Kirjoittaja: Dria
Beta: -
Ikäraja: S
Genre: Draamaa
Pari: Narcissa/Lily, Lucius/Narcissa
Disclaimer: HP universumi ei ole minun enkä tienaa kirjoittamisella.
Haasteet: Rare 10, Femme10 vol.2, Kerää kaikki hahmot (Narcissa Malfoy os. Musta), OTS 20 (Femme)A/N: Halusin kirjoittaa Mustan sisarista ja Lily/Narcissaa. Bellatrix on vähän OoC, tai sitten hän vain on nuorempana erilainen. Nimeen en ole tyytyväinen, mutta en keksinyt parempaakaan, joten annan tämän kulkea työnimellä. Kaikesta huolimatta kommentit olisivat kivoja, koska ehkä saattaa arvata, että olen vähän epävarma sen suhteen onko tämä huono vai ei.
Tulevan suunnittelua laiturin varjoissaLaituri 9 ¾ täyttyi ripeää tahtia koululaisista ja heidän perheistään. Suurin osa oli pukeutunut mahdollisimman huomaamattomasti jästivaatteisiin, mutta seassa vilahteli puhdasveristen mustia kaapuja. Äänten sekamelska sulautui yhdeksi kaoottiseksi kakofoniaksi, kun velhot ja noidat yrittivät hukuttaa junan ja lemmikkieläinten äänet taustalle.
Punahiuksinen nuori nainen astui juuri punatiilisen seinän läpi asemalle seuranaan neljä poikaa. Hänen hätkähdyttävän vihreät silmänsä etsivät jotakin tai jotakuta ihmismassan laidoilta. Pojat tätä eivät huomanneet, heitä eräs junan läheisyyteen piiloutunut rasvatukkainen nuorukainen kiinnosti enemmän. He huusivat tälle jotain, mikä ei tilannetta etäältä tarkkailevan Narcissan korviin kantautunut. Ei hän menettänyt kuin yhden loppuun kulutetun solvauksen.
Yht’äkkiä joku kietoi kätensä hänen ympärilleen ja veti hänet lähemmäs. ”Kehenkäs rakas Cissy on iskenyt silmänsä?” Nainen kysyi huvittuneella äänellä.
”Olen menossa naimisiin Lucius Malfoyn kanssa koulun loputtua, kuten hyvin tiedät, Bella. Päästäisitkö irti?” Narcissa vastasi tylysti ja odotti. Bellatrix Musta naurahti, muttei irrottanut otettaan, päinvastoin, hän painautui niin lähelle, että Narcissa tunsi sisarensa hengityksen korvanjuuressaan.
Nuorempi Musta nielaisi huokauksen. Vaikka Pimeän lordin merkki koristi Bellan käsivartta, oli turha haaveilla, että nainen jättäisi tilaisuuden kiusata sisariaan.
”Tiedän ja siksi ihmettelenkin, kenen perään nuorempi sisareni kirjaimellisesti kuolaa, vaikka platinablondia ei ole näkyvissä”, Bellatrix huomautti huvittuneena, ja Narcissa tunsi veren kutittelevan poskipäitään.
”En minä kuolannut!” nuorempi Musta sihahti hampaidensa välistä.
”Eli sinulla on joku. Annas kun arvaan… tuo punapää herra verenpetturihulttion vieressä?” Narcissa hätkähti, mutta ei kieltänyt asiaa. Bella oli tiennyt alusta asti, ei hän muutoin olisi tullut leikittelemään. Narcissa ei muistanut, oliko Bella maininnut Siriusta suoraan kertaakaan sen jälkeen, kun poika oli kieltänyt sukunsa ja karannut kotoa. Tuskin.
”Et siis kiellä sitä? Hyvä. Mikä hänen nimensä on?”
”Lily Evans”, Narcissa huokaisi. Bella ei jättäisi häntä rauhaan, ennen kuin olisi voittanut pelaamansa pelin, tietäisi kaiken ja olisi pitänyt saarnansa. Olisi helpompaa vastata seuraavaan kysymykseen etukäteen. ”Hän on jäst- kuraverinen.”
”Cissy”, Bellatrix tiukensi otetta ja ääni oli pingottunut. Narcissa laski katseensa maahan. Eivät kengät niin tylsännäköiset olleet…
”Tiedän”, nuorempi sisaruksista sanoi väsyneesti. Hän räpytteli kyyneliä pois tahraamasta ripsiään. Mustat eivät itkeneet.
”Ensin Meda puhuu koko kesän ihanasta kuraverispojastaan ja nyt sinä…” Narcissa ei sanonut mitään, sillä sanat eivät merkinneet mitään sillä hetkellä. ”Suhde kuraverisen kanssa on aina riski, vaikka salaisit sen erittäin hyvin.”
”Tiedän”, Narcissa toisti vaisusti. Se, mitä Bella oli sanonut, oli itsestäänselvyys. Kuvitteliko sisar, ettei hän hävennyt itse tilannettaan? Miksi hän olisi muuten varonut sanomasta mitään ihastuksestaan koko kesän aikana ja vältellyt Malfoysta puhumista lähes yhtä hartaasti?
”Mitä aiot tehdä hänen suhteensa?” Bellatrix kysyi oltuaan pitkään vaiti ja naulitsi katseensa punahiuksiseen tyttöön.
”En mitään tietenkään. Sanoit itsekin, että suhde hänen kanssaan vaarantaisi tulevaisuuteni ja tahraisi suvun maineen”, Narcissa myönsi tosiasian. Ei häntä suvun maine kiinnostanut, mutta hän ei halunnut asettaa vaakalaudalle sukulaisiaan. Meda tuskin välittäisi, vaikka hän ilmoittaisi tapailevansa jästiä. Isä sen sijaan käskisi hänen pakata, ja heidän oli toteltava vanhempiaan. Ainoastaan Bella oli koskaan uskaltanut kapinoida, ja tämä kantoi merkkejä yhä ihossaan. Vaikka Bella oli välillä raivostuttava, Narcissa piti hänestä, eikä halunnut kuolla etenkään oman sisarensa kiduttamana.
”Niinkö…?” Nuorempi Musta ei ollut uskoa korviaan, sillä Bella kuulosti miltei pettyneeltä.
”Tuo tyttö olisi hyvä vakooja, koska kukaan ei epäilisi kuraveristä. Tiedäthän, että olemme jo pitkään yrittäneet soluttaa meille uskollisia miehiä kiltaan”, Bellatrix mumisi aivan Narcissan kovanjuureen niin hiljaa, että sanoista oli mahdotonta saada selvää. Sanat, merkitys niiden takana, olivat vaikeita hänelle.
”Bella?” Narcissa kysyi kummastuneena. Ehkä Bella todella välitti hänestä, jos oli valmis ehdottamaan tuollaista asiaa.
”Mietipä sitä.” Bella irrotti otteensa juuri, kun Narcissa oli tottunut lämpimään vartaloon omaansa vasten, sen tuomaan valheelliseen turvallisuuteen. Bella vilkaisi vanhempiaan, jotka selkeästi neuvoivat Medaa. Ilme sekä isän, että nuorimman sisaren kasvoilla paljasti asian.
Narcissa seurasi sisartaan junaan, ja he löysivät tyhjän vaunun junan keskivaiheilta. Vasta kun Narcissa oli saanut matka-arkkunsa pois tieltä penkin alle, Bella katsoi häntä hymyillen aidosti.
”Kirjoittele.”
Narcissa yritti seurata sisarensa matkaa, mutta tämä katosi ihmisjoukkoon, oppilasmassan, joka tunki sisään ovista yhtä aikaa. Kun kuului kimeä vislaus, joka merkitsi viimeisen vuoden alkua, Narcissa ei erottanut Bellaa vanhempiensa vierestä.
***
Fin