Title: Rakkaus syntyy, mutta ei kuole koskaan.
Pairing: Harry/Draco
Rating: hmm.. k11? ei niinkään korkea.
Genre: Romance, fluffy ja hieman angst.
Author: Suvva
Beta: ei olee.
A/N: Idea tähän syntyi, kun sain juuri vähän aikaa sitten tietää, että minulle todella läheinen ihminen on sairaalassa ja joutuu kuukauden sisällä sydänleikkaukseen, helsinkiin. Niin juuri, todella läheinen. Tämä on siis oneshot.
"Minä rakastan sinua Draco, enemmän kuin mitään muuta, en tiedä olenko hullu, kun tämän sinulle sanon, mutta minun oli pakko."
"Anteeksi mitä? Potter? Sinä rakastunut minuun?"
"Niin Draco, niin."
"Sori Potter, en halua olla ilkeä tai mitään, koska ihastumissessahan ei ole mitään pahaa, mutta en vastaa sinun tunteisiisi. Mutta jos haluat, voimme olla vaikka ystäviä?"
"Haluan, tottakai, yritän päästä eroon tunteistani sinua kohtaan, mutta ei se helposti tapahdu."
"Niin. Mutta pidät turpasi tukossa, onko selvä? Siinä menisin minun mahtava egoni, jos koulu saisi tietää, että kuuluisa Poika-Joka-Elää on rakastunut Puhdasveriseen Malfoyhyn."
"Selvä on Draco."
"Käytä minun sukunimeäni vielä, ei aleta liian läheisiksi Potter."
"Selvä."
"Hyvä, nähdään Potter."
"Hilleri on joutunut pyhään mungoon!" Ron kailotti aamiaisella kovaan ääneen, kuin se olisi ollut päivän mahtavin juttu. Harrysta se ei ollut ollenkaan mahtava juttu.
"Mitääh?!" Harry huusi melkein kurkku suorana ja sai outoja katseita ympäriltään.
"Niin, se hilleri on joutunut sairaalaan, toivottavasti kuolee sinne." Ron nauroi.
"Minulle tuli huono, olo, taidan mennä nukkumaan ja jättää liemet välistä, nähdään muodonmuutoksissa Ron." Harry sanoi ja lähti harppomaan salista hurjaa vauhtia kohti Rohkelikkojen makuusalia, ettei kukaan huomaisi hänen silmäkulmastaan valuvan kyyneleet.
Harry oli ihan paniikissa, häntä itketti, hän oli huolissaan Dracon puolesta ja ennenkaikkea vielä ihan ymmällään, hänen piti olla jo päässyt eroon niistä tunteista, mutta, kun hän sai tietää, että Draco on sairaalassa, oli häneen iskenyt ihan kamala huoli ja ikävä.
Ehkei hän sittenkään ollut päässyt vielä yli Dracosta.
Harry käveli poikien makuusaliin, lysähti sängylleen ja antoi kyyneleiden tulla. Hän nukahti itkuunsa ja heräsi vasta, kun Ron tuli herättämään häntä.
"Harry! Sinun piti tulla muodonmuutoksiin!" Ron karjui ja hakkasi Harrya tyynyllä.
"Häh? niinhän minä olen..." Harryn lause jäi kesken, kun hän kääntyi ja näki Ronin katsovan häntä ihmeellisesti.
"Harry, oletko sinä itkenyt?"
"Mitä? en! mitä itkemisen aihetta minulla muka olisi?" Harry kysyi ihan pokkana.
"Nooh, vanhempasi, Sirius, Dumbledore..." Ron luetteli.
"Niin joo. Lähdetään tunnille, tule."
"Okei." Ron vastasi ja käveli Harryn perässä ulos makuusalista.
Myöhemmin.
"Malfoy tulee!"
"Hän pääsi pois!"
"Mikä hänellä oli?"
"Katsokaa Draco tulee!"
"Hilleri is back."
Suuri sali kaikui kuiskauksista, kun Draco käveli saliin. Hän ei mennyt suoraan Luihuisten pöytään, vaan kävelikin Rohkelikkojen luo, kun huomasi Harryn ilmeen, joka oli helpottuneisuuden ja iloisuuden ja surullisuuden sekamelska.
"Harry, mikä sinun on?" Draco kysyi totisena, Harry ja mukaanlukien muutama muu Rohkelikko huomasi etunimen käytön, Harry oli myös tietoinen, että jokaikinen Suuressa salissa oleva silmäpari tarkkaili heitä.
"E-ei minulla ole mikään."
"Hyvä on sitten, näytit vain niin oudolta." Draco sanoi, lähti kohti luihuisten pöytää, sujauttaen jotain Harryn kaavun taskuun.
Tule tähtitorniin, kun olet syönyt. Minulla on sinulle asiaa.
Draco.
Harry käveli kohti tahtitornia miettien ankarasti mitä Dracolla oli asiaa, hän ajatteli, että tämä raivoaisi hänelle kurkku suorana, kun Harry oli niin selvästi näyttänyt tunteitaan Dracon palatessa kouluun. Mutta se oli jotain aivan muuta.
"Harry rakas!" kuului helpottunut huudahdus ja samantien joku oli Harryn sylissä.
"Draco? Harry rakas?" Harry kysyi aivan hämmästyneenä.
"Niin, Rakastan sinua ja haluan seurustella kanssasi, mutta ymmärrän jos sinulla ei ole enää tunteita minua kohtaan, tai jos et vain halua, kun torjuin sinut."
"Eieiei! tottakai minä haluan!" Harry huudahti ja hautasi kasvonsa Dracon niskaan.
"Hyvä."
"Minä olin omasta mielestäni päässyt tunteistani eroon, mutta, kun kuulin, että olet joutunut mungoon, minuun iski kamala ikävä ja huoli sinun puolestasi, en sitten ollutkaan päässyt sinusta yli."
"Hyvä vain, koska muuen et olisi siinä." Draco sanoi ja painoi hellästi huulensa Harryn pehmeille huulille.
"Niinhän sitä sanotaan, että rakkaus syntyy, mutta ei koskaan kuole." Harry hymyili Dracolle irrotauduttuaan suudelmasta.
"Aivan." Draco totesi ja suuteli Harrya uudelleen.
A/N: Tämä on ihan kamalan sekava ja virheitä varmaan on kamalasti, mutta olen itsekkin aivan sekava nyt. Mutta saisinko edes hieman kommenttia? (: kiitos ja kuulemiin<3
//: Arte muokkasi ikärajan K-11:ksi.
