Title:Onnellisuuden valopilkkuja pelon häivähdyksissä
Rating: K11
Author: Haalea
Beta:Aiqsu, thank you once again!
Genre: fluff, romance, lievä angst
Fandom: Harry Potter
Pairing: Cormac McLaggen/OFC (Julie)
Summary:Nauroimme, kun juoksimme Voroa karkuun. Vastapainona seinät tuntuivat kaatuvan päälle ja pimeät voimat humisivat tuulen mukana sisään pienimmistäkin koloista.
Challenges:Het10, ja Sinun Potterisi
Disclaimer:Cormac ja Tylypahka Row-tädin omaisuutta.
A/N:Sinun Potterisi haasteeseen liittyen; Julie on jotenkin minä, jollain tasolla. Ficistä muuten, tästä tuli outo, en osaa päättää tykkänkö vai en. Kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita.
Onnellisuuden valopilkkuja pelon häivähdyksissä
Synkkinäkin aikoina elämästä löytyi valopilkkuja. Välillä valopilkut olivat vain pieniä pilkahduksia onnesta tai toivosta, välillä kirkkaita välähdyksiä.
*
Normaalisti Kuhnukerhon kokous ei olisi yltänyt näiden valonpilkahdusten joukkoon, mutta sinä iltana kaikki oli erilaista. Tunnelma oli vapautunutta, viimeisimmät kokeet olivat ohi ja monen viimeinen vuosi Tylypahkassa lähestymässä loppuaan. Pelko Voldemortista ja lähenevästä sodasta heijastui kuitenkin monien silmistä. Sinun tummanruskeissa silmissäsi ei kuitenkaan näkynyt pelkoa. Silloin tällöin vilkaisin sinua pikaisesti. Useammin kuin kerran jäin kiinni. Silmäsi sulivat hymyyn, kun huomasit minun vilkuilevan sinua. Jokaisen katseen myötä poskeni punehtuivat, ja olin aivan varma, että ne olivat kuin samaa sarjaa ruusunvärisen mekkoni kanssa.
*
Kuhnusarvion pidettyä puheensa siitä, kuinka ylpeä hän oli kaikista oppilaistaan ja kuinka uskoi kaikkien vielä pääsevän elämässään pitkälle, muuttui ruokasalin pöytä useaksi pienemmäksi pöydäksi, jotka siirtyivät liidellen suurien, pehmeän näköisten sohvien vierille. Lähdin muiden mukana valumaan sohvia kohti. Joku kotitontuista oli laittanut Kuhnusarvion levysoittimesta soimaan hilpeäniloista taustamusiikkia. Silloin tällöin kappale vaihtui hitaammaksi ja hymyilin katsellessani, kun eräs kaksitoistavuotias puuskupuhpoika kävi pyytämässä tuvassaan olevaa tyttöä punastellen tanssimaan.
Havahduin, kun Kuhnusarvio istui viereeni "Aah, Julie, suoritit kerrassaan loistavan päätöstyön liemissä", Kuhnusarvio sanoi tyytyväisenä myhäillen, ”en saisi kertoa tätä, mutta päättötodistuksen arvosanasi tulee ehdottomasti olemaan Upea."
"Samoin sinä, Cormac!" Kuhnusarvio lisäsi Cormacille, joka oli myös ängennyt viereeni sohvalle. "Harvoin näkee oppilaan valmistavan niinkin loistavaa totuusserumia. Olen varma, että jos päätät jatkaa taikajuomiin liittyviä opintojasi kun nyt valmistut, pääset vielä pitkälle."
"Loistavasta opettajasta siinä on kyse", Cormac mielisteli nauraen. Katsoin häneen epäuskoisen yllättyneenä, sillä itse en olisi milloinkaan kehdannut olla niin suorasanainen opettajien imartelemisen suhteen.
*
Kuhnusarvion ja Cormacin rupateltua aikansa lähti Kuhnusarvio ahdistelemaan muita oppilaita. Kun pyylevä opettaja oli varmasti poissa kuuloetäisyydeltä, totesin Cormacille nauraen: "Kivaa perseennuolemista. Jos ei tuolla tule Upeaa, olen yllättynyt."
"Kyllä sillä Upean saa, sillä mielistely ei koskaan ylitä kenenkään odotuksia mitä minuun tulee ", poika hymyili ja iski silmää jatkaen: "Sitä paitsi, väitätkö muka, ettet ikinä ole itse syyllistynyt opettajien mielistelyyn?"
"En väitä ettenkö olisi, mutta hoidan sen paljon tyylikkäämmin", virnistin, "sanon vain tunnin jälkeen näkemiin ja olen kohtelias, silläkin pääsee yllättävän pitkälle."
Cormac hymyili minulle ja pudisteli päätään.
Välillemme lankesi kiusaantunut hiljaisuus, jonka aikana kuului vain levysoittimesta kaikuva musiikki ja satunnainen juomalasien kilinä. Hypistelin sifonkisen mekkoni helmaa ja yritin kelata mielessäni mahdollisia puheenaiheita. Pääsin kuitenkin pälkähästä, kun Cormac kysyi minulta, mitä aikoisin tehdä Tylypahkan jälkeen. Vastasin hieman vaivaantuneena harkitsevani auroriopistoa tai jonkinnäköistä vaikeamman, erikoistuneen taikuuden aikuiskurssia.
*
Levysoittimesta kuuluva kappale vaihtui hitaaksi balladiksi, ja monet oppilaat eksyivät hieman punastuneina ja hermostuneina tanssilattialle.
"Lähtisitkö tanssimaan?" Cormac kysyi minulta iloinen ja erittäin itsevarma hymy kasvoillaan. Hymyilin ja naurahdin ennen kuin suostuin huvittuneena. Poika johdatti minut katossa roikkuvan peilipallon alle, veti minut lähelleen ja kietoi vahvat kätensä selkäni ympärille. Nojasin päätäni hänen hartiaansa vasten. Liikuimme hitaasti kappaleen rytmin tahdissa. Keskityin nauttimaan hetkestä, lämmöstä ja siitä turvallisesta tunteesta, jonka poika sai minussa aikaan.
*
Autiot käytävät olivat öiseen aikaan kiellettyä aluetta turvallisuussyistä. Kävelimme käsi kädessä takaisin rohkelikkotornia kohti. Yllättäen pysähdyit ja nostit minut ikkunalaudalle istumaan. Taivaalla loistaneet tähdet sirottelivat hailakkaa valoaan päällemme kuuraisen lasin läpi. Katsoit minua silmiin ja hymyilit.
"Julie, tiedän, että nyt kun on sota tulossa ja kaikkea niin kukaan ei uskalla edes ajatella tulevaisuutta, mutta haluan silti sanoa tämän sinulle", Cormac hymyili, ”minä olen katsellut sinua jo pitkään, ja tämän illan jälkeen minusta tuntuu, että r-".
Lause jäi kuitenkin kesken, kun tartuin paidankaulukseesi ja vedin sinut lähelleni painaakseni huuleni huulillesi.
*
Vetäydyin kauemmaksi sinusta hymyillen ja posket punaisina. Naurahdit ilahtuneen yllättyneesti ennen kuin vedit minut pitkään halaukseen. Liu'utit kätesi lantiolleni ja jatkoimme yhdessä matkaa kohti rohkelikkotornia.
*
Linnan pimeät käytävät huusivat autioutta, ja seinillä olevat taulut kuiskivat epäilyksiä. Nauroimme, kun juoksimme kulman takaa kantautuvia Voron askelia pakoon, jotta ne eivät saavuttaisi meitä. Vastapainona seinät tuntuivat kaatuvan päälle ja pimeät voimat humisivat tuulen mukana sisään pienimmistäkin koloista.
Kun toivotimme toisillemme hyvät yöt oleskeluhuoneessa, sinunkin silmissäsi häivähti pelko. Pelko tulevasta, jos sitä edes olisi. Ehkä katseeseen oli sekoittunut myös pelko olla minusta erossa, liian kaukana suojellaksesi mutta liian lähellä murehtiaksesi. Silti silmänurkassasi häivähti se onnellinen valonpilkahdus, joka kertoi minulle, että lopulta kaikki olisi hyvin. Painoit huulesi pikaisesti otsalleni ja kuiskasit hyvää yötä. Silmissäsi aiemmin häivähtänyt pelko oli tiessään.
