Syvään kuiluun [Hermione/Ron, S]

[sharony]

Ikäraja: S
Hahmot: Hermione/Ron
Genre: drama
Disclaimer: Hahmot kuuluvat Rowlingille, itse omistan vain virheeni.

A/N: Osallistuu 12+ virkettä -haasteeseen  ja sanalista lopussa. Vuosien pituisen kirjoitustauon jälkeen ensimmäinen kirjoitelmani, joten… no niin. Ensimmäinen HP-ficcini myös. Postaan ennenkuin ehdin katua.

Syvään kuiluun

Hermione pyöritteli kättään painavaa timanttisormusta sormessaan istuessaan keittiössään ja katsellessaan ympärilleen. Höyryävä tee hänen edessään oli makeaa ja poltti hänen suutaan. Hermione ei enää tuntenut itseään; tuleva talvi pelotti häntä eri tavalla kuin tulevaisuus koskaan ennen.

Kirje makasi pöydällä nurin päin käännettynä, eikä Hermione halunnut lukea sitä uudelleen, vaikka muistikin jokaisen sanan sen masentavasta sisällöstä. Naistenlehti, jota hän oli ollut lukemassa ennen kirjeen saapumista, oli lentänyt lattialle, eikä hän jaksanut nostaa sitä ylös.

Ilta oli jo pitkällä, ulkona näytti siniseltä ja Hermione odotti, tietämättä itsekään mitä, mutta yhä hän vain odotti. Hän oli uskonut ja toivonut - mutta mitä sitten, totuus oli nyt paljastunut ja vetänyt pohjan pois kaikilta hänen suunnitelmiltaan. Hermione sätti itseään liian suurista toiveista, hänen kuvitelmansa olivat suuruudenhulluudessaan olleet lopulta kuin yrittäisi pestä hammasharjalla suurta salia.

Kun ovi lopulta kolahti ja Ron tuli kotiin, Hermione katsoi tuota keikaria vakavasti silmiin mitään puhumatta. Ron näytti hämmentyneeltä, hänen kasvonsa normaalia vaaleammilta, ja hän yritti tulla halaamaan Hermionea. Hermione pudisti Ronin kädet irti, ja näki tämän kasvoilla kuin peilissä saman ilmeen, jonka täytyi kuvastua hänen omilta kasvoiltaankin. Hermione avasi suunsa selittääkseen, mutta ei saanut aikaiseksi kuin raskaan huokauksen.

Pöydällä yhä makaava kirje olisi melkein voinut syttyä tuleen, niin kiihkeästi Ron sitä tuijotti, ennen kuin otti kirjeen käteensä katsoakseen sitä. Ronin kasvot valahtivat kuolonkalpeiksi hänen luettuaan kirjeen. Hermione hypisteli nyt levottomana purppuranväristä hihaansa.

Ulkona laskeutunut ilta oli kuulas ja kolea, ja Hermionea palelsi, vaikka hän oli sisällä lämpimässä keittiössä. Heidän häämatkalta ostamansa matkamuisto, maljakko, oli pöydällä täynnä Ronin tuomia kukkia. Hermionen teki mieli lyödä maljakko säpäleiksi, rikkoa jotain, lyödä niin että voisi tuntea ruumiissaan kivun, jota tunsi nyt vain mielessään. Hän halusi riuhtoa itsensä irti tästä ruumista, halusi jotain joka auttaisi tähän tuskaan.

”Olisihan se pitänyt tietää, että koko juttu oli pelkkää fantasiaa,” Hermione sanoi lopulta Ronille. Ron sulki silmänsä, jotka olivat täynnä pettymystä. Hermionesta tuntui, että he olisivat yhdessä pudonneet syvään, pimeään kuiluun, josta ei ollut ulospääsyä, ei enää kun viimeinenkin toivo lapsen saamisesta oli sammunut.

Hermionesta tuntui ironiselta, että hänellä oli joskus ollut energiaa puuttua pienimpiinkin toisen tekemiin virheisiin, pienistä kielioppivirheistä lähtien. Se oli ollut aikaa, jolloin he olivat erotessaan lähettäneet lentosuukkoja portilta toisilleen. Nyt toisen iho hänen kätensä alla ei tuntunut enää lämpimältä vaan kylmältä ja kovalta, kuin marmorilta.

1. timantti
2. makea
3. talvi
4. kirje
5. naistenlehti
6. sininen
7. totuus
8. hammasharja
9. keikari
10. vaalea
11. peili
12. huokaus
13. syttyä
14. kuolonkalpea
15. purppura
16. kuulas
17. matkamuisto
18. lyödä
19. riuhtoa
20. fantasia
21. silmä
22. pimeä
23. kielioppivirhe
24. lentosuukko
25. marmori

[räiskeperäinen sisulisko]

Oho. Vau!

kuin yrittäisi pestä hammasharjalla suurta salia

TÄMÄ! HIENO!

Välillä meni ehkä pienen tekotaiteellisuuden puolelle, mut hei, tekotaiteelllisuus on tyylilaji. Eikä yhtään hassumpi tälläiselle lyhyelle katkelmalle. Pidemmän päälle sitä voisi olla puuduttavaa lukea.

Teksti oli rakennettu kauniisti ja toimivasti, en oikeasti arvannut mitä siinä kirjeessä luki ennen loppua. Jotkut kielikuvat avautuivat paremmin vasta toisella lukukerralla.

Surumielisen ahdistunut fiilis välittyi ruudun tälle puolelle  vaikka ikäraja onkin mitä on. On huojentavaa lukea Sallittuja hyviä tekstejä, se kertoo mielestäni k18 kaman olevan finissä ihan yliarvostettua

[Daran]

Tää oli hyvä En edes olisi hoksannut, että tässä mitään pakollisia sanoja on, ellei tilanteeseen sopimaton "keikari" olisi herättänyt epäilyksiä. (Alkutiedothan skippasin varsin suvereenisti…) Kaikki muut sanat sopivat ja sulautuivat tarinaan erittäin sujuvasti, enkä minä kyllä laisin huomannut tekotaiteellisuutta, vaikka yleensä olen varsin kärkäs siitä huomauttelemaan. Mikä todistanee vain sen, että tekotaiteellisuus on katsojan silmässä tms…

Itse kyllä aavistelin kirjeen sisältöä jo alussa, luultavasti siksi että olen jo sitä ikäluokkaa, jossa osa tuttavista näiden ongelmien kanssa parhaillaan painii. Minäkin koin tekstin kovin kauniiksi, niin ja ahdistavaksi myös, toki, aihe ei niitä kevyimpiä ole.

Tosin siitä olen sisuliskon kanssa hiukan eri mieltä, että minusta on hurjan paljon vaikeampi löytää (ja kirjoittaa toisaalta myös) niitä hyviä k-18 tekstejä, vaikka onhan niitäkin toki. Sallitut on lemppareitani siksikin, että vaatii toki enemmän yritystä ja monipuolisempia ilmaisuja kertoa raskaista aiheista sallitun ikärajan raameissa, ja jos, kuten tässä, siinä on onnistuttu, lopputulos tosiaan välittää jopa enemmän tunteita kuin se korkeimman ikärajan teksti, mutta se ei sitten taas tähän viestiketjuun sen enempiä kuulukaan

Kaiken kaikkiaan siis erittäin onnistunut ja, ehkä miellyttävä ei ole oikea sana, mutta… antoisa lukukokemus, kiitos!

[sharony]

Kiitos sisulisko ja Daran!  Kyseessä on tosiaan ensimmäinen julkaisemani fic, nopeasti kirjoitettu. On mukava saada kommentteja ja kuulla, ettei ole mennyt ihan metsään

 Huomaan, että minun on todella vaikea tuoda tekstiin kovin paljon ikärajaa nostavia elementtejä. Kiva siis, että löysitte tämän täältä sallitulta puolelta. Ja kyllä, sana keikari ei tähän sopinut, mutta sinne se nyt sujahti.