Name: Kolme kertaa kun James heräsi yöllä
Author: Ria
Beta: Liina
Genre: Fluff
Rating: S
Disclamer:Kaikki, mitä J.K Rowling tunnistaa omakseen on hänen, muu on minun. En hyödy tästä rahallisesti, kirjoitan vain omaksi (ja muiden) iloksi.
Summary: Otsikko kertoo kaiken
A/N: Osallistuu OTP10 -haasteeseen paritusella J/L, Kolme kertaa kun...II haasteeseen ja FF50 sanalla kuulo ja Canon10 -haasteeseen.
“Mmhh...”, James mumisi puoliunessa, jokin raksahtava ääni oli herättänyt hänet.
“Oho anteeksi, herätinkö sinut?” kuului naurahtava, matala ääni.
“Anturajalka? Mitä sinä tähän aikaan kolistelet?” James ihmetteli ja yritti avata unihiekasta väsyneitä silmiään. Saatuaan silmät auki, James näki ystävästään vain hämärät rajat.
“Muistatko sen Susannahin, puuskupuhin kuudennelta luokalta?” Sirius kysyi ja jo hänen äänestään kuuli, että hän virnisteli erittäin omahyväisesti.
“Muistan”, James valehteli, hän halusi nukkumaan eikä jaksanut juuri sillä hetkellä keskittyä Siriuksen naisvalloituksiin.
“Noh, ajauduin hänen kanssaan luutakomeroon...”, Sirius vastasi pidentäen viimeistä sanaansa.
“Kiitos Anturajalka, haluan nukkua. Voitko säästää naisseikkailutarinasi aamuun, haluan nähdä jostakin muusta unta kuin sinusta luutakomerossa”, James sanoi nopeasti ja varoittavasti.
“Juu, juu. Tiedetään, haluat uneksia Evans-rakkaastasi. Minä painun suihkuun”, Sirius sanoi kiusoitellen ja vihelteli matkalla kohti kylpyhuonetta.
“Ei”, James huokaisi, hän ei vielä ainakaan varttiin saisi nukahdettua ja kuten vastauksena Sirius alkoi kolistelemaan ja laulamaan matalalla ja hieman möreällä äänellään jotain Jamesille tuntematonta sävelmää.
James käänsi kylkeään sängyssä, laittoi tyynyn korvalleen ja alkoi haaveilla Lilystä, ehkä hän kohta nukahtaisi uudelleen.
***
“James”, joku tökkäsi Jamesia kylkeen, “James herää.”
“Mmhitä?”, James kysyi ihmetellen ja asetti pyöreät silmälasit nenälleen jotta näkisi kunnolla.
“M-minusta tuntuu, että olohuoneessa on joku”, Lily kuiskasi hyvin hiljaa aviomiehelleen.
Noiden sanojen johdosta James heräsi ja katsoi toista varoittavasti.
“Sinä jäät tänne”, James aloitti ja hiljensi vaimonsa vastalauseet kädenheilautuksella, “minä en halua, että sinulle tai pikkuiselle käy mitään”, James jatkoi vakavasti ja katsoi Lilyn jo isoksi kasvanutta vatsaa.
“Mutta minä...”, Lily yritti vastustaa mutta turhaan. James nappasi yöpöydältään taikasauvansa, laittoi aamutakin päälleen ja nousi mahdollisimman hiljaa sängystä. Hitaasti ja hiljaisin askelin hän hiipi makuuhuoneen ovelle ja avasi sen. Ovi päästi pienen narahduksen ja miehen sydän hyppäsi kurkkuun, mitä jos se, kuka olikaan heidän asunnossaan olisi kuullut tuon?
Hiljaa hän jatkoi matkaa lyhyen käytävän toiseen päähän ja huomasi keittiössä palavan valon. Mitä ihmettä kukaan tekisi heidän keittiössään? Ei siellä ollut mitään arvokasta. Hieman ihmeissään ja edelleen niin hiljaa kuin kykeni James jatkoi kävelyään sauva kohotettuna.
Keittiön edessä hän kuulusteli ääniä ja kuuli muutamat askeleet ja hyvin hiljaista kuiskintaa. Nyt tai ei koskaan...
James hyökkäsi keittiöön, “KARKOTASEET!”
Keittiössä alkoi raikumaan nauru ja muutama taikasauva lennähti Jamesin käteen.
“Kiva vastaanotto, mutta hyvää syntymäpäivää joka tapauksessa Sarvihaara”, Sirius sanoi nauraen ja haki Jamesilta taikasauvansa takaisin.
“Mitä ihm...?” James kysyi ja kääntyi ympäri. Lily seisoi hänen takanaan punertavat huulet kaartuen hymyyn.
“Yllätys”, Lily naurahti, “Hyvää syntymäpäivää rakas”, Lily jatkoi ja suuteli aviomiestään. Taustalta James kuuli Siriuksen vihellyksen, aivan kuin kouluaikoina, mutta ei keskittynyt siihen, vaan raskaana olevaan vaimoonsa jota suuteli ja jonka kanssa oli onnellisempi kuin ikinä.
***
Kova rääkäisy halkaisi ilman ja herätti Jamesin hereille. “Ei taas...”
James katsoi vieressään sikeästi nukkuvaa Lilyä eikä raaskinnut herättää tätä. Lily oli viimeiset kaksi viikkoa herännyt joka yö syöttämään Harrya ja nukkunut huonosti. Nyt olisi Jamesin vuoro huolehtia heidän pojastaan.
“Hei Harry, ei sinulla ole mitään hätää, isi tässä”, James leperteli pojalleen ja nosti tämän sängystään.
“Mennään me olohuoneeseen syömään, ettei herätetä äitiä”, James sanoi pojalleen ja otti tämän tutin ja unirievun mukaan ja käveli keittiöön lämmittämään pullon maitoa.
“Noin, tässä, Harry”, James sanoi, kun oli saanut maidon tarpeeksi lämpimäksi ja oli päässyt mukavasti istumaan olohuoneen isolle nojatuolille Harry sylissään.
Harry joi isolla ruokahalulla pullon melkein tyhjäksi asti, James röyhtäytti poikansa ja piti tätä sylissään. Miten joku voikin olla noin kaunis ja rakastettava? Ennen Harryn syntymää James oli miettinyt, mitä jos ei rakastaisikaan tulevaa lastaan. Kaikki hänen mietteensä olivat kuitenkin heti Lilyn synnytyksen jälkeen osuneet väärään, sen sijaan hän mietti, miten voisi olla rakastamatta tuota pientä kääröä?
“James?”, kuului hento ja hieman naurahtava ääni.
“Mitäh?” James kysyi ja heräsi. Hetken hän ihmetteli missä oli kunnes tajusi retkottavansa oudossa asennossa nojatuolissa.
“Missä Harry on?” hän kysyi vaimoltaan paniikissa, kun huomasi, ettei Harry ollut enää hänen käsivarsillaan.
“Vein hänet jo aikaa sitten omaan sänkyyn. Yritin herättää sinuakin, mutta mumisit vain jotain ihmeellistä”, Lily sanoi hymyillen.
James naurahti, tyypillistä häntä, vaikea saada hereille.
“Tule, olen tehnyt aamiaista valmiiksi”, Lily sanoi Jamesille ja hymyili lämpimästi.
