Öisiä tarinoita kelmeistä [K-11, Lily+Kelmit]

[onkonälkä]

Nimi: Tarinoita kelmien öistä
Genre: Drama, Romance
Ikäraja: K-11
Hahmot: Lily, Kelmit
Paritus: Lily/Remus, Lily/James
Summary: Lilyn muistoja kelmeistä
Haasteet: Kerää kaikki hahmot/Lily




Tarina, joka vaatii kuunvaloa

Minä pidin Remuksesta, minä todella pidin. Hän oli erittäin komea, vaikka arvet hänen kasvoissaan saivat hänet näyttämään hieman rujolta, ujolta ja hänen hiuksissaan haisi täysikuun jälkeen metsä ja muta. Remus oli kouluaikoinamme niin viisas, niin rauhallinen, ja piti Jamesista huolen. Monena yönä parikymppisenä, nuorena ja kauniina minä nukuin hänen vierellään, valvoin, kun hän oli levoton ja seuraavana yönä poissa. Hän palasi aina likaisena ja raadeltuna, ja niin minä luulin, että hän oli tappelupukari, tai jopa murhaaja. Minä olin onnellinen hänen kanssaan, kuuntelin hänen tarinansa aina loppuun asti, vaikka silloin tällöin nukahdinkin, ja uneksin sumuisista nummista ja lumitähdistä kylmän veden pinnalla. Hän kertoi kauniita tarinoita kuusta, miten hän rakasti sitä, ja pelkäsi sitä. Ja se sai minut rakastamaan, ja pelkäämään häntä, kunnes lopulta erosimme ystävinä. Silti, kun James sai minut itkemään, pystyin aina menemään Remusin luo katsomaan puolikuuta ja juomaan yrttiteetä hunajalla. Niin lämmin ja kirkas, Kuutamo.

Tarina, joka jää kertomatta auringon noustua

Sirius, aviomieheni paras ystävä, ja aina yhtä rähjäinen. Vilkas ja riehakas. Ei hän kovin luova ollut mieleltään, mutta aina mukana Jamesin hullutuksissa. Hän kävi usein meillä teellä, ja lopulta hänestä tehtiin pienen Harryn kummi. Eikä minulla ollut mitään sitä vastaan, kasvoihan hänestä hyvä, lempeä ja huolehtiva mies, vaikka kouluaikoina häntä lähes Jamesin verran halveksuinkin. Haukahtava nauru, haukotus kuin muriseva koira ja hauras mieli, joka usein jätti hänet pinteeseen. Hänet minä luulin jonakin päivänä näkeväni kiviseinien sisällä, kalpeana ja ruhjoutuneena. Jokainen kouluajan ystäväni seurusteli hänen kanssaan, tai vietti ainakin yhden yön, ja eron jälkeen puhuin hänestä pahaa, kuten kaikki muutkin. Silti aikuistuneena lohdutin häntä niin monien pakkien jälkeen, Jamesin naureskellessa hänen paskaa tuuriaan, mutta minusta se tuntui pahalta. Hän olisi ansainnut naisen rinnalleen. Anturajalka, naisten suhteen kömpelö Anturajalka.

Tarina, jota ei mainita öisin

Peter, Peter, pieni, hassun näköinen Peter, josta kouluvuosina kukaan ei oikeastaan pitänyt. Juoksi "kelmien" perässä, totteli ja pokkuroi, ja luuli kai olevansa yksi suosituimmista. Kelmit. Hassu nimi, kun sitä ajattelee, ja sitähän he olivatkin. Aina pahanteossa, pilailemassa ja nauramassa. Peterin surulliset, vetistävät silmät saivat minutkin useasti itkun partaalle, niin monesti hän minua pyysi Tylyahoon, ja niin monesti minä kieltäydyin. Niin monen kanssa siellä kävin, mutten koskaan Peterin. Edes säälistä. Värjäsin hiukseni kolmannella luokalla mustaksi hänen kehuttua niiden kirkasta väriä, ja kävin sotaa hiusteni kanssa palauttaakseni sen vain kuukautta myöhemmin. Miten pinnallinen minä olinkaan. Oi Matohäntä, hassu pieni Matohäntä.

Tarina, joka loppui vihreään välähdykseen

Ja sitten oli se, jonka minä lopulta nain. Kuinka monesti annoin hänellekin pakit, ja lopulta päädyin saman katon alle. Ja miten onnellinen minä hänen kanssaan olin, potra poika ja upea talo Godrickin Notkossa. Nuorena limainen, ruma naistennielijä, joka viikko uusi tyttö ja joka toinen päivä uusi tapa kiduttaa Severusta. Jokainen käytävä, jonka hän iskulauseillaan tuhri, tahrasi ja tuhosi. Treffipyynnöt, joita ennen ystävänpäivää sateli kolmesti päivässä ja kerran yössä ja niin monet onnelliset muistot. Ne kerrat, kun postinkantajan sijaan tervehdin töihin lähtiessäni oksennuksessa uivaa ikiteiniä, ja ne kerrat, kun töistä tullessani vastassa oli yltäpäältä puurossa olevan pojan sijaan yltäpäältä puuroinen mies. Sarvihaara, minun Sarvihaarani. Se, jota rakastin kaikesta huolimatta loppuun asti.

[Iloinen Sipuli]

Kommenttikampanjasta hei

Tämäpäs oli todella hyvä teksti, pidin erittäin paljon! Rakenteeltaan jotenkin todella osuva. Todella yksinkertainen idea, neljä lyhyttä tekstiä, yksi kustakin kelmistä, kaikki saman hahmon näkökulmasta. Yksinkertainen, mutta kiinnostava ja toimiva. Tämä antoi hahmoista kattavaa kuvaa, ja oli samalla havainnollinen läpileikkaus, kelminelikkoon ylipäätänsä, mutta etenkin itse Lilyyn.

Kelmejähän tässä kuvataan, mutta eniten tämä kyllä kertoo mielestäni Lilystä. Kuvauksen eivät todellakaan ole neutraaleja ja puolueettomia, vaan hahmoja tarkastellaan Lilyn silmien läpi, ja heistä näytetään se kuva, millaisina hän heidät näki. On ylipäätänsä mukavaa että kaikkia neljää tarkastellaan tasapuolisesti, eikä vain omaa aviomiestä Jamesia. Kaikkien suhteissa oli hyvät ja huonot puolensa. Oli hyvä tyylikeino tehdä kaikista teksteistä hyvin yhtenäiset keskenään, ikään kuin samasta muotista veistetyt. Otsikoiden linja on yhtenäinen, jokainen (paitsi valitettavasti viimeinen) alkaa nimellä ja jokainen loppuu kyseisen tyypin "lempinimeen".

Kuvaat hahmoja onnistuneesti, ja erityisesti pidin siitä, kuinka kaikista löytyy pimeitä puolia, myös (vai pitäisikö sanoa jopa etenkin) Lilystä itsestään. Naistenmies-Sirius kuulostaa tutulta, ja Lily puhumassa hänestä ahkerasti pahaa tuntuu luontevalta. Ja sitten tuo Peterin kohta, se kertoo eniten Lilystä ja siitä kuinka tämä ei todellakaan ollut sellainen pyhimys mitä kirjat ja niissä oleva Harryn näkökulma ehkä antavat ymmärtää. Lilyn silmissä Peter on yhtä lailla typerä pieni hiirulainen, jota tämä halveksii vaikka poika selvästi ihailee häntä. Halveksii vain ilman syytää.

Värjäsin hiukseni kolmannella luokalla mustaksi hänen kehuttua niiden kirkasta väriä

Hyh, ihan niin kuin jostain pikkutyttöjen ihmissuhdedraamasarjasta

Jamesin kohta on myös vallan mainio, ja kertoo kuinka teinien parin vuoden avioliitto-elämä ollutkaan niin auvoisaa. (Kyllä, teinien, elokuvien keski-ikäiset näyttelijäthän saavat usein unohtamaan sen tosiseikan, että Harryn vanhemmathan olivat mitä lie teinivanhempia, kaukana siitä leffojen keski-ikäisestä pariskunnasta, naimisiin heti 18-vuotiaana ja siitä vuoden päästä pyöräytetäänkin jo eka lapsi, ja kuollaan sitten jo 20-vuotiaana. Niin, 20-vuotiaana, sitä harvoin edes tulee ajatelleeksi!!) Lopetus on klassinen mutta tässä tapauksessa toimiva, loppuun asti.

Kieli on eheää ja hyvää lukea, ja sopii asiayhteyteen. Se on selvästi muistelevaa, tietynlaiset lauserakenteet, aikamuodot, pilkut ja niin-sanan runsas käyttö tuovat sen vaikutelman, ja se on hyvä. Otsikot puolestaan, siitä huolimatta että ovat mukavasti yhtenäisiä, ovat ehkä hieman kaukaahaettuja, eivät ainakaan minulle juurikaan auenneet... Paitsi viimeinen toki!

Mutta kaikin puolin onnistunut teksti kumminkin! Kiva lukea, kiitos

-Iloinen Sipuli

[onkonälkä]

Oi, ihana kommentti! Miten sulla riittääkin noin paljon kommentoitavaa?

Ajattelin alusta asti tämän kertomaan juuri nimenomaan enemmän Lilystä, vaikka tässä kelmejä kuvaillaankin. Eihän Lily kelmeistä tasavertaisesti pitänytkään, ja sitäkin yritin tuoda esille, näemmä onnistuneesti! Kirjoissakin puhutaan, miten Lily halveksui Jamesia, mutta uskon, ettei tuo koskenut kaikkia kelmejä, vaan juurikin Remusista Lily saattoi pitääkin. Se on kyllä huvittavaa, miten leffoissa Jamesin ja Lilyn haamut/kuvajaiset/mitä nyt näkyykään, ovat suunnilleen saman ikäisiä kuin elävät Remus ja Sirius, vaikka olettaisin kyllä haamun/minkälie jäävän sen ikäiseksi kuin oli kuollessaan.. Ei pahalla näyttelijöitä kohtaan, hyvää työtä tekivät, iästään huolimatta.

On myös vaikeaa kuvitella, että teini-ikäinen Lily tykkäisi mitenkään erityisen paljon rumasta, pienestä Peteristä, vaikkei sille mitään erityistä syytä olekaan. Surullista, mutta niin se on elämässäkin, että juuri ne kalpeat, hiljaiset ja pienet jätetään usein ulkopuolelle, ja suosio on taistelua ja muiden miellyttämistä.

Kamalan iso kiitos itsellesi! Hurjan ihana kommentti <3