Title: A Kiss Goodnight (Hyvänyönsuukko)
Author: smileitserica
Rating: S
Genre: angstia hieman, sanoisin kääntäjänä
Pairing: Chase/Cameron
Fandom: House
Beta: Winga-ihkutin!
Warning: Ei ole muuta kuin se, että alla mainittu video spoilaa tarinaa juonellisesti. Angstinen hieman
ja yhden hahmon kuolema.
Disclaimer: Tarina on smileitserican, lupa on kysytty ja saatu. Idean hän on saanut
tästä videosta, joka on muuten melko kamala ja tuota… Ficissä on melko suoria lainauksia videolta tytön sanomina. Niin ja Housen on luonut David Shore. Minä en omista mitään, Erica omistaa idean tarinaansa ja rahaa tällä ei tehdä. Toivottavasti luodaan vain iloa tai jotakin jollekin.
Feedback: smileitserica toivoo kommentteja, joita lupasin hänelle sitten lähettää. :)
T/N: Ensinnäkin: lupa on kysytty ja saatu, plus ficci on
täältä.
Sitten… minä en pidä itseäni kääntäjäihmisenä. En todellakaan. En varsinkaan, kun ulosantini englanniksi on toisinaan melko köyhää, mutta ymmärrän huomattavasti paremmin tekstiä kuin mitä sitä itse tuotan. No, syksyllä olisi englannin kirjoitukset joten tämä on kai vain hyvää harjoitusta. Tämä on elämäni ensimmäinen käännös ja huonoista kohdista saa kyllä motkottaa (Winga niistä onkin motkottanut jo olan takaa, mutta love you still, honey ♥ :D), mutta jotkin kohdat on saatettu kääntää eri tavalla. Siellä oli myös pari varsin outoa kohtaa jopa englanniksi, joten yritin vain kääntää ne parhaani mukaan muuttamatta liikaa ideaa. Suomeni tuntui olevan erityisen huonoa tätä kääntäessäni, tavallista huonompaa, joten… saa motkottaa siitäkin. :DD
Ja toiseksi, aloin kääntää tätä vain siksi, että rakastuin tuohon videoon ja tarinaan kaikessa surkeudessaan. Kuulin tämän nauhoitteena tumblrissa ja luin jonkun kommentista, että siitä olisi video ja aloin metsästää sitä kiihkeästi Youtuben syövereistä, kun se viimein löytyi löysin samalla Googlen kautta tämän ficin. Yritin etsiä videota tai oikeastaan kirjoitettua pätkää siitä, mitä videolla oikeastaan sanotaan koska osa meni ensimmäisillä kerroilla ohi ja kun etsin yhdellä lauseella, löytyi tämä ficci. Itkin melko kamalasti kun tätä luin ja toivon, että osaan saada suomennokseen yhtä suuren tunnelatauksen, jonka itse koin englanniksi tätä ficciä lukiessani. Se on kaunis ja kamala, toivottavasti muutkin tästä pitävät!
Ai niin ja superiso kiitos Wingalle sekä Jondelle, koska pyysin heiltä välillä apua! ♥ Ootte ihania!
Allison seisoi hämärässä olohuoneessaan, hänen paljaat jalkansa jäätyivät parkettilattialla. Hän saattoi kuulla pehmeiden askeleiden tulevan lähemmäs. Pikkutyttö, jolla oli pehmeän ruskeat aaltoilevat hiukset, tuli pimeästä eteisestä kantaen kirjaa, joka oli lähestulkoon puolet hänen omasta koostaan.
”Mitä sinulla siellä on, Kiley?” Allison hymyili, kun hänen ainoa tyttärensä käveli hitaasti lähemmäs kamppaillen suuren kirjan kanssa. Kileyn kirkkaansiniset silmät loistivat hymyn kanssa, kun hän ojensi sen äidilleen.
”Se on isin lempparikirja!” tyttö hypähti sohvalle löytäen lohtua pehmeästä sohvatyynystä. Allison kosketti lempeästi suurta kantta ja hymyili miettien, kuinka hyvin hänen miehensä voi siihen kirjaan syventyä ja kuinka tämän ääni muuttui aina oikeissa kohdissa saaden Kileyn tikahtumaan naurusta. Allison nosti katseensa kirjasta ja hymyili tyttärelleen.
”Tämä kirja, oletko varma, kultaseni?”
”Olen varma, äiti!” Tyttö taputti hänen pieniä käsiään innoissaan, kun Allison istui Kileyn viereen. Allison avasi kirjan ja alkoi lukea sitä niin hyvin kuin vain pystyi verrattuna mieheensä, joka oli harjaantunut siinä jo todella hyväksi. Kun Allison lopetti lukemisen, hän huomasi tyttärensä pitelevän pientä valokuvaa samalla, kun tämä kuunteli hiljaa tarinaa.
”Kulta, mikä se on?” Allison sulki kirjan ja hymyili tyttärelleen, kun hänen uteliaisuutensa kävi liian suureksi.
”Ei mikään”, Kiley painoi kuvan nopeasti rintaansa vasten ja katsoi äitiään.
”Anna minun katsoa kuvaa, Kiley Ann.” Hitaasti Kiley ojensi käsissään olevan valokuvan äidilleen. Allison tuijotti valokuvaa sydämensä murtuessa.
”On nukkumaanmenoaika, Kiley”, Allison sanoi itkuisella äänellä. Kiley pudisti muutaman kerran päätään kävellessään makuuhuoneeseensa. Allison antoi kyyneleiden valua poskilleen hymyillessään valokuvalle.
”Isi, olet kotona!” Kiley juoksi kohti vaaleaa miestä hymyillen leveästi.
”Olen kotona, kulta!” Miehen australialainen aksentti täytti huoneen, kun tyttö hyppäsi hänen syliinsä.
”Äiti ja minä olimme juuri lähdössä puistoon ruokkimaan ankkoja! Tulet mukaan!” Kiley taputti käsiään innostuneena.
”En haluaisikaan tehdä mitään muuta.” Mies antoi suukon hänen poskelleen ennen kuin laski tytön alas. ”Missä äiti on?”
”Robert, miten sinä olet jo kotona?” Allison hymyili tullessaan kulman takaa olohuoneeseen.
”Oli hiljainen päivä, joten House päästi meidät aikaisin.” Allison käveli miehensä luokse ja suuteli tätä kevyesti.
”Joten tuletko meidän mukaamme?” Allison erkani miehestään ja käveli kohti keittiötä.
”Totta kai, eihän minulla ole parempaakaan tekemistä.” Robert seurasi vaimoaan keittiöön hymyillen.
”Se on sovittu sitten, lähdetään.” Allison tarttui leipään ja suuntasi jo kohti ovea.
”Kiley! Oletko valmis?” Robert huusi keittiöstä.
”Olen valmis, isi!” Hän juoksi keittiöön ja hyppäsi isänsä syliin uudestaan.
”Mennään ruokkimaan niitä ankkoja.”
”Kvaak, kvaak”, Robert matki ankkoja saaden tyttärensä nauramaan.
”Kvaak!” Kiley kvaakkui hymyillen hypätessään. Allison nauroi katsoessaan kaksikkoa siniseltä viltiltä, joka oli levitetty ulos. Kiley juoksi äitinsä luokse ja hyppäsi viltin päälle. Robert seurasi perässä ja istui vaimonsa viereen.
”Olen väsynyt!” Kiley haukotteli käydessään selälleen viltille. Kiley sulki hitaasti silmänsä ja vaipui nopeasti uneen.
”Uskomatonta, kuinka nopeasti tuo tyttö voi nukahtaa”, Allison virnisti.
”Aivan kuin isänsä!” Robert hymyili ylpeänä.
”Sinä siis kannat hänet kotiin?” Allison kaiveli käsilaukkuaan kysyen samalla mieheltään kysymyksensä.
”Luulisin.” Robert nousi seisomaan ja kiersi vaimonsa päästäkseen tyttärensä luokse. Allison kaivoi esiin kaipaamansa tavaran ja hymyili. Kun hänen miehensä kumartui nopeasti nostamaan tyttärensä, Allison otti nopeasti kuvan hymyillen aikaansaannokselleen.
”Katso kuinka suloisia te olette.” Allison hymyili, kun hän näytti kuvaa jonka oli ottanut paikan päällä.
”Olemme hurmaavia. Oletko valmis? Hän on melko painava.”
”Hän on neljän! Ja sitä paitsi, hän on kuitenkin liian kevyt pituuteensa nähden.” Allison nousi itsekin ylös ja kokosi viltin sekä laukkunsa. He kävelivät takaisin kotiin Kileyn nukkuessa isänsä käsivarsilla.Allison kuivasi silmänsä nopeasti; se oli viimeisimpiä kuvia hänen miehestään, Robert Chasesta. Hän laski kuvan pöydän päätyyn kulkiessaan Kileyn huonetta kohti. Hän pysähtyi huoneen ovelle, sillä huoneessa oli edelleen valo päällä ja hän pystyi kuulemaan tyttärensä hennon äänen puhumassa. Allison vilkaisi huoneeseen ja näki tyttärensä polvillaan sänkynsä vieressä.
”Isi, siitä on jo vuosi ja minä todellakin kaipaan sinua. Äiti sanoo, että olet kauniissa paikassa ja sitä kutsutaan taivaaksi. Meillä oli tänään sinun lemppariruokaasi päivällisellä. Ja minä söin aivan kaiken! Vaikka en edes pidä herneistä. Tänä kesänä olen oppinut uimaan veden alla ja pitämään silmiäni auki! Tiedän, että voit nähdä minut. Minä aloitin leikkikoulun tänä vuonna ja minä löysin uuden ystävän, hänenkin nimensä on Robert, aivan kuin sinunkin! Sinä olet parhain isi. Minä osaan keinua jo aivan itse! Mutta kaipaan silti sitä, kun sinä annoit minulle vauhtia. Etkö sinä näe minua? Minulla on ikävä sitä, miten sinä kutitit minua, miten kutitit vatsaani. Minä yritän olla itkemättä, mutta äiti sanoo sen olevan ihan okei. Hän ei itke enää öisin. Tiedän, ettet pidä siitä, kun me itkemme. Et koskaan halunnut, että olisimme surullisia. Minä yritän, isi, mutta se sattuu. Isi, onko se totta, ettet tule enää kotiin? Ehkä voisin joku päivä tulla käymään luonasi taivaassa, jooko? Minun nukkumaanmenoaikani lähestyy, mutta nukun edelleen valon kanssa vain siksi, jos tuletkin kotiin ja annat hyvänyönsuukon. Rakastan sinua todella paljon ja minulla on ikävä sinua, isi.” Pieni tyttö pyyhki sinisiä silmiään noustessaan lattialta. Hän hyppäsi sängylleen ja veti peiton pienen vartalonsa peitoksi. Allison seisoi huoneen ulkopuolella, hänen poskensa olivat kosteina kyyneleistä. Hän veti syvään henkeä ja astui tyttärensä huoneeseensa.
”Hyvää yötä, kultapieni.” Allison hymyili, kun hän suuteli tyttärensä otsaa.
”Öitä, äiti”, pikkutyttö hymyili hänelle.
”Rakastan sinua.”
”Minäkin rakastan sinua.” Allison käveli ulos huoneesta ja sulki oven varovaisesti takanaan jättäen valot kuitenkin päälle. Hän käveli asunnossa, jota he olivat kutsuneet kodiksi todella kauan. Hän sammutti valot kävellessään makuuhuoneeseensa. Allison vaihtoi pyjaman ylleen ja pujahti sänkyynsä.
”Siitä on jo vuosi, Robert, ja minä kaipaan sinua todella paljon. Tiedän, että olet turvassa taivaassa. Kiley tahtoi sinun lempiruokaasi tänäänkin päivälliseksi, ja hän söi kaiken. Sinun pitäisi nähdä hänet, Robert, hänestä on kasvamassa kaunis nuori nainen ja hän on aivan sinunlaisesi. Me kaipaamme sinua kamalasti. Kaipaan, kuinka sinä teit kaiken paremmin. Minä yritän olla itkemättä, mutta se on todella vaikeaa ja sattuu liikaa. Pidän aina makuuhuoneen oven auki siltä varalta, jos tuletkin kotiin ja annat hyvänyönsuudelman, vaikka tiedänkin asioiden oikean laidan. Rakastan sinua aivan kamalasti, Robert Chase.” Allisonin kyyneleet tippuivat hänen tyynylleen. Hän kääntyi miehensä puolelle sängyssä. Allison pystyi tuntemaan vaimean hipaisun pehmeällä ihollaan. Hän siirsi kätensä poskelleen ja nousi ylös. Allison katseli ympärilleen huoneessa ennen kuin nousi sängystä kokonaan. Hän käveli käytävää pitkin tyttärensä huoneeseen. Allison avasi oven pimeään huoneeseen. Hän seisoi ovensuussa ja hymyili, kun hänen tyttärensä pehmeä yövalo heijastui Kileyn nuorelle iholle. Ja hän tiesi, että hänen miehensä oli tullut kotiin suudellakseen heitä hyvänyön toivotukseksi.
~
A/N2: Otin hieman vapauksia esim. isä-sanan kanssa, ja pikkutytön suuhun istui mun mielestä paremmin ”lemppari” kuin suosikki tai sellainen, mutta siitä nyt saa valittaa jos siltä tuntuu.
