AN: Joo tota, mulla ei ole mitään selitystä miksi kesti näin kauan.. ja tää luku ei ole edes betattu :/ mutta toivottavasti pidätte
ja jos jotkut jutut ei ole oikei, mä oon pahoillani koska osaan ne paremmin englanniksi
Disclaimer: En omista mitään jonka tunnistatte HP:stä. Leikin vain Rowlingin hahmoilla ja keksin nimiä.
2 chapter
Ron heräsi erityisen ajoissa tänään. Hänen oli jututettava Harrya ja saatava tietää mikä tätä vaivasi. Poika oli käyttäytynyt hyvin kummallisesti edellisenä päivänä, mennyt *puistatus* luihuisten pöytään ja sitten vielä se miten Malfoy käyttäytyi. Eilinen oli huolestuttanut Dumbledorea joten tämä oli päivällisen jälkeen kutsunut Ronin ja Hermionen toimistoonsa, ja pyytänyt heitä kuulustelemaan Harrya. Ehkä poika oli vain hämmentynyt jostain... Niin ainakin Ron toivoi, hän ei halunnut tuottaa pettymystä rehtorilleen.
Samoihi aikoihin heräsi eräs ruskeatukka. Punapää ei ollut tajunnut että puhui ääneen, joten Neville vain kuunteli ja shokeeraantui enemmän ja enemmän joka sanalla. ’Tästä oli kerrottava Harrylle,’ oli ensimmäinen ajatus pojan päässä. Ron alkoi vihdoin lähteä, ja Neville sai tilaisuuden herättää Harry. Avatessaan toisen pojan sängyn verhot brunette sai elämänsä yllätyksen, vaikka luuli ettei mikään yllättäisi häntä Ronin petoksen jälkeen.
Harryn sängyssä tämän vieressä oli, hyvin hereillä ja valppaana oleva Nagini. Basiliski katsoi Nevilleä varuillaan ja päätti herättää isäntänsä. Sihisten pojan korvaan käärme sai tämän ylös nopeammin kuin vedellä herättäminen.
Harry kuuli pientä puhetta korvassaan jostain pojasta joka avasi tämän verhot joka tuijottaa Naginia. Harry heräsi nopeasti ja oli jo sauva osoitettuna tunkeilijaan. Nähdessään ’hyökkääjän’ Harry rauhoittui hieman.
”Anteeksi, Neville, mutta en olisi voinut tietää jos olisit joku joka haluiaisi vahingoittaa minua,” poika selitteli typeryyksiä, tietäen että Nagini ei herättäisi tätä jollei pelkäisi satuttaa jotakuta.
”En usko että tarvitset paljoa suojelua tuonkokoisen käärmeen kanssa. Mikä hän on rodultaan?” Eli poika on hänen puolellaan nähdessään Naginin, mutta mikä yllätti enemmän on se että Neville kohtelee käärmettä vertaisenaan. Poika ei olekkaan todellinen Rohkelikko.
”Hyvä että kysyit. Nagini on basiliski ja hyvä ystäväni, joten kunnioitathan tyttöäni?” Pimeyden Lordi kysyi sävyttömästi. Vastauksenaan hän sai päättäväisen nyökkäyksen.
”Saanko myös tiedustella miksi aioit herättää minut,”Harry katsahti kelloon,” ja vielä paljon ennen aamiaisen alkamista?” Pojalta ei jäänyt Nevillen rauhaton ympärilleen katsahtaminen huomaamatta. Hän päätti saada takuun pojan paikasta sodassa, ja ainoa paikka jonne muut eivät päässeet oli Salaisuuksien Kammio.
”Ymmärrän ettet voi kertoa sitä täällä, mutta luota minuun niin vien meidät turvattuun paikkaan,” odottamatta vastausta poika alkoi pukea vaatteita ja pian Neville seurasi esimerkkiä, kun ei ollut ehtinyt vaihtaa ennen kuin herätti Harryn.
Pian pojat löysivät itsensä toisen kerroksen tyttöjen vessasta. Murjottava Myrtti huusi ja valitti kunnes lensi vessanpyttyynsä. Nyt he voivat astua sisään. Poika joka elää lausui kärmeskielisen salasanan jälleen, ja Neville oli hieman yllättynyt ja mietti hiljaa itsekseen ’seuraavaksi varmaan paljastuu että toinen poika on Pimeyden Lordi’. Mennessään portaita alas Harry ilmoitti Tancentelle että on tulossa ihminen joka ei puhu heidän kieltään, joten tämän pitää sulkea silmänsä.
Astuessaa sisään kammioon Harry tervehti lämpimästi Tacentea ja esitteli tämän Nevillelle, ja Nevillen basiliskille.
Harry muutti kaksi patsasta pehmeiksi nojatuoleiksi ja istuutui toiseen. Neville noudatti esimerkkiä mutta silmäili hermostuneesti kahta basiliskia jotka ympäröivät toista poikaa.
”Niin, sinullahan oli jotain kerrottavaa, eikö ollutkin?” Neville säpsähti,Harryn ääni oli kaukainen ja terävä, aivan erilainen kuin toiste. Ehkä hän vain kuvitteli sen.
”Ni-niin, älä nyt vain suutu tai mitään, mutta puhun totta,” tarkkaillen toisen ilmettä poika jatkoi,”Ron on koko ajan esittänyt olevansa sun ystävä. Se kertoo kaiken Professori Dumbledorelle ja luulen, että Hermionekin on siinä mukana. Kuulin tämän tänään ennen kuin herätin sut. Ron puhui itsekseen.”
Harry katsoi tarkkaan Nevillen ilmeitä. Poika näytti hermostuneelta, mutta päättäväiseltä sekä tosissaan olevalta. Eli Ron on alkanut lipsua. Hmm..
”Arvostan, että tulit ja kerroit minulle. Kuitenkin olen tiennyt tämän jo ensimmäisestä vuodesta asti. Enhän turhaan ole manipuloinnin mestari, ilman tietämättä miltä se näyttää,” jättäen sanat roikkumaan ilmaan hän käytti hentoa lukilitismiä. Tuntiessaan Nevillen hämmentyneet ajatukset epäilyn häivenen sävyttämänä poika joka elää jatkoi,
”Epäilysi osuu oikeaan, Neville. Minä olen kuin olenkin Pimeän Lordi,” Neville oli jähmettynyt jo ensimmäisten sanojen kohdalla. Hetken vaikutti aivan kuin hänet olisi kangistettu. Sitten aivan ojan takaa, Neville polvistui pienemmän pojan eteen.
”Lordini, lupaan että salaisuutesi on turvassa, todistan sen vaikka rikkumattomalla valalla. Jos mestari niin haluaa,” Neville yllättäen paukautti. Tätä ei olisi osannut odottaa edes itse Merlin.
”Longbottom, tämä ei ole vitsi. Kaikki mitä sanoin on totta,” sanoin Pimeän Lordi- äänelläni. Näin selästi kuinka Nevillen niskakarvat nousivat pystyyn ääneni takia. Hyvä, hänen kuuluisikin pelätä minua.
”Tiedän sen ja uskon joka sanaasi, Mestarini,” poika sanoi päättäväisesti vaikka hieman peloissaan kuten odotettavissa. Selvä Rohkelikko, jollei lasketa sitä että poika on polvistunut pimeän puolen johtajan eteen vannoen uskollisuutta.
”Hyvä on Neville. Olen jo pitkään ajatellut sinusta tulevan hyvä lisä voimiini. Olethan sentään melkein yhtä voimakas kuin Harry olisi ollut. Haluisitko muuten kuulla miten päädyin tähän kehoon?” Harry kysyi leppoisasti, kuten toisluokkalainen velhopoika toiselta.
”Kyllä mua kiinnostaisi, mutta vain jos oikeasti haluut kertoa,” Neville katsoi kysyvästi, onko OK jos hän ei kutsu Harrya Lordiksi tai Mestariksi. Harry vain nyökkäsi pienesti ja selvitti kurkkuaan.
”No sinä yönä kun menin Potterien talolle, sen jälkeen kun Piskulainen oli paljastanut missä he ovat, tapoin Lily ja James Potterin. Sitten menin yläkertaan ja lähetin tappokirouksen kohti Harrya. Se jostain syystä kimposi takaisin kun oli tappanut Harryn ja tuhosi ruumiini. Sen jälkeen mä tunsin äkkinäisen vetämisen tunteen. Aivan kuin mua olisi vedetty narulla navasta. Ja sitten yhtäkkiä tajusin että olin sen pikkuipanan kehossa. En voinut uskoa sitä. Nykyään olen selvittänyt miksi niin kävi, mutta jätän sen johonkin muuhun kertaan. Aika on jo paljon ja kohta aamiainen alkaa. Tästä lähin istut minun ja luihuisten kanssa ruokailujen aikana,” Niine sanoineen Harry halasi Tancentea ja lupasi tulla uudestaan. Odottamatta, että Neville seuraa hän lähti kohti Suurta Salia. Neville ei vitkastellut kauaa vaan lähti juoksemaan toisen pojan perään.
”Odota hei vähän!”
”Tule jo! Mulla on jo nälkä,” Harry naurahti iloisesti aivan kuin äskeistä ei olisi tapahtunut.
Pojat ehtivät aamiaiselle ennen ketään muuta, joten heitä ei ehditty kaivara. Iloiten he kävivät pannareiden ja munakkaan kimppuun. Pian Hermione ja Ron saapuivat saliin. Samaan aikaan heidän kanssaaan sisään tuli Dumbledore. ’Miten he voivat olla noin ilmiselviä?’ Ihmetteli Harry mielessään, mutta jatkoi munakkaansa mutustamista ja tervehti luihuisia sitä mukaan kuin he tulivat pöytään.
Harry syötti Naginille pieniä paloja silloin tällöin ja sai tyytyväisiä äännähdyksiä ystävältään. Harry vain hymyili rennosti ja katsoi ympärilleen. Luihuisten pöytään oli liittynyt muutama Korpinkynsi ja Puuskupuh. Kaikki heistä katseli Naginia kummissaan, mutta eivät kysyneet.
Harryn niin sanotut ystävät loivat häneen kysyviä katseita, mutta Harry vain käänsi katseensa mielenkiintoisempiin aiheisiin.
Syötyään Harry, Neville ja Draco, joka oli tullut niin myöhään että ehti syödä vain pienen leivän, lähtivät tyrmiin Kalkaroksen tunnille.
Saapuessaan he kohtasivat muut Rohkelikot jotka huusivat petturia ja muita haukkuma nimiä. Draco ja muut luihuiset puolustivat heti Harrya ja Nevilleä, jonka heidän Mestari oli valinnut tarpeeksi luotettavaksi.
”Voin kyllä hoidella heidät itsekkin,” Poika sähisi seuraajilleen ja väläytti punaisia silmiään niin ettei muut kuin luihuiset nähneet.
”Ja te, Rohkelikot. Olettepa te lojaaleja teidän Valittuanne kohtaan,” Harry naurahti päin tupakavereidensa naamaa, kun nämä tuijottivat häntä kuin näkisivät alienin.
Liemien professori saapui juuri sopivaan aikaan. Kalkaros ,joka ei ollut aiemmin huomannut Naginia, pysähtyi hetkeksi ja päästi sen jälkeen oppilaat sisään karttaen kuitenkin Harrya ja tämän käärmettä.
Sinä liemien tunnilla Rohkelikko ei menettänyt yhtäpaljon pisteitä kuin aiemmin, koska Harry sai pisteitä ja ei menettänyt yhtään. Tämä sai Rohkelikot vielä epäilevimmiksi ja Kalkaros sai nähdä epäilynsä todeksi.