Title: Kusipään valtakunta
Genre: angst
Author: hymykuoppa
Paring: minä/Joni
Raiting: K-11
flawless nostiSummary: Ihmiseen voi rakastua äkkiä, mutta yhtä äkisti saattaa ihminen muuttua.
Warning: Viittauksia väkivaltaan
A/N: Tällaista.
ei ole tositapahtumiin perustuva, ihan fiktiota kaikki. Tuplaraapaleella mennään.
Kusipään valtakunta
Istuin lasitetun parvekkeen pienellä sohvalla ylläni Jonin huppari. Koiraa ulkoiluttava vanhus vilkaisi pahasti kohti parveketta jolta nousi tupakansavua. Irvistin lähinnä itsekseni ja tumppasin punaisen lämärin tyhjään Karjala-tölkkiin. Koira haukahti päättäväisenä huomatessaan tien vierellä kulkevan kissan, enkä nyt voinut olla hymyilemättä pienesti. Kiedoin käsivarteni polvieni ympärille katsellessani nousevaa aurinkoa. Se paljasti säteillään yön aikana raiskatun luonnon – ensilumi.
Alapuolellani parkkipaikalla käynnistyvä auto peitti parvekkeen oven avautuvan äänen.
”Etkö sä tuu nukkumaa?”
Vilkaisin Jonia joka istuutui vierelleni ja koetti silittää hiuksiani. Vetäydyin kuitenkin kauemmas tuntiessani päänahkani arkuuden; ”En.”
Joni nousi verkkaasti ylös ja suunnisti keittiöön. Pian avoinna olevasta ikkunasta lensi minua kohti kylmäkalle; ”Tossa. Sun silmälles.”
Vilkaisin sinistä koteloa ja tartuin oikealla kädelläni siihen; ”Et sitten voinu pyyhettä antaa?”
”Luuletko sä vittu, että tää on joku hotelli?”
Jätin pojan kommentin omaan arvoonsa ja kohotin kylmäkallea. Hipaisin sillä matkalla turvonnutta, kuivuneella verellä peittynyttä huultani, mutta kipu sai minut kohottamaan äkkiä viilentävää apua silmälleni. Kuulin ääniä asunnon sisältä, mutta en halunnut nousta ylös.
Katselin nousevaa aurinkoa ja kimmeltävää lumivaippaa. Kylmäkalle oli liian jäinen paljaana vasten silmääni, joten laskin sen puoliksi tahtomatta vierelleni. En halunnut lähteä hakemaan pyyhettä sen päälle, en halunnut astua sisään asuntoon. Siihen helvettiin, johon olin ollut kietoutunut jo puoli vuotta. Tahdoin vain hetkeksi unohtaa Jonin, sen kusipään jota rakastin – kaikesta huolimatta.
