Ficin nimi: Älli ja Tälli (ne yhteen soppii)
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: Bucchigiri?!
Ikäraja: S
Mukana: Zabu & Komao + Jabashiri/Hagure
Genre: Slice of life
Summary: Zabu siristi silmiään ja yritti havainnoida sigumalaisten kanssakäymisessä jotain vaaleanpunaista, mutta joko hän oli sokea tai Komao tosiaan luuli omiaan.
A/N: Zabu ja Komao ovat kyllä itse ne sarjan varsinainen älli ja tälli, jos tarkemmin miettii. 😂 Osallistuu Aistihaasteeseen näöllä.
***
“Tämmöinen lymyily on naurettavaa”, Zabu mutisi, kun hän kyykisteli Komaon kanssa ja tähyili nurkan taakse. “Miksei me voida vaan kävellä ohi?”
“Ole nyt shhh!” Komao sihisi sormensa takaa. “Pakkohan sitä vähän on vakoilla – katso nyt!”
Zabu puhalsi ilman sieraimistaan tyytymättömyyttään ilmaisten, mutta teki Komaolle mieliksi ja katsoi. Siguma-jengin Jabashiri ja Hagure istuskelivat läheisen leikkipuiston liukumäen yläpäässä, eikä heidän tekemisensä koostunut kummemmasta kuin yhteisen lehden lukemisesta ja kevyestä jutustelusta.
“Paikoillaan möllötettyhän tässä on jo varmaan vartin verran!” Zabu kuiskasi ja kumautti kyynärpäällään Komaota hartiaan. “Siellähän ne vain istuvat ja lukevat!”
“Vain istuvat, ja höpö höpö... Kuhertelevat kuin kevään suloisimmat kyyhkyset”, Komao kihersi. Tällä tosiaan oli heikkous kaikkeen romanttisen oloiseen ja taipumusta väkertääkin aikansa kuluksi moisia skenaarioita. Zabu siristi silmiään ja yritti havainnoida sigumalaisten kanssakäymisessä jotain vaaleanpunaista, mutta joko hän oli sokea tai Komao tosiaan luuli omiaan.
“Lasketaanko vierekkäin istuminen muka kuherteluksi?” Zabu tiukkasi.
“Pah, tiiraapa tuota selän silittelyä ja kysy sitten uudestaan.”
Zabu tähyili tarkemmin. Toden totta, Jabashiri oli nojautunut niin lähelle Hagurea, että saattoi sipaista tämän selkää vähäeleisesti mutta lämpimästi.
“Mikäs tuossa silitellessä, normaali toverillinen juttu. Hierothan säkin usein mun hartioita?”
Komao huitaisi kädellään. “Eri asia. Meidän kesken se on toverillista, tuo ei.”
Zabu tuhahti. “Ja kannat joskus reppuselässäkin, kun mua laiskottaa?”
Komao mulkaisi häntä kulmiensa alta. “Eri. Asia. Tuo tuolla on romanttista.”
“Yh, jätkä on niin ällö. Ovatko Älli ja Tälli edes yhdessä?”
“Eivät virallisesti”, Komao tiesi sanoa. “Mutta lienee vaan ajan kysymys, hihihi.”
“No sitten lienee, aivan sama. Ala tulla, mennään jo!”
“Häää, Zaabuu, odota!”
Ennen kuin Komao ehti pysäyttää Zabua, hän oli jo saapastellut nurkan takaa esiin ja suuntasi kulkunsa leikkipuiston ohi kulkevaa jalkakäytävää. Komao löntysteli hilpeästi hänen perässään ja kuten Zabu arvelikin, se kiinnitti sigumalaisten huomion.
Vaistomaisestikin Zabu otti kasvoilleen välinpitämättömän ilmeen, jollaisen hän näki myös Haguren kasvoilla. Jabashiri sen sijaan näytti heti avoimen ärsyyntyneeltä ja vielä kahta kauheammin, kun Komao heilutti kaksikolle kättään. Ele kuitenkin näytti sulattavan luontaisesti syntyneen jännitteen, sillä Hagure vastasi tervehdykseen nostamalla oman kätensä ja väläyttämällä ystävällisen hymynkin. Samaa kohteliaisuutta oli turha odottaa Jabashirilta, mutta ehkä Zabu näkikin tämän olemuksessa pientä pehmennystä, kun tämä vilkaisi parhaan ystävänsä toimia. Vai kullanmurunsa? Hemmetin Komao teorioineen... Jabashiri ei ehkä tervehtinyt yhtä avoimesti kuin Komao ja Hagure, mutta eipä tämä ainakaan päätään alkanut heille aukoa. Mukavaa vaihtelua entiseen aikaan ennen Matakara-tapausta. Ehkä he olivat kaikki kasvaneet jonkin verran puolessa vuodessa.
“Näitkö nyt, Zabubu?” Komao hykersi, kun he olivat saapastelleet sopivan etäisyyden päähän.
“En edelleenkään tajua, mistä sä puhut”, hän tuhahti. “Jabashiri näytti vaihteeksi siltä kuin olisi halunnut vetää turpaan.”
“Muttei kuitenkaan tehnyt niin tai edes uhannut”, Komao virkkoi sormeaan heilutellen. “Hagure on selkeästi rauhoittanut menoa.”
“On vai...”
“Sehän nosti kättäkin!”
“Hagure nyt on Hagure, ja sun teoriasi ontuvat edelleen”, Zabu tuhahti ja kovensi kävelytahtiaan, jolloin Komaon täytyi ottaa pari ylimääräistä askelta. “Pah, meillä meni ihan liikaa aikaa kaiken maailman kykkimiseen, kun oltaisiin heti voitu vain mennä ohi ja ehkä moikata.”
“Oli se sen arvoista! Nuori lempi, tiedäthän. 'Yhteen soppii ja huomenna pannaan... pussauskoppiin'!” Komao hihitteli itsekseen ja ansaitsi Zabulta kyllästyneen mulkaisun.
“Jätkä on oikeasti niin ällö.”
