Päätös (Draco, raapale), S

[hymykuoppa]

Title: Päätös
Genre: draamaksi tämäkin kai lasketaan
Beta: Jolandina
Author: hymykuoppa
Paring: Draco
Raiting: S // ins lisäsi ikärajan myös otsikkoon
Summary: Elämä oli täynnä valintoja. Ei ollut oikeata ja väärää, vaan kaikki johdattelivat eri poluille.
A/N: Tällaista tänään! Pohdiskelin tässä taas kaikenlaista, ja tämmöinen pikkuinen raapale putkahti yhtäkkiä näytölle, weird stuff don't you think?

Päätös

Jos elämä olisi kaunista satua, kuka täällä haluaisi todellisuudessa elää?

Draco Malfoy pyyhkäisi olemattoman hiusuortuvan kasvoiltaan. Tunteet jylläsivät vaarallisesti hänen sisimmissään. Nuori mies olisi halunnut paeta, huutaa tuskasta, huutaa onnesta.

Se kuka havitteli täydellisyyttä joutuisi pettymään. Elämä ei ollut täydellistä – se oli elämää.

Yksinäinen kyynel pakeni kosteista silmistä, saaden pian seurakseen sisariaan. Hiljaisuus Dracon ympärillä oli karmiva, se huusi hänelle. Käski astumaan askeleen taaksepäin ja pakenemaan. Aneli häntä ojentamaan kätensä ja jäämään.

Elämä oli täynnä valintoja. Ei ollut oikeata ja väärää, vaan kaikki johdattelivat eri poluille.

Mutta hän oli päättänyt. Mies ojensi kätensä, teki valinnan.

Peruuttamattoman päätöksen.

Hän oli poikavauvan isä.

[Lasikuula]

Hoh, paljostapa jäin paitsi

Scorpiuksen syntymästä tässä varmaan on kyse? Ainakin itse näin päättelin. Ideallisesti oli ihanan erilainen, sillä usein syntymä kuvataan naisen näkökulmasta. Nyt, kun ajatukset tuotiinkin esiin miehisestä näkökulmasta, se sai keskittymään tekstiin hieman toisella lailla. Täydellisyyttä tavoitteleva, nuori kiusanhenki on nyt kasvanut miehisyyden kynnykselle. Lapsi todellakin vie ne viimeisetkin nuoruusvuodet kauas taakse ja on aika katsoa eteenpäin. Dracolla tuntui kuitenkin tekstin perusteella olevan vapaus valita: jättääkö lapsi äidin huolehdittavaksi ja itse tehdä mitä huvittaa, vai ollako todellinen isä pojalleen?

Lisäksi, vaikkei raapaleessa käytetykään mielestäni mitään maata mullistavia sanankäänteitä, siitä välittyi yksi selkeä viesti. Sen saattoi löytää juuri noista kursivoiduista kohdista (jotka saivat Dracon näyttämään viisastuneelle ): Elämä ei ole täydellistä, eikä sen polkuja voi koskaan tietää.

Minulla on jokin vastenmielisyys nähdä/lukea, kun mies itkee! Se on jotenkin itselleni, henkilökohtaisesti, todella ällöttävä asia, mutta kerrankos sitä tekee poikkeuksen Draco itkemässä onnenkyyneleitä kuulosti nimittäin niin suloiselta, ettei sitä vain voi sivuuttaa

Yleisesti mukava, eri näkökulmasta kantaa ottava raapale, joka sai ainakin minut haluamaan nostaa oma pikkupoikavauva syliin <3 Kiitos tästä

[hymykuoppa]

Osuit ihan naulan kantaan Tosissaan, tässä oli kyse Scorpiuksen syntymästä ja Dracon valinnasta: haluaako kuulua pojan elämään, vai livistääkö pelkurina karkuun. Se on suht peruuttamaton päätön (minusta) ja en ole aiemmin törmännyt täällä tällaiseen. Ajatus pyöri päässäni kun kuuntelin pomoni puhuvan ex-miehestään ja kaikkea. Ja usein lapsen syntymä tosiaakin kuvataan äidin kannalta, joten haluan kirjoittaa vähän erilaisia (isistä, lapsista ylipäätään). Voisin tietysti välillä yrittää vaihtaa hahmoakin mutta

Minun on vaikea kirjoittaa miehiä itkemässä, muutenin hempeilemässä, se vain ei ole minun juttuni. Mutta kerrankos sitä todellakin erehtyy, välistä Draco osaa olla ihan suloinenkin Kiitos perusteellisesta (ja pitkästä!!) kommentista, nyt voi hyvillä mielin mennä nukkumaa :')

[Varjuska]

Minä pidin.

Mukavaa lukea vaihteeksi raapalemittaisia ficcejä, joissa juonen sijaan keskitytään kuvailemaan jotain tunnetilaa tai hetkeä. Vaikka tämä on kokonaisuudessaan aika yksinkertainen teksti, olet saanut luotua tähän monenlaisia tunnetiloja. Jotenkin se, että tässä tekstissä kiidetään nopeasti ajatuksesta ja tunnetilasta toiseen, tekee tästä kiehtovan ja elävän. Aina ei tarvita kilometrisiä kuvailuja, joskus yksinkertainenkin on tehokasta ja kaunista. Myös tekstin rytmitys (kursivoidut ja ei-kursivoidut osat) luo osaltaan toimivan kokonaisuuden.

Itse näen tässä tekstissä juuri sen ihmisen, joka Dracosta kehittyi kirjojen aikana. On kiva tavallaan saada tällä tavoin kurkata aikuisen Dracon omaan perheeseen, koska kirjoissa tehdään selväksi, että Malfoyt ovat hyvin perhekeskeistä porukkaa. Tästä kohdasta muuten pidin erityisesti:

Hiljaisuus Dracon ympärillä oli karmiva, se huusi hänelle. Käski astumaan askeleen taaksepäin ja pakenemaan. Aneli häntä ojentamaan kätensä ja jäämään.

Kielelliset keinot ovat tässä jotenkin erityisen vaikuttavia, esimerkiksi huutava hiljaisuus. Paradoksit ovat kiehtovia. Hienosti kirjoitettu on myös tuo quoten viimeinen lause, jolla epäsuorasti viitataan Dracon kumppaniin. Vaikuttavan tuosta lauseesta teki juuri se, että se on ainoa viittaus naiseen koko tekstissä. Ja tuo lause myös herätti kaikkein vahvimman mielikuvan, hetken näin tosi selvästi kuinka nainen katsoo Dracoa anovasti ja pyytää jäämään luokseen.

Tämä erottui joukosta edukseen. Siispä kiitän : )

- V. 

[hymykuoppa]

VOi kiitos Varjuska perusteellisesta ja kanssa yberpitkästä kommentista! Minä olen jumittunut tälle raapale-osastolle, ne ovat melkein ainoaa tuotantoani. Koko fini niitä täynnä, eikutä?

Minusta on ihanaa saada haastaa itsensä kerta toisensa jälkeen, yrittää saada siihen tekstiin mukaan tunnetta, kuvailuja. Vangita siihen se yksi hetki - hetki, joka merkitsee raapaleessa olevalle hahmolle paljon. Se kaikki sataan sanaan, olen koukussa siihen. Välillä raapaleet syntyvät ihan ilman ponnisteluita (kuten tämä), ja ne ovat aina niitä parhaita. Jos rupean tekemällä tekemään, hienoksi säätämään ja tosissaan yrittämään, ei siitä tule yhtään mitään. Have been there so many times.

Mutta kovasti kiitoksi hänelle, ilo oli minun puolellani

[Yökulkija]

Ääh, piti tähänkin rustata joku kommentti heti kun se tänne ilmestyi, mutta se vähän jäi. Yritä nyt tästä sitten sanoa jotain järkevää.

Hän oli poikavauvan isä.

Jotenkin tuo tuossa lopussa pysäytti. Poikavauvan isä? Se valaisi raapaletta ihan uudella tavalla.

Nuori mies olisi halunnut paeta, huutaa tuskasta, huutaa onnesta.

Huutaa onnesta. Draco saa vauvan. ♥ Taas yksi asia, johon törmää ihan liian harvoin. Pieni, suloinen vauva, joka valloittaa Dracon sydämen. Samalla tykkäsin myös siitä, miten pienen vauvan ilmestyminen elämään on kuvattu isän kannalta. Vähän aikuisemmasta ja vastuullisemmasta Dracosta oli myös kiva lukea kaikkien drarryjen jälkeen. Tykkäsin tosi paljon pohtivasta tyylistä ja kursivoidun ja ei-kursivoidun tekstin vaihtelusta. Ficin asettelu on todella onnistunut ja tasapainoinen. Siis tiivistettynä: oikein hyvä ficci. Tykkäsin.

[hymykuoppa]

Yökulkija, kiitos kovasti näteistä sanoistasi (jälleen kerran )! Ihanaa, piristät aina päivääni, kiitos kiitos.

[Räjähtävä_näpäys]

Tämä oli ihana <3

 

Mutta hän oli päättänyt. Mies ojensi kätensä, teki valinnan.

Peruuttamattoman päätöksen.

Tähän asti luulin että Draco oli ottamassa pimeän piirtoa käteensä, mutta...

Hän oli poikavauvan isä.

...sitten tuli tämä

Piti lukea uudestaan ja se selvensi paljon tekstin kokonaisuutta. Aivan mahtava raapale, kertakaikkiaan.

Kiitoksia hyvästä ficistä,
Räjähtävä_näpäys

[hymykuoppa]

Voi kiitos kovasti!

[AhmaBoy]

Oho. Tämä oli jännän runollinen(hko).  Tekstissä oli mielestäni selvä tunnelma, mutta teksti oli ehkä hieman epävireinen? Teksti ei soljunut vaivatta eteenpäin vaan oli paikoittain hieman tönkkö (epäonnistuneita sanovalintoja?) En tiedä kuinka pitkään olet kirjoittanut ja kuinka "tosissasi" paneuduit tähän, mutta eihän tämä mitenkään täydellisen viimeistelty ollut (imo). Jos ajatellaan kuitenkin aihetta ja hahmoa, niin olihan tämä oikein kaunis teksti, sommittelu oli nättiä ja kaiken kaikkiaan teksti oli jännä. Tätä oli mukava lukea... lopusta tuli mieleen se kuinka mielessäni pystyin melkein näkemään Dracon (valkoisessa huoneessa) ja kuulemaan hänen hengityksensä äänen. Kaunista. ♥

[hymykuoppa]

Kiitos kiitos Nojoo, tämä(kin) yksilö kyllä syntyi ihan tuosta vaan, ei tarvinnut nähdä juurikaan vaivaa idean/etenemisen löytämiseen Mie oon välillä vähän tälläne riimi-Seppo, blame on me.

[Midnight]

Ihan kaunis tää oli!
Tekstistä sai semmossee vaukutelman, että päätös oli TODELLA hankala ja raskas Dracolle, mikä kai kyllä oli tarkotuskin.
Eka mä mieti, että mikäköhän se Dracon päätös on, mutta sieltä lopustahan se sitten selvis.
Ficci pitikin lukee perään heti toisen kerran, kun tajusi sen paremmin.
 

[hymykuoppa]

Voi kiitos! Minä kirjoitan ilmeisesti aika hankalia ficcejä Tai siis juurikin sellaisia, että se ei oikein meinaa aueta ennen loppua, ja kun lopussa tulee ratkaisu, koko teksti pitää lukea uudelleen. Se olen vain minä, minkäs teet.. kiitos!