Ikäraja: K-11
//zougati muokkasi ikärajan vastaamaan uusia ikärajojaGenre: Drama (eli ei mitään hajua mitä tämä on)
Paritus: eipä ole
Yhteenveto: Mollyn kiinnostus Veriseen Paroniin ja tämän historiaan lähenteli jo mielipuolista.Haasteet: Vuosi raapalehtien III, kerää kaikki hahmot (Molly Weasley), Spurttiraapale kierros 10
Disclaimer: Kaikki, minkä tunnistatte Rowligin luomuksiksi, kuuluu myös hänelle. (Ts. Evelina on OFC, muut ovat Rowlingin)
Varoitukset: Pakkomielteinen kiinnostuminen aaveeseenA/N: Parituksen löysin randomgeneraattorin avulla. Tuijotin paria pitkään vaikka kirjoitinkin sen ylös ja haudoin sitä. Olin ihan varma, etten saisi tätä ikinä kirjoitettua, mutta kaipa tästä jotakin tuli. Spurttiraapale antoi kivasti kannustusta kirjoittamaan tämän nopeasti, vaikka en käyttänyt sanoja inspiksen lähteenä. En tarvinnut, koska tämä karkasi käsistäni ilman sanojen apuakin ^^
Ikärajan nostin tuohon ihan varmuuden vuoksi. Saa valittaa, jos se on liian korkea.
Haamukuvia
Tylypahkan käytävien pimeys ei ollut koskaan haitannut häntä, päinvastoin. Yö kätki salaisuutensa mysteeriverhoon, jonka raottaminen vaati rohkeutta. Vain yöllä saattoi kohdata salaperäisiä asioita ennakkoluulottomasti, päivänsäteet varastivat taianomaisuuden linnan käytäviltä. Auringonvalossa kylpivät tomupyörteet, vanhan rakennuksen merkit. Vasta pimeydessä tanssivat varjot ja haudatut salaisuudet.
Käytävät kuuntelivat askelia, hameen helman kahahduksia ilmassa, ja muotokuvat kuiskivat kynttilänliekin kullatessa raamit. Lämmin yöilma nuoli tytön paljaita jalkoja, kun tämä käveli käytävältä toiselle.
Jossain kaukaisuudessa kuului tömähdys kattokruunun pirstoutuessa maahan mutta tyttö kiinnitti siihen yhtä vähän huomiota kuin haarniskoihin. Kuun valossa oli hyvä tavata ystäviä ja antaa lupauksia.
Ensimmäisen vuoden opiskelijat eivät päässeet lentämään kuin öisin, koska päivisin huispausjoukkueet varasivat kentän jokaiseksi mahdolliseksi tunniksi. Aamuisin, iltaisin, jopa ruokatunteina olivat huispaajat lentämässä. Ilmassa väreilevää huispauskauden avajaishuumaa ei päässyt pakoon.
Molly ystävineen käytti kenttää öisin, jolloin pieni joukko opiskelijoita kerääntyi taivaalle ihailemaan kuunvalon värjäämää maailmaa. Viileän yöilman kevyehkö raikkaus täytti heidän mielensä. He eivät pelanneet, nauttivat vain hetkellisestä vapaudesta.
**
Haamun hopeinen kajo näkyi käytävän päässä ja tytöt kiirehtivät varjon suojaan. Molly painautui Evelinaa vasten ja pidätti hengitystään. Repaleisen ja pelottavan miehen haamu leijui hitaasti heidän ohitseen. Hän katsahti tyttöihin, silmistä ei paljastunut mitään, mutta Molly olisi voinut vannoa, että aave oli huomannut heidät.
Tytöt rukoilivat, että aave jatkaisi nopeasti matkaa, keuhkoja poltteli jo. Jokainen sekunti kirveli kurkussa, mutta viimein haamu lipui heidän ohitseen ja katosi.
”Verinen paroni”, Evelina henkäisi. Hän nojasi seinää vasten eikä hävinnyt kalpeudessa paljoa kuolleelle miehelle. ”Mieti, mitä olisi käynyt, jos hän olisi huomannut meidät.”
”Hän huomasi,” Molly vastasi ja katsoi kohtaa, jonka taa Paroni katosi.
**
Evelina antoi Mollyn johdattaa heidät takaisin Rohkelikkotorniin.
”Oletko kunnossa?” Molly kysyi ystävältään, kun he olivat linnoittautuneet takkatulen eteen. Vaikka Evelina oli jästiperheestä, oli hän nähnyt aaveita ensimmäisen kuukautensa aikana Tylypahkassa.
”Hän on murhaaja”, tyttö kuiskasi pitkän hiljaisuuden päätteeksi.
”Hän on kuollut. Tiedäthän sinä, mitä tapahtuu, kun aave koskettaa ihmistä?” Molly ei aina aivan ymmärtänyt ystäväänsä, joka yllättyi silloin tällöin tavallisista asioista.
”Sinä et ymmärrä!” Evelina tuskastui. Hän sulki silmänsä, Molly tiesi, että tyttö laski hitaasti kymmeneen. ”Okei, hän on yksinkertaisesti kammottava verisine kaapuineen. Oletko ikinä katsonut Alfred Hitchcockin elokuvia?”
Molly pudisti päätään, ja Evelina mutisi, että punapää ymmärtäisi, jos olisi.
**
Evelina kavahti joka ikinen kerta, kun Verinen Paroni ilmestyi heidän näkökenttäänsä. Alkuun tytön reaktio oli huvittanut Mollya mutta pian se ärsytti. Häntä itseään kiinnosti veren tahraaman aaveen menneisyys ja hän etsikin kirjastosta tietoa miehestä.
Luettuaan lukuisia teoksia, mukaan lukien Tylypahkan historiikin, Molly oli saanut kasaan ainoastaan muutamia tiedonmurusia, mikä oli turhauttavaa. Hän tiesi, että Paroni oli syntynyt ylhäiseen perheeseen ja lajiteltu luihuiseen. Molemmat hän olisi osannut arvata ilman epämääräisiä viittauksia kirjoissa.
Hän myös luki vihjauksia jostakin hirvittävästä synnistä, jonka Paroni oli tehnyt, mutta missään ei kerrottu tarkemmin. Ainoa käyttökelpoinen vihje, jonka hän löysi, oli, että Albania liittyi jollakin tavalla mysteeriin.
**
Evelina katsoi makuusalin ovenraosta huolestuneena, kuinka yksinäinen hahmo istui takan edessä lukemassa. Kirjatornit peittivät tämän melkein näkyvistä, mutta Evelina tiesi, kuka siellä oli. Hetken hän vain katseli, kuinka yksinäinen lukija selasi kirjaa silmäillen sivut nopeasti läpi.
Mollyn kiinnostus Veriseen Paroniin, ja tämän historiaan lähenteli jo mielipuolista. Illat ja yöt punahiuksinen tyttö selasi Englannin velhoista kertovia kirjoja etsien viittauksia mysteeriseen paroniin, kunnes hän nukahti kirjaa vasten. Päivisin tyttö oli ärtyisä, eikä sietänyt kuulla olevansa ylirasittunut.
Katsellessaan huolestuneena ystävänsä muuttumista varjoksi, Evelina mietti, pitäisikö hänen kertoa kuulleensa huhun siitä, että Verisellä Paronilla ja Harmaalla Leidillä oli yhteinen menneisyys. Osa hänestä halusi auttaa Mollya, mutta järjen ääneksikin kutsuttu puoli käski pysymään vaiti. Molly ei tarvinnut lisää vettä myllyynsä, sillä nykyisellä vauhdillaan tämä saisi luettua kirjaston velhoja käsittelevät kirjat läpi ennen joulua. Samalla hän tiesi olevansa naurettavan itsekäs. Eikö sairaalloisen kiinnostuksen saisi parhaiten parannettua tarjoamalla vastauksen mysteeriin?
Evelina ei tiennyt - eikä halunnut ottaa selvää.
**
Kesäloman jo siintäessä horisontissa Evelina huokaisi helpotuksesta, sillä Molly oli vihdoin unohtanut päähänpinttymänsä. Tämä ei ollut maininnut sanallakaan Veristä Paronia tai muita kummituksia. Enää makuuhuoneesta ei löytynyt paksuja kirjoja velhosuvuista tai epämääräisiä kertomuksia Tylypahkasta.
Evelina ei ollut ainoa, jonka mielestä pakkomielle oli ollut karmiva. Arthur, muuan rohkelikkopoika heidän vuosikurssiltaan, oli eräänä päivänä vetänyt Evelinan sivuun ja kysynyt, oliko Molly unohtanut Verisen Paronin. Nieltyään huulille pyrkivän naurun tyttö oli vastannut myöntävästi. Ei ollut hänen vikansa, että Arthur oli kuulostanut lähes mustasukkaiselta.
Evelina ei huomannut, että koekirjojen seasta löytyi ’Velhosukujen laaja historiikki’. Ei hän tiennyt sitäkään, että Mollyn sänky oli tyhjillään öisin.
**
Molly hiipi hiljaa takaisin makuuhuoneeseen ja lysähti sängylleen, ennen kuin ehti estää itseään. Jos Evelina heräisi, häntä odottaisi samanlainen saarna, jonka Lihava leidi oli jo pitänyt. Se oli hullua, tyhmänrohkeaakin mutta hänen oli täytynyt nähdä Paroni vielä viimeisen kerran ennen kesälomaa. Maalata miehen tuimat kasvot mieleensä, pohtia vielä kerran, kuka mies oli.
Molly tiesi, että hän toimi väärin, mutta hän ei kyennyt lopettamaan. Oli päiviä, jolloin hänen oli kuljettava tiettyä käytävää pitkin, jotta hän näki vilauksen veren tahraamasta aaveesta. Evelina tuhahti, sillä tyttö tiesi. Evelina tiesi myös, ettei voinut tehdä mitään.
Molly melkein sääli ystäväänsä, jonka silmistä paistoi alati kauhunsekainen huoli. Evelinan vuoksi hän oli noitunut lukemansa velhosukuja käsittelevän kirjan ja suoritti tutkimusmatkansa öisin. Hän ei kestänyt nähdä pelkoa toisen tytön harmaissa silmissä.
Juuri ennen kuin linna katosi näkyvistä Molly kääntyi mutisemaan nopean hyvästin. Hän tiesi, ettei tuuli kantaisi hänen viestiään vastaanottajalle, eräälle kuolleelle, mutta hän vannoi selvittävänsä miehen salaisuuden.
**
Kommenttia?
