Kirjoittaja: Lauchuo
Ikäraja: S
Genre: fluff, romance
Paritus: Draco/Hermione
Vastuuvapaus: Hahmot omistaa Rowling, tarinaidean minä
Tiivistelmä: Tanssilattialla yhden pienen hetken aikana voi tapahtua niin paljon.
A/N: En oikeasti edes pahemmin tykkää Draco/Hermionesta, koska se ei vaan toimi, mutta tästä hetkestä vois saada niin paljon tekstiä. Ehkä vielä joskus kirjotan tän pohjalta jatkiksen (johon sain idean kun olin kirjottanut tän).
Teksti osallistuu myös haasteisiin
Se oikea ja sen haaremi ja
One True Something 20.
Tanssilattialla
"Hei Malfoy, eikö sinun ja Harryn olisi jo aika lopettaa tuo toisillenne naljailu ja siirtyä elämässä eteenpäin, olla vaikka kavereita keskenänne?" Draco kuuli Hermionen ärsyttävän nalkuttavan äänen takanaan. Se oli ihan liian äidillinen ja huolehtiva eikä siinä ollut mitään järkeä, koska Draco oli ihan yhtä lailla haukkunut ja naljaillut Hermionelle. Hän ei oikeastaan voinut edes käsittää sitä, että Hermione ihan vapaaehtoisesti tuli hänen luokseen puhumaan jostain tuollaisesta asiasta. Hän kääntyi hitaasti ympäri kohtaamaan tytön.
Ja silloin hänen suunsa loksahti auki. Olihan hän tietysti tiennyt, ettei Hermione ehkä saapuisi joulutanssiaisiin samoilla harottavilla hiuksilla kuin aina ennenkin, mutta nyt tytössä oli jotain todella erilaista. Hän suorastaan loisti ja hehkui ja ihokin kimmelsi aivan kuin tyttö olisi lisännyt jonkinlaista kimalletta kasvoilleen. Draco henkäisi itsekseen. Hän ei koskaan ollut kuvitellut, että haluaisi sanoa kuraveristä kauniiksi, mutta Hermionea ei oikein voinut kuvailla millään muulla sanalla. Hän oli juuri sillä hetkellä ehkä kaunein tyttö koko koulussa.
Draco empi hetken miettiessään, mitä vastaisi tytölle. Hän totesi mielessään haluavansa päästä tanssittamaan tuota tyttöä, mutta hän ei uskonut, että se onnistuisi jos Hermione ei uskoisi hänen lopettavan vihanpitoaan. Sitten Draco keksi mainion suunnitelman. Mitäpä tyttö ei tekisi ystäviensä vuoksi?
"Minä lupaan lopettaa vihanpitoni, jos tanssit minun kanssani seuraavan hitaan kappaleen", Draco totesi ja hymyili pienesti kättään ojentaen. Hän näki kuinka Hermione empi - ehkä sittenkin jossain tytön mielen perukoilla oli vielä vuosien vihanpidon jälkeen kaunoja, eikä hänkään voinut unohtaa kaikkea niin nopeasti. Draco astui askeleen lähemmäs toivoen sen rohkaisevan Hermionea niin, että tyttö tosiaankin tarttuisi hänen käteensä ja antaisi hänen tanssittaa itseään. Ja niin se tekikin, Hermione tarttui Dracon käteen ja välittömästi kosketuksen tuntiessaan Draco sulki sormensa tytön hieman viileiden sormien ympärille ja veti tytön lähemmäs itseään. Hän kietoi toisen kätensä Hermionen selälle ja nosti toisella Hermionen käden omalle olalleen. Tietysti hänet oli kotona opetettu tanssimaan, koska herrasmies ei olisi herrasmies, jos ei osaisi tanssia. Sen Draco oli kuullut jo pienenä ja hän oli ollut tanssitunneillaan aina innoissaan, sillä hän halusi olla herrasmies.
Kun seuraava hidas kappale alkoi, Draco tanssitti Hermionea ympäri tanssilattiaa. He supisivat hiljaa keskenään vaihtaen muutamia sanoja ja Draco uskaltautui jopa kehumaan Hermionen ulkonäköä kerran. Hetki tuntui aivan uskomattomalta ja kun Kohtalottaret lopettivat soittamisensa, Draco ei olisi halunnut päästää irti Hermionesta. Hetken kuluttua hän kuitenkin laski kätensä, muttei lähtenyt pois ihan vielä.
"Haluaisitko, että haen meille juotavaa?" Draco kysyi ja yritti hymyillä mahdollisimman ystävällisen oloisesti. Hän halusi pystyä hurmaamaan Hermionen.
"Olen pahoillani, Malfoy, mutta minusta tuntuu että minun täytyy mennä. Oikea parini tälle illalle taitaa jo odottaa minua, ja samoin ystäväni. Mutta kerron viestisi Harrylle, ettet enää kiusaa meitä", Hermione loi Dracolle pikaisen hymyn ja kääntyi lähteäkseen. Hetken mielijohteesta Draco kuitenkin nappasi kiinni tytön kädestä ja kun Hermione kääntyi hämmentyneenä katsomaan kohti poikaa, Draco jäätyi hetkeksi.
"Tuota... Voit kutsua minua Dracoksi. Ja kiitos", Draco takelteli sanat ulos suustaan ja päästi sitten irti Hermionen kädestä. Ei hän halunnut pidellä tyttöä yhtään kauemmin luonaan kuin toinen halusi.
"Kiitos sinullekin", Hermione vastasi ja riensi sitten ystäviensä luo jättäen Dracon yksin seisomaan keskelle tanssilattiaa. Hän oli hetken saanut maistaa palan taivasta, mutta oli sitten menettänyt sen, tai ainakin siltä hänestä tuntui juuri sillä hetkellä.