// Alaotsikko: Angst, Minttu/Jasper, Nuutti
Kirjoittaja: Ruskapoika
Ikäraja: K-11
Genre: Angst, Drama, PoV
Paritus/Henkilöt: Minttu/Jasper, Yksipuolinen Nuutti/Japser
Varoitukset: Huumeet, kielenkäyttöVastuuvapaus: Miunmiunmiunmiun
Paitti tuo kursivoitu pätkä tuolla lopussa taitaa kuuluu johonkin rukoukseen 
A/N: Spinoffia
Poissa jaloista -ficilleni. Menee syrjästä katsojan tarina -haasteeseen
Pov Nuutti
Etsin kaikki mahdolliset viinat kököttämään eteeni sohvapöydälle. Musta nahkasohvani tuntuu upottavalta ja toivonkin, että se voisi niellä minut pois. Pois näkemästä sinua ja niin rakasta tyttöystävääsi. Kolme pilleriä makaa minicrip-pussissa pöydällä huutaen minua nielemään niitä sisälleni.
Muistan, että Jani oli sanonut jotain siitä monta niitä saisi ottaa kerralla, mutta en muista lukua yhtään. Ei kolme pilleriä voi olla paha. Haalean keltaiset pillerit kuitenkin jäävät vielä oman onnensa nojaan pöydälle kun tartun kaljapulloon. Niitä olisi juotavana ainakin kaksitoista ennen kuin ne pääsisivät loppumaan. Sitten voisin siirtyä hyvällä omalla tunnolla viskeihin ja raakaan koskenkorvaan. Se on helvetin pahaa raakana, mutta en todellakaan ala lantraamaan sitä mihinkään. Tänään vedän niin isot kännit kuin vain voin!
***
“She oli shin vikah! Shinä she minut jätit ykshin kytemään oman ykshinäishen syrämmeni kanssh!”
Huudan tyhjälle asunnolle kuvitellen, että sinä istut vieressäni. Kuuntelemassa mitä sanon. Kännykkä alkaa täristä taskussani ja lähden haparoivin käsin kaivamaan sitä sieltä. Naureskelen yksinäni kun se ei heti onnistu, vaan juuttuu juuri taskun suulle. Kädessäni olleen kaljapullon jämät kaatuvat sohvalle, mutta mitäs tuolla on väliä. Ne voisi siivota sitten huomenna, jos jaksaa.
Näytöllä vilkkuu sinun nimesi ja tuhahdan pilkallisesti. Tuliko tylsää Minttu-Pirun kanssa? Heitän kännykän pöydälle tyhjien kaljapullojen joukkoon, mutta se meneekin hiukan ohi ja tippuu lattialle. Soittoääni jatkaa itsepäisesti rimputustaan, mutta minä hymyilen sille ivallisesti; soi niin kauan kuin haluat, minä en tule sinuun enää koskemaan.
Kurotan ottamaan pöydältä uutta kaljapulloa, mutta täytyy todeta, että ne ovat loppuneet. Viskipullo osuu ensimmäisenä käteen ja avaan sen hiukan jäykän korkin hetken äheltämisen jälkeen. Minicrip-pussikaan ei tunnu olevan minulle ystävällisellä päällä, mutta sekin aukeaa pienen näpräämisen jälkeen. Ensimmäinen pilleri menee helposti alas viskin kanssa. Alkoholi on jo mukavasti sumentanut mielen, mutta se tulee olemaan sekaisemminkin; turha epäillä yhtään.
***
Kun viimeinen viskipullo tippuu lattialle ja särkyy, päättää kännykkä taas alkaa soittaa pirteää tanssimusa soittariaan. Nousen huojuville jaloilleni ja väistelin parhaani mukaan lasin sirpaleita ja vastaan kännykkään, katsomatta kuka edes soittaa. Ehkä se pillerin nieleminen ei ollut hyvä ajatus.
“Nuuthi.”
“Nuutti, missä sä olet?” Kysyt. Katsahdan kelloon ja hetken silmien siristelyjen jälkeen päätän sen olevan yli puolen yön. Ainakin ulkona on niin pimeä, ettei se muuta voi olla.
“Jossainh.”
“Nuutti, oikeasti. Oon yrittäny saada sua kiinni jo monta tuntii.”
“Miks? Mää oonh täysin kunnossha“ Hihitän kysymyksen. Se pilleri oli ehdottomasti liikaa.
“Mitä sä oot vetäny?” Kysyt huolestuneella äänensävyllä.
“Vähhän kaikkeen.”
Kuulen Mintun äänen taustalta ja se saa vereni kuohahtamaan. Se paska ei ansaitse sinua! Tulisit minun luokse. Antaisit minun rakastaa sinua, Jasper. Jasper rakas, minä en koskaan pettäis sinua, toisin kuin Minttu.
Miksi edes soitat minulle tähän aikaan yöstä? Ei vielä ole lauantai. Tai on, mutta ne bileet on vasta myöhemmin tänään. Jess! Niissäkin pääsee vetämään pään täyteen.
“Sun vanhemmat oli yrittäneet saada sua aiemmin kiinni soittamalla, mutta sä et ollu vastannu. Sun kuulemma piti mennä sinne tänää.”
“Jooh! Niihn piti, muta se nyt vähän niinkuh jäi?”
“Onks jotain sattunu?”
“Shinä…?”
“Mitä musta?”
“Ei mitäähn.”
Säikähdän omaa suorasukaisuuttani. Ei, ei minun tuota pitänyt hänelle sanoa. Joku järkevä osa aivoissani sanoo, käskee minua lopettamaan puhelun siihen mutta en saa sormiani tottelemaan. Joten puhelu jatkuu ja voin vain toivoa syvällä sisimmässäni, etten sano mitään kovin tyhmää joka saisi sinut suuttumaan.
“Missä sä olet?” Kysyt toistamiseen. Älä luulekaan, että kertoisin sen sinulle. Tulisit pian tänne ja näkisit mitä olen vetänyt. Voin jo nyt kuvitella pettyneen ilmeesi. Sanoit silloin joskus, että minun pitäisi heittää nuo pillerit pois. Niistä koituisi kuulemma vain harmia.
“Shenhän sä halusit tietää.”
“
Nuutti. Nyt kerrot
heti missä sä olet.”
“En. Tuu ettimään.”
Väitän vastaan kuin viisivuotias ja katkaisen puhelun. Kompuroin pöydän luokse, jossa viinat odottavat kiltisti juojaansa. Jotain pitäisi jättää illaksi, tiedän sen, mutta nyt on liian hyvä syy juoda kaikki loppuun. Minttu saa kuitenkin sinut jäämään kotiin ja huomenna illalla te menisitte sinne leffaan minne Minttu halusi ja minä märehtisin omaa kurjuuttani krapulan kanssa kotona. Koska tässä kunnossa mikään kauppa ei myisi minulle enää lisää alkoholia.
Koskenkorva näyttää vedeltä, mutta sen kyllä tunnistaa heti ensimmäisellä maistamis kerralla, että se on vahvaa alkoholi juomaa. Toinen kolmesta pilleristä putoaa nieluni läpi kitkerän makuisen juoman kanssa. Ajatus alkaa pikku hiljaa puuroutua ja keho raskaalta.
Kuitenkin, jos joku tulisi asunnolle ja löytäisi tuon viimeisen pillerin nousisi siitä suuri haloo. Nappaan sen sormieni väliin ja vain tuijotan sitä. Olisikohan se kolmas pilleri sittenkin liikaa? Olo alkoi jo nyt tuntua niin huteralta ja väsyneeltä.
Vitut väliä! Heitän pillerin suuhuni ja juon niin paljon koskenkorvaa päälle kun pystyn. Unohtamistahan minä olin halunnut. Jalat pettivät alta ja kaaduin makoilemaan sohvalleni. Päässä alko oikeasti huipata ihan helkkaristi ja nyt olen varma; se viimeinen pilleri oli liikaa.
Levolle laske Luojani
Armias ole suojani
Jos en sijaltain nousisi...
