Sinä olet vapaa, minä en - Tonks/Remus, S, angst, drama, Shuffle III

[Milgia]

Title: Sinä olet vapaa, minä en
Pairing: Tonks/Remus
Rating: S
Genre: Angst, Drama
Disclaimer: En omista hahmoja, enkä biisejä.

A/N: Ottaa osaa  FF.50-haasteeseen sanalla  028.Sydän ja Shuffle III- haasteeseen. Raakaa tajunnanvirtaa siis luvassa.

Tuure Kilpeläinen – Sinä olet vapaa

»Kuinka tämä on oikein mahdollista? Kuinka tämä voi satuttaa niin paljon? Sinun sydämesi, minun sydämeni on särkynyt. Sinä olet vapaa, mutta minä en. Vaikka me eroaisimme sinulla on mahdollisuus uuteen, mutta minulla ei. Kukaan muu ei tahdo minua, kellekään en kelpaa. En kelpaa edes itselleni nyt, elämä runtelee meitä liikaa. Tahdon sinut vierelleni, sinut ja poikani. En tahdo olla ilman teitä, mutta en uskalla olla kansanne, minua pelottaa, että teen teille jotakin.

Sinä olet vapaa menemään, vapaa tulemaan, vaikka eroaisit minusta, minä en. Tämä kuulostaa itsekkäältä jos tästä syystä en tahdo päästää sinusta irti. Ei se ole ainoa syy, minä rakastan sinua ja poikaamme. En halua olla ilman sinua, enkä häntä. Koska näemme taas? Koska voit antaa minulle anteeksi? Minä olen antanut jo sinulle anteeksi. Toivottavasti äitisikin antaa minulle anteeksi. Olet vapaa päättämään mitä tahdot, mutta muista tämä kirjeeni kun mietit asiaa.  Remus

Procol Harum – A whiter Shade of pale

Olet kaunein koskaan, en osaa edes kuvitella, että minäkin menen joskus naimisiin. Menen naimisiin sinun kanssasi, olen onnellinen ja pidän tästä tunteesta, vaikka en tahtoisi sitä kellekään myöntää. Rakastan sinua ja tahdon olla sinun kanssasi elämäni loppuun asti, kerroit minulle asioita ja opit että kuinka kanssani toimitaan, siinä sivussa minä opin, että voin olla jonkun kanssa ja että saan uskaltaa rakastaa mutta ei ole pakko.

Koska tahansa voin menettää sinut, mutta en tahdo miettiä sitä nyt, en koskaan. Antaa sen hetken tulla jos on tullakseen, nyt vain tahdon suudella sinua ja tunnustaa, että tahdon, että olet minun vaimoni ja minä olen sinun miehesi. Toivottavasti saamme elää pitkän elämän vaikka sota on aivan tässä nurkalla. En tahdo olla erossa sinusta, enkä tahdo saattaa sinua varaan, mutta pakko on taistella. Sinä aiot tietysti taistella minun mukanani, kyllä se varmasti käy, ainakin tällä hetkellä minusta tuntuu siltä, että voit tulla mukaani.

Ehkä en uskalla suojella sinua, pelkään että lähdet minulta karkuun jos otan liikaa sinua ohjaukseeni. Minä pelkään että menetän sinut, en tahdo. Toivottavasti muutkin näkevät sen, että minun on vihdoin hyvä olla ja tahdon jatkaa näin. Kaikista hienointa olisi jos myös James ja Sirius näkisivät, että vihdoin Kuutamo on onnellinen ihan oikeasti. Eikä vain tyydy katsomaan sivusta kun muut ovat onnellisia. Kyllä minäkin osaan olla onnellinen ja nyt tahdon jopa näyttää sen. Kiitos sinun ja sinun hymysi.

Alexandre Desplat – Destroying the Locket

Eihän nyt kukaan voinut kuvitella, että me joutuisimme sotaan, kesken avioliittomme. Ei kukaan voinut uskoa, että me kuolemme, että sinä ja minä kuolemme perätysten, että meiltä jää jälkeemme poika jolla ei ole vanhempia. Ei kukaan voinut kuvitella, että niin moni muukin kuolisi tämän sodan aikana, ei voinut, mutta nyt tiedämme, että se oli sen arvoista. Pojallamme ja monella muulla on nyt helpompaa olla ja elää kun Voldemortia ei enää ole. Me olemme kuolleet tärkeän asian vuoksi.


A/N2: Yllätyin itsekin, raa'an tajunnanvirran genrestä ja siitä kuinka kaikista on luettavissa kaipuu ja ikävä.

[Solembum]

Hei ja hyvää huomentapäivää kommenttikampanjasta!

Oli tosi kiva taas vaihteeksi lukea Tonks/Remusta, koska en ole ehtinyt nyt lukea sitä pitkään aikaan, ja Potteria ei ole muutenkaan tullut luettua sanotaanko viimeiseen pariin kuukauteen. Vaihtelu virkistää, ja myös itse teksti toi mukavaa vaihtelua, sillä se oli todella painostavaa ja surullista, ja niin kuin itsekin sanoit, tajunnanvirtaa. Pidin siitä, kuinka oli käyttänyt vain Remuksen näkökulmaa, rakastuin minäkertojaan etenkin ensimmäisessä, kirjeeksi kirjoitetussa tekstinpätkässä. Siitä huomauttaisin sen verran, että kirjeen alusta löytyy tuo lainausmerkki, mutta kirjeen lopusta ei. Tiedä sitten onko se niin tarkoituksella, mutta ajattelin kuitenkin huomauttaa (:

Kuten ensimmäisessäkin tekstinpätkässä, myös toisessa virkkeet kuulostivat siltä kuin ne olisivat olleet kirje. Osa oli pitkiä ja polveilevia ajstusketjuja, osa lyhyempiä. Ne saivat tekstin kuulostamaan ikään kuin pelkältä katkelmalta Remuksen ajatuksia, tai lyhyeltä päiväkirjamerkinnältä. En pysty kuvittelemaan Remusta sanomassa noin Tonksille, mutta pystyn kyllä kuvittelmaan sen sanomassa nuo kaikki asiat, en kerralla mutta yksi kerrallaan, aina tilanteeseen sopien. Silti ne kuulostivat hienolta kaikki yhteen koottuina, jokainen Remuksen ajatus siitä, mitä se tahtoisi Tonksin kanssa olla, mitä se niille toivoo ja kuinka paljon se Tonksia rakastaa. Remuksen rakkaus on yhtä aikaa ihanan kliseistä ja kliseetöntä. Se rakastaa omalla tavallaan, mutta silti niin, että sen pystyy ymmärtämään.

Kyllä minäkin osaan olla onnellinen ja nyt tahdon jopa näyttää sen. Kiitos sinun ja sinun hymysi.

Tästä virkkeestä sen verran, että sen ymmärtää kyllä, mutta silti tuntuu kuin jotain puuttuisi (verbi?) :

Minä pelkään että menetän sinut, en tahdo.

Jo esimerkiksi 'en tahtoisi' tekisi siitä kuitenkin kokonaisemman ja selkeämmän.

Viimeinen tekstinkappale oli siitä mielenkiintoinen, että se oli ikään kuin kirjoitettu Remuksen kuoleman jälkeen. En usko, että Remus olisi edes tahtonut olla haamu tai että se olisi pelännyt kuolemaa niin paljon, että olisi jäänyt maailmaan roikkumaan, mutta silti mietin hetken, että entä jos. Tekstin aikamuoto estää sen, että Remus olisi voinut tietää nuo asiat ennen kuolemansa, kuolemaisillaan, joten se jättää ainoaksi vaihtoehdoksi sen, että teksti yksinkertaisesti kertoo kuoleman jälkeisestä ajasta, mutta silti se kuulosti niin todelliselta, että saatoin kuvitella mielessäni Remuksen surulliset kasvot, joiden ilme oli kuitenkin myös tyytyväinen, koska se tiesä tehneensä oikein. Sen ja Tonksin tehneen oikein.

Tajunnanvirtatekstiin tajunnanvirtakommentti, toivottavasti ymmärsit kuitenkin mitä tarkoitin tai ainakin yritin tarkoittaa : D

[Haruka]

Kommenttikampanjasta hyvää huomenta!
Ihan ensin kysymys... Oliko näissä kaikissa raapaleissa puhujana muuten Remus? Musta se ainakin vaikutti siltä.

Kuvailit todella kauniisti tekstissäsi kahden ihmisen rakkautta, vaikka ihmissuden ja noidan rakkaus ei olekaan kovin tavallista. Näissä raapaleissa oli myös haikeutta ja surua, etenkin tuossa viimeisessä.
Ja kysyisin myös samaa kuin Sole eli oliko nää mahdollisesti tarkoitettu kirjeeksi/ päiväkirjamerkinnöiksi, jotka Remus ajatteli Tonksin löytävän joskus myöhemmin?

Virheitä en tuolta pahemmin löytänyt ja teksti oli sujuvaa luettavaa, vaikkakin melkoista tajunnanvirtaa.. Mutta kukapa ei välillä tykkäisi kirjoittaa sellaista. Itsekin olen kirjoittanut ja Shuffle -haaste ei ole haasteista helpoimpia, vaikka itse sanonkin

Kiitos näistä lyhyistä teksteistä.

-Haruka