Disclaimer: JKR omistaa kaiken, jonka tunnistatte hänelle kuuluvaksi. En saa tästä talodellista hyötyä.
Author: It's me again, Odoshi
Title: Valokuva
Genre: romance, fluff
Paring: Colin Creevey/Harry Potter
Raiting: Sallittu
Summary: Kuvan kääntöpuolelle oli kirjoitettu vihreällä musteella ilman minkäänlaista nimeä lähettäjästä:
Harry, toivottavasti voit hyvin. Olet näyttänyt viime aikoina surulliselta, toivottavasti kuva piristää sinua. Haluan, että olisit iloisempi, koska pidän sinun hymystäsi.A/N: Kirjoitin ensin Colin/Macnair rape-fikin, joten sille tasapainoittavana näytti sitten lähes vahingossa syntyvän inspiraatiota yli söpöstä Colin/Harrystä. Tätäkään en ole aikoihin kirjoittanut, joten hyvä kai tätäkin sitten oli välistä kirjotitaa, vaikkei ylisöpöily kyllä kovinkaan iske. Haha, kumminkin välillä pitää söpöstellä tai jotain. Ehkä. Hymy-sanan toistoa liikaa, yhn...
Haasteet: Slash10 (Colin/Harry) jee mä saan sen ehkä valmiiks dedikseen mennes!
Valokuva
Lämmin kesäinen tuulahdus kutitteli Harryn hiuksia hänen istuessaan pehmeällä nurmella lammen vierellä. Puunvarjo suojasi häntä auringolta ja ennenkaikkea uteliailta katseilta, joita hän oli saanut enemmän kuin useasti kiusakseen velhomaailman julistaessa hänet ”Valituksi” – velhomaailman pelastajaksi.
Hän piteli kädessään valokuvaa, jossa hänen omat kasvonsa hymyilivät onnellisena. Kuvassa hän lensi luudalla tuntien olevansa vapaa, onnellinen. Se oli hyvä kuva, eikä Harry voinut olla hymyilemättä muistellessaan hetkeä, jolloin tuo kuva oli otettu. Ensimmäinen lento tulisalamalla, jonka Sirius oli hänelle antanut eläessään.
Kuvan kääntöpuolelle oli kirjoitettu vihreällä musteella ilman minkäänlaista nimeä lähettäjästä:
Harry, toivottavasti voit hyvin. Olet näyttänyt viime aikoina surulliselta, toivottavasti kuva piristää sinua. Haluan, että olisit iloisempi, koska pidän sinun hymystäsi.Viimeiset sanat olivat kirjoitettu huomattavasti sotkuisemmin kuin aiemmat kuin kirjoittajaa olisi ujostuttanut sanoa se ääneen – tai kirjoittaa se hänelle osoitettuun kirjeeseen. Harry nojautui puuta vasten antaen hymyn nousta kasvoilleen.
Hän oli huolissaan minusta ja se oli oikeastaan aika suloista, Harry ajatteli miettiessään kirjeen lähettäjää.
Hän sulki hetkeksi silmänsä ja antoi kevään täyttää aistinsa; lintujen laulu, kevyt tuuli vasten kasvoja sekä järveltä kantautuva raikas tuoksu. Viimeisenä, kosketus, joka hipaisi varovaisesti hänen olkapäätään ja Harry aukaisi silmänsä.
”Mistä tiesit, että se oli minulta?” Poika kysyi punastuen selvästi Harryn katsoessa hymyillen sinisiin silmiin.
”Kukaan muu koko Tylypahkassa ei ota yhtä hienoja kuvia kuin sinä, Colin”, Harry sanoi naurahtaen ja veti pojan vierelleen istumaan. Colin punastui entisestään, mutta istuutui vaiti Harryn vierelle ja kääntyi nojaamaan tämän olkapäätä kasvot pois päin Harrystä.
”Olet varmaan ihan outo sinun mielestäsi”, Colin mumisi hiljaa tuijottaen kaukaisuuteen. Harry mietti hetken ja ottaen sitten kiinni Colinin kädestä, puristaen sormet toisen sormien ympärille.
”Et sinä ole outo”, Harry sanoi ja Colin käänsi varovaisesti kasvonsa kohti Harryä. Siniset silmät katsoivat uteliaana ja hymy karkasi hänen huulilleen saaden myös Harryn hymyilemään. ”Enkö?”
”Et. Se kirje teki minut iloiseksi”, Harry sanoi ja painautui painamaan suudelman pojan huulille. Colin säpsähti kosketuksesta, tuijotti hetken Harryn vihreisiin kunne sulki silmänsä ja vastasi suudelmaan. Hän tunsi, kuinka lämpö ja rakkaus välittyivät suudelmasta ja tekivät hänestä sillä hetkellä maailman onnellisimman pojan piilossa katseilta ja maailmalta – myös Harry tunsi samoin.
”Kiitos”, Harry sanoi antaen hymyn nousta jälleen huulilleen ja Colinin hämmästynyt ilme muuttui nopeasti onnelliseksi ja hän painautui vasten Harryn rintaa, jolloin kädet puristuivat hänen ympärilleen omistavasti ja rakastavasti. Siinä oli hyvä olla, turvallista.
Linnut lauloivat omaa sävelmäänsä heidän ympärillään ja muutoin oli hiljaista – kukaan ei ollut heitä häiritsemässä ja hetken aikaa kaikki oli hyvin.
