Kirjoittaja Aihe: Liljankukkasista sunnuntaihin, S  (Luettu 4257 kertaa)

Zacharias

  • les amis de l'abc
  • ***
  • Viestejä: 2 573
  • korkokenkäpoika
    • tumblr
Liljankukkasista sunnuntaihin, S
« : 31.05.2011 14:42:04 »
Title: Liljankukkasista sunnuntaihin
Author: Unrealistic
Rating: S
Genre: angst + romance
Pairings: James/Sirius & James/Lily
Summary: Joten tule takaisin, älä jätä minua

A/N: Rakastuin kappaleeseen Sunday, joka on ihanan Hurtsin. Sen pohjalta päätin kaartuttaa jälleen ficcivarastoani, ja tässä on tulos. (:



Liljankukkasista sunnuntaihin

Sitä mitä lapset tekevät. Repivät yksitellen terälehtiä kukkasista, laskevat rakastaa, ei rakasta. Ja jos tulos ei miellytä, otetaan seuraava ja kokeillaan onnea uudelleen. Rakkauspeliä. Kermanvaaleat terälehdet tipahtelevat asfaltille, heti jalkatien reunustan ulkopuolella virtaavaan veteen joka johtaa viemäriin. Haudataan rakkaus. Ja koska te teette minuutista ikuisuuden, täytyy vain odottaa. Odottaa, vahtia. Koska niin kuuluu tehdä. Istua repimässä liljankukkia.

Halkeumat näkyvät jo

Nauru helisee korvissa, se ei lopeta koskaan. Pehmeät illat joina sipaisit korvanlehteä. Muiden huomaamatta, varkain. Nuoruuden muistoja haaleina arpina iholla. Rakastaa, ei rakasta. Siitä ei koskaan tiennyt. Tuliviskin kannattelemia eleitä, ensin minulle, sitten toisille. Mutta liljoja vain yhdelle. Joka sunnuntai, mutta vain yhdelle.

Jos olisin tiennyt, kuinka vaikeaa

Yksinäiset illat pitenevät, ne tappavat yhtä hitaasti kuin siirtyvät aamuun. Ei ole kukkasia, vain tähtikarttoja. Ja tähtikarttoja ei voi ojentaa toiselle. Kun silmät ummistaa tuntee jälleen sormenpäiden kosketuksen, hitaat liikkeet piirtäessä ihoon. Milloin talon, milloin auton. Ja kuulee sanan tähti, Sirius.

"Sirius, he eivät tuu enää takaisin."

Nousen seisomaan katukivetykseltä. Rikottu utopia. Se tähti ei loista niin kirkkaana, kuin ne sanovat. Kaipaus, joka sekin pitää tukahduttaa. Koska ei, ei ole oikein rakastaa. Ei elävää tai kuollutta Jamesia, niin ei vain kuulu tehdä. Kuuluu vain katsoa taloa inhoten, sitä mikä ennen selkään piirrettiin ja pahoitella heidän lähtöään. Ei hänen, heidän.

"Poika on ku ilmetty isänsä. Paitti silmät. Ne on..."
"Kuin äitinsä Lilyn."

Takkiin tarttuu viimeinen terälehti liljankukkaa. Nyrkki runnoo sen sisäänsä.

Kunnes saan sinut takaisin, on tämä vain toinen yksinäinen sunnuntai

// Sca siirsi ikärajan yläotsikkoon
« Viimeksi muokattu: 23.10.2011 12:29:32 kirjoittanut Sca »
l'univers nous reprend,
rien de nous ne subsiste


Titania

  • ***
  • Viestejä: 66
Vs: Liljankukkasista sunnuntaihin
« Vastaus #1 : 26.07.2011 02:32:53 »
Pyörähdin tänne kommenttikampanja-topikin kautta, ja tuli kyllä nappivalinta jopa pelkän shipin perusteella :3

Ensiksi, piti heti mennä etsimään tuo mainitsemasi biisi YouTubesta, koska miuta kiinnostaa aina jos joku kertoo tietyn biisin inspiroineen tekstiä jollain tasolla vaikkei songficci olisikaan. :) Ja olihan se hyvä biisi, ja luulen että avasi tekstiä loppujen lopuksi aika paljon enemmän kuin jos olisi lukenut ilman taustamusiikkeja tai jonkin toisen kappaleen kanssa. Biisin sanat paistoivat ehkä vähän läpi muualtakin kuin noista suomennetuista kohdista, muttei se ainakaan tekstiä huononna ollenkaan, pisti vain hiukan silmään.

Vaikka Sirius/Remus onkin aina ollut OTP:ni, Sirius/Jamesissa on kuitenkin ollut se oma juttunsa, ja se toimii tässäkin. Tässä oli joitain todella kauniiksi muotoiltuja oivalluksia, niin kuin tällaisissa vähän tajunnanvirtaisemmissa pätkissä usein, ja olit jäsentänyt tämän mukavan "hengittäväksi" noilla kursivoiduilla lainauksilla ja dialoginpätkillä. Päällimmäinen fiilis joka tästä jäi, oli tietenkin surumielinen, kaipaava, mutta maustettuna ehkä jopa pienellä kiukulla ("tyhmä James, miksi menit kuolemaan ja jätit minut yksin?"). Ja tietenkin myös kiukulla Lilyä kohtaan, vaikka luulen että Sirius tässä taisi pitää sitä enemmän Jamesin kuin Lilyn vikana että prinsessa sai prinssinsä eikä Sirius Jamesia. Tästä sai ehkä vähän sellaisen mielikuvan että se olisi ollut James joka kouluaikana vähän pelaili ihmisillä (eikä Sirius kuten yleensä mielletään)? Mutta no, mene ja tiedä, voi olla että tulkitsen aivan omiani :D Anygays, lempparikohtiani olivat ainakin nämä:

Lainaus
Ja koska te teette minuutista ikuisuuden, täytyy vain odottaa. Odottaa, vahtia. Koska niin kuuluu tehdä. Istua repimässä liljankukkia.

Tuo on yksinkertaisuudessaan kauniisti sanottu, ja kertoo yllättävän paljon. Ja tuo seuraava kappale kokonaisuudessaan, mutta etenkin sen loppu:

Lainaus
Tuliviskin kannattelemia eleitä, ensin minulle, sitten toisille. Mutta liljoja vain yhdelle. Joka sunnuntai, mutta vain yhdelle.

Tavallaan tuo kertoo Jamesin omistautumisesta Lilyä kohtaan, vaikka Jamesilla olisi ollut muitakin, ja sellaisena ehkä jäänyt muilta tahallaan huomioimattomaksi eleeksi, jonka tajuaa vasta myöhemmin jos milloinkaan. Jos tuosta selityksestäni nyt ylipäätään mitään kukaan tajuaa :'D

Lainaus
Yksinäiset illat pitenevät, ne tappavat yhtä hitaasti kuin siirtyvät aamuun.
&
Lainaus
Kuuluu vain katsoa taloa inhoten, sitä mikä ennen selkään piirrettiin ja pahoitella heidän lähtöään. Ei hänen, heidän.

Molemmat simppelisti, mutta oivaltavasti muotoiltuja pätkiä, ja sellaisina erittäin tehokkaita.


Kaiken kaikkiaan, mielestäni onnistuit tietyissä Siriusmaisuuksissa erittäin hyvin, ja tätä oli mukava lukea. Pitänee tutustua muihinkin siun teksteihin jossain vaiheessa :) Kiitos tästä ja myös biisivinkkauksesta!

shaya

  • jumalatar
  • ***
  • Viestejä: 843
Vs: Liljankukkasista sunnuntaihin
« Vastaus #2 : 26.07.2011 14:50:30 »
Hei murunen, pääset mun kommentticocktailiin!

Ensin pakko tunnustaa, että en hirveästi tykkää Sundaysta, vaikka Hurtsien biisist muuten aika hyvin kolahtaakin, joten en sitä käyttänyt tätä lukiessa taustamusiikkina tai biisin lyriikoita tulkinta-apuna (vaikka ne nyt suurin piirtein jo entuudestaan tiedänkin). Yleensäkin oon tosi valikoiva taustamusiikkien suhteen, ja minusta - minulle - tämä yksinkertaisesti toimi kivemmin ihan vain hiljaisuuden kanssa - Sunday on ehkä vähän liian rytmikäs ja voimakas.

Anyway, tykkäsin tästä kovasti! Mä en ole koskaan osannut päättää, tykkäänkö enemmän Sirius/Remuksesta vai Sirius/Jamesista, koska minusta ne toimii ihan eri tavalla, mutta joka tapauksessa minusta tässä oli loistava esimerkki siitä, miten nimenomaan Sirius/James toimii ja miten sen pitääkin toimia. : D Tässä oli musta myös hyvin vahvasti esillä se, että timeline oli Lilyn ja Jamesin kuoleman jälkeen; Lilyn läsnäoloa korostettiin hurjasti, ja se toimii nimenomaan niissä hetkissä, joina Sirius on katkera siitä, että Lily tuli ja oli ja hänellä itsellään ja Jamesilla ei siksi ollut niin paljon aikaa kuin olisi voinut olla. Liljankukat oli siis minusta oikein hyvä kukkavalinta tähän tekstiin - en tiedä ajattelitko itse niin, mutta musta tuntui että Sirius otti juuri liljoja ja laski rakastaa, ei rakasta niiden terälehdillä tavallaan henkisenä taisteluna Lilyn kanssa, vaikka tämä olikin jo kuollut; että ei rakasta symboloi kukan, eli Lilyn, voittoa. Mutta tämä saattaa olla jo sitä paljon puhuttua ylitulkintaakin. : D

Tykkäsin siitä, että olit suomentanut Sundayn sanoja tuonne sekaan. Tuollaisina yksittäisinä, pisteettöminä lauseina ne toimivat hyvänä tehokeinona ja tekstuin rytmittäjänä, samoin kuin myös vuorosanat tuolla loppupuolella. Tuon suomennetun halkeumat-sanan kohdalle tosin pysähdyin hetkeksi, minusta halkeamat olisi se oikeampi muoto, mutta lyriikkojen ollessa kyseessä se ei ole ihan niin nuukaa kuitenkaan. Hagrid oli muuten ihan älyttömän söpö valinta Siriukselle puhujaksi! Hänen hieman karkeampi puheensa on musta aika osuva juuri tuohon, ja tulee ihan mieleen leffa-Hagrid aina hänen puhuessa Lilystä ja Jamesista - mielikuva on ehdottomasti hyvä, jopa liikuttava.

Joo, ja sun kirjoitustyylistä piti tosiaan vielä jotakin sanoa. Käytit paljon lyhyitä lauseita - musta ne toimivat erinomaisesti tehokeinona, mutta usein tekstin koostuessa lähes pelkästään niistä, vaikutelmasta tulee tönkkö ja sirpaleinen. Nyt se minusta kuitenkin lähinnä korosti tekstin muistomaisuutta ja ajatusmaisuutta; lyhyet lauseet tuntuivat olevan ikään kuin kaikki erillisiä muistoja, jotka villisivät ja kimpoilivat Siriuksen mielessä. Tämä sai mut myös mieltämään tämän tapahtuneen hyvin pian Lilyn ja Jamesin kuoleman jälkeen - ja ehkä sitä kautta ihmettelemään, kuinka Siriuksella oli aikaa istuskella katukivetyksellä ja jutella Hagridille... Mutta ehkä dialogi ja ajatukset eivät sitten kulkeneet ihan samassa aikajanassa tai jotain vastaavaa. Lol en osaa oikein selittää, miten ajattelen tämän tekstin. :--D Anyway, musta mon itasoisuus on hieno asia ja tästä tekstistähän sitä löytyy!

Umm, joo, olisikohan se sitten siinä. Yhteenvetona kuitenkin tykkäsin tästä kovasti - sä selkeästi hallitset tämän parituksen! ♥
At night I fell asleep with visions of myself, dancing and laughing and crying with them.