Ficin nimi: Percyn likainen salaisuus, joka ikävä kyllä paljastui
Kirjoittaja: onkonälkä
Beta: Ei ole. Vastaan itse virheistäni.
Genre: Draama
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Yksipuolinen Percy/Cho
Vastuuvapautus: Hahmot kuuluvat J.K. Rowlingille. Minä vaan leikin niillä. En saa tästä rahallista korvausta.
A/N: Palaute toivottua ja suotavaa
_____________________________________________________
Mustahiuksinen tyttö kylpi valvojaoppilaiden kylpyhuoneessa. Tunnussanan hänelle oli uskonut tytön valvojaoppilasystävä samasta tuvasta, sillä tyttö ei ollut vielä kyllin vanha ollakseen valvojaoppilas. Kylvystä nauttien Cho lauleskeli velhoyhtye Kohtalottarien uusinta hittiä samalla kun pesi itseään.
*
Saman aikaan kylpyhuoneen ulkopuolisella käytävällä käveli tyttöä pari vuotta vanhempi punahiuksinen valvojaoppilas toisesta tuvasta. Kuullessaan laulun nuorukainen pysähtyi, ja kuiskasi empien salasanan, jolloin ovi heilahti auki. Percyn onneksi Cho oli juuri sillä hetkellä sukelluksissa, eikä huomannut poikaa, joka kiireesti veti oven melkein kiinni, niin että kuitenkin näki tytön yksinäisen kylpyhetken.
”Mitä minä teen? Ei tämä ole ollenkaan valvojaoppilaalle sopivaa.” Percy mietti itsekseen. Percy loi viimeisen vilkaisun tyttöön päin mutta vedestä ja saippuasta kiiltävät pitkät mustat hiukset lumosivat hänet täysin, ja lähteminen tuntui mahdottomalta.
*
Rohkelikkojen oleskeluhuoneessa kaksi muuta punapäätä tutkivat kulunutta pergamenttia suurella hartaudella.
”Fred, katso! Mitä ihmettä viaton pikku valvojatumpelomme puuhaa?
”Parasta tarkistaa asia, veliseni”
Kaksoset tarkistivat, ettei kukaan huomannut heidän poistumistaan, ja heilauttivat Rohkelikon oleskeluhuoneen oven auki. Tarkasti karttaa seuraten he lähtivät kulkemaan veljeään kohti. He päättivät hieman pelleillä valvojaoppilaan kustannuksella, ja loitsivat tätä kohti lentämään kaksi terävää lyijykynää. Toinen kynistä osui tarkasti Percyn korvaan, ja poika horjahti sisään kylpyhuoneeseen. Kaksoset heittivät ylävitoset ja nauraen juoksivat takaisin oleskeluhuoneeseen.
*
”Percy!” Cho kiljahti, ja alkoi hamuta pyyhettä altaan reunalta peittääkseen itsensä.
”Ant-Pyydän syvästi anteeksi häiriötä ja.. Ja.. Näytät hyvältä alasti” Percy katui sanojaan välittömästi ja selvittyään suurimmasta järkytyksestä lähti hitaasti perääntymään kohti ovea, vain törmätäkseen vahtimestari Voroon.
*
Seuraavana iltana yleensä hyvistä tavoista ja sääntöjen tottelemisesta tunnettu Percy istui kiillottamassa huispauspokaaleja. Jälki-istunto oli pojalle aivan uusi kokemus, ja hän ihmetteli, miten Fred ja George jaksoivat istua siellä harva se päivä. ”Ehkä heitä ei tarvitsisi ilmiantaa niin usein” Percy mietti, ja ajatellessaan kaksosten virnisteleviä kasvoja hän tajusi ensimmäisen kerran, miksi oikeastaan oli nyt jälki-istunnossa.
”Merlin niiden kanssa..” Percy tuhahti ja päätti että jatkaisi heidän saalistustaan entistä verenhimoisemmin. Jos se Percystä olisi kiinni, niin Fred ja George saisivat tästä lähin istua jälki-istunnossa joka ilta kesälomaan asti.