Kiinaan
Ikäraja: S
Genre: Drama, angst
Lukijalle: Vanha teksti, johon olen tehnyt ihan pikkuruisia muutoksia. Kirjoitettu deboralle.
Remus sytytti tupakan. Kädet ja kapeat sormet vapisivat väsymystään, kun hän puhalsi palavan tulitikun sammuksiin. Lämmin hengitys viileni heti huulilta karattuaan, hipaisi sormenpäitä. Ulkona oli kylmä, ja syksy teki tuloaan.
Savu tuntui paksuna ympärillä. Vaikka vielä oli kesä, aurinko ei häikäissyt silmiä. Sumuverho roikkui matalalla ja esti näkyvyyden kaikkialle, mutta silti Remus tiesi meren olevan kaupungin takana – hän kuuli sen äänen, haistoi suolaisuuden ilmassa. Satamasta se jatkoi matkaansa kaikkialle. Muualle Eurooppaan, Amerikan rannoille, Intiaan.
Jos tunsi suunnan sekä reitin ja meni tarpeeksi pitkälle, päätyi Kiinaan, jossa ihmiset puhuivat hassusti ja kuka tahansa saattoi heittäytyä alas muurilta, jos tahtoi.
Britannian ulkopuolella oli varmasti kaikkea. Niin pieniä vuokra-asuntoja, että ulko-ovi aukeaa suoraan keittiöön, kulkukissoja, sukupuolitauteja, katupölyä, rikkoutuneita lasipulloja ja tyttöjä, jotka sitoivat hiuksensa ponihännälle ennen kuin nukahtivat. Tyttöjä, joiden iho oli pehmeä ja kasvoi vaaleita karvoja. Ja tyttöjä, joiden selkää pitkin kulki kylmiä väristyksiä, kun joku puhalsi niskaan.
Remus olisi paennut talvea, mutta kesällä se ei tullut mieleen ja syksyllä hän viivytteli liian pitkään. Kun hän viimein oli valmis lähtemään, laivat jäätyivät kiinni sataman mataliin ja makeisiin vesiin. Talvi oli tullut. Saartanut hänet kolmeksi kuukaudeksi. Eikä Remusta ehkä huvittaisi lähteä enää keväällä.
Toukokuun ja koko kesän hän kulki pitkin tomuisia katuja, antoi pölyn tarttua kenkiin, kiersi läpi kahvilat, tilasi kymmeniä minttuteekupillisia ja kulutti puista työtuoliaan sekä linja-auton takapenkkiä. Remus tapasi muutamia ihmisiä, paineli suudelmia solisluille ja kertoi lähtöaikeistaan, jotta voisi lohduttaa ja olla lupaamatta palata.
Syksyllä hän katseli viilenevää vettä ja sataman laivoja. Remus sytytti tupakan, mutta antoi sen palaa loppuun yksinään.