätkö mekon puolesta* -ilmeellään. Ilkikurisuus. Sitäkin hänessä rakastan.
Not even dynamite, dynamite
Not even a lightning strike
Could undo what I feel tonightMinäkin asetun varovasti makaamaan, nyt täytyy jo oikeasti ajatella vähän mekkoakin. Sen paljetit kimaltavat päivän viimeisissä auringonsäteissä. Fred tarttuu käteeni ja naurahtaa.
"Mitä?" minä kysyn.
"Voi pesukone-raukkaa, se ei tule pitämään mekkosi hiekkamäärästä." Vastaan hänelle, että mekosta voi aina loitsia suurimman osan hiekasta pois. Suukotan hänen nenänpäätään iloisesti. Hän sivelee kasvojani toisella kädellään, ja vetää minut pitkään, romanttiseen suudelmaan.
Cause we're made of dynamite, dynamite
Brighter than the star light light
Flyin higher with every rideFred näyttää jotekin vaivaantuneelta, kuin aikoisi sanoa jotain. Jotain, jota hän ei osaa. Mutta vain ohikitävän hetken, sitten kaikki vaivaantuneisuus on poissa. Minua ihmetyttää, sillä Fred osaa yleensä hoitaa kaikki puhumiset kunnialla läpi. Nyt hän ei kuitenkaan sanonut mitään. Fredin asia, jos sitä edes oli, etten vain kuvitellut, oli jotain vakavaa. Hänen ilmeensä ei värähdäkään, kun kysyn oliko hän sanomassa jotain. Hän kiertää katseeni, ja vastaa, ettei. Tuosta voin selvästi päätellä oikean vastauksen olleen: kyllä. Sysään asian mielestäni, kun hän suutelee minua intohimoisesti.
oh oh oh oh oh
Baby it's dynamiteOkei, asia ei siis voi olla kovin paha. Tai voi, mutta se ei ainakaan tuhoa suhdettamme. Entä jos joku on kuollut? Harry? Ron? George? Ei, Fredillä ei ole tapana säästellä puheitaan. Hän olisi sanonut jo. En kuitenkaan halua pilata iltaa synkillä ajatuksilla. Fred ottaa kasvoni käsiinsä ja kuiskii korvaani hempeyksiä. Hänen huulensa kulkevat poskeani pitkin huulilleni. Hän suutelee minua kevyesti, kuin keijun henkäys. Olen vakuuttunut. Fred todella rakastaa minua.
Even when we look over that ledge
Look downcast cause we feel like this love is dead
Wanna know if the grass is greener if someone else is sweeter we don't,
cause we know know what we're made ofFred sivelee hiuksiani ja kasvojani, keveästi, kuin olisin posliinia. Kun hän lopettaa, suutelen häntä kiihkeästi, osoittaakseni, että minua voi käsitellä rajumminkin. Kuitenkin pidän Fredin herkästä puolesta ehkä enemmän. Fred hymyilee, hän on iloinen, se näkyy silmistä. Hetken verran hänen kasvoillaan viivähtää sama vaivaantunut ilme, ja hän pudistaa päätään minimaalisen pienellä liikkellä, kuin torjuakseen ajatuksensa. Hän kallistaa päätään katsoen horisonttiin, kuin arvioiden säätilaa. Hän pudistaa taas päätään minimaalisen vähän, luullen kai etten huomaa liikettä.
When the night falls on us, we reach the dawn
When the walls are building up, we tear 'em down,
and when the tears they last for days we know the way
to make make make make it ok k kFred pyytää minua antamaan minuutin aikaa päättää. En tiedä, mitä hän päättää, mutta olen aivan hiljaa, liikkumatta, pienen hetken, minuutin. Minuutti tuo minullekin aikaa ajatella. Luulen, että Fred ajattelee parhaillaan sitä asiaa, joka sai hänen kasvoilleen sen epävarmuuden. Hänen ilmeistään ei nyt voi lukea mitään, huomaan kun vilkaisen häntä varovasti sivusilmällä. Odotan.
Not even dynamite, dynamite
Not even a lightning strike
Could undo what I feel tonightVihdoin Fred kääntää katseensa minuun. Hän nousee seisomaan, ja tarttuu käteeni vetäen minutkin ylös. Fredin toinen käsi on taskussa, siinä taskussa jossa on jotain, ja hän hypistelee sitä jotain, jälleen kerran vaivaantunelta näyttäen. Katson häntä kysyvästi. Hän unohtaa (tai päättää unohtaa) asian, ja erittäin fredmainen virne palaa hänen kasvoilleen. Hän suutelee minua, pitkään, juuri sopivasti sillä tavalla, että minäkin unohdan kaiken.
Cause we're made of dynamite, dynamite
Brighter than the star light light
Flyin higher with every rideMinusta tuntuu, ettei mikään voisi tehdä illasta täydellisempää. Vain minä ja Fred, Fred ja minä, meidän yhdessä liikkuvat huulemme. Samassa kaikki epävarmuus on poissa Fredin kasvoilta. Hän polvistuu eteeni. Nyt arvaan.
"Hermione Jean Granger, tuletko vaimokseni?" Hänen kädellään kimaltaa kaunis kultainen sormus, rasiassa, jonka tunsin Fredin taskussa.
"Kyllä", on ainut mitä pystyn sopertamaan. Hän pujottaa sormuksen sormeeni, ja suutelen häntä. Olin väärässä. Oli vielä jotain, joka teki illasta täydellisemmän.
oh oh oh oh oh
Baby it's dynamite
