Nimi: Nyt
Kirjoittaja: Kupla
Genre: Drama
Päähenkilö: Draco
Ikäraja: S
Vapausvastuu: En omista tässä tekstissä mainittuja henkilöitä, paikkoja tai muita asioita. Ne kuuluvat J. K. Rowlingille. En saa tästä rahallista korvausta.
Tiivistelmä: Huuto herätti Dracon ajatuksistaan. Hän kurkisti varoen puun takaa. Hänen pienet sormensa pureutuivat karheaan kaarnaan, siitä irtosi pieniä hitusia sormenpäihin. Poika pyyhkäisi kätensä housuihinsa. Nyt.
A/N: Osallistuu leikkihaasteeseen ja FF100:an. Kommenteista pidän aina.
Sana: 078. Missä?
Jalka polkaisi lautaa, se heilautti kymmenen tikkua ilmaan. Ne kieppuivat ilmassa, kullankeltaisina ja kevyinä. Draco näki ne silmäkulmastaan, kun hän kääntyi. Jalat kuljettivat häntä aivan liian kovaa kohti marmorista patsasta. Ilma pusertui keuhkoista, kun hän tarttui patsaaseen ja pyörähti piiloon sen taakse. Poika ylettyi jalustalla istuvaa kettua vain puoliselkään. Hän nojasi päätään kylmään kiveen ja mietti, uskaltaisiko kurkistaa.
”Kymmenen tikkua laudalla!”
Draco ei muistanut tytön nimeä. Hän oli isän ystävien lapsi. Nopeasti Draco kurkkasi piilopaikastaan. Palmikkopää oli häneen selin. Draco kyyristyi ja sukelsi nopeasti patsaan takaa viereiseen ruusupensaaseen. Hänen polvensa tömähtivät maahan, mutta tyttö ei kuullut. Äiti suuttuisi, sillä housuissa oli kirkkaat ruohotahrat.
Tyttö lähti vastakkaiseen suuntaan, mutta ei tarpeeksi kauas. Draco tiesi, että siellä suunnalla oli ainakin kolme muuta lasta. Hän virnisti ajatellessaan, että nuo kolme löydettäisiin ennen häntä. Draco kiehnäsi ja muutti asentoaan. Kyykyssä pissatti. Ei olisi pitänyt juoda kahta lasia äidin ostamaa punaista limonadia. Ajankulukseen hän alkoi nyhtää ruohoa irti maasta. Välillä hän katsoi ruusupensaan lehtien läpi, missä tyttö – Ellen, nyt Draco muisti – kulki. Samassa tyttö käännähti ympäri. Polvet iskivät punaisen mekon kangasta, kun hän juoksi laudalle. Jostakin puutarhan sopukoista kuului ähkintää ja huutoa, ja sitten epätoivoinen hahmo ravasi kohti lautaa ja tikkuja.
”Gregory!” Ellen kiljaisi kimakasti ja laittoi jalkansa varoen laudan keskikohdalle. ”Jäit kiinni!”
Jykevärakenteisen pojan juoksu hidastui laahustukseksi.
”Sinä et huutanut minun nimeäni, kun näit minut”, hän mutisi hiljaa alahuuli pitkällä.
”En minä voi kaikkea muistaa”, Ellen motkotti kädet lanteillaan. ”Mitäs olet tuollainen mötti, että näyt vaikka tuhannen vuoren läpi!”
”En näy”, poika mutisi ponnettomasti. Hän asteli laudan viereen ja lysähti maahan istumaan. Ellen näytti kieltään pojalle, ennen kuin lähti etsimään seuraavaa uhria. Draco kumartui, kun Ellen katseli häntä kohti. Mehiläisten pörinä ruusupensaassa peitti hänen raskaat, jännityksestä kiihtyneet sydämenlyöntinsä. Draco tiesi, että Ellen oli tulossa häntä kohti. Kiukku muutti kalvakan pojan kasvot laikukkaan punaisiksi. Miksi juuri hänen piti jäädä kiinni heti aluksi?
”Mary! Tule esiin!” Ellen huusi. Draco huokaisi helpotuksesta. Kun Ellen käskytti vastentahtoista Marya, Draco kiiruhti vain kymmenen metrin päähän laudasta. Poika sujahti paksun puun taakse ja kuultuaan nalkutuksen vielä jatkuvan hän astui nopeasti puun vierelle ja iski silmää laudan vieressä istuvalle ystävälleen. Sitten hän huokaisi syvään. Ellenin kanssa ei ollut mukava leikkiä. Hän vaan huusi ja käski kaikkia ja oli olevinaan niin kovin aikuinen. Sitten hän raahasi karmean kokoista nukkea mukanaan ja sanoi hirveän ylpeänä ”minä olen äiti, en minä voi leikkiä noin raisuja leikkejä”. Nytkin Ellenin nukke keinui yksikseen pihakeinussa ja katseli sinisillä silmillään kaipaavasti äitiään.
Ellen oli ihan tyhmä kun mieluummin silitteli nuken valkoista mekkoa ja kultaisia kiharoita eikä halunnut leikkiä heidän kanssaan. Nytkin hän oli leikkimässä vain, koska hänen äitinsä käski tytön tulla mukaan. Draco mutristi suutaan.
”PELASTAKAA!”
Huuto herätti Dracon ajatuksistaan. Hän kurkisti varoen puun takaa. Hänen pienet sormensa pureutuivat karheaan kaarnaan, siitä irtosi pieniä hitusia sormenpäihin. Poika pyyhkäisi kätensä housuihinsa. Nyt.
Nyt.
Nyt.
Dracon sydän jyskytti, se takoi liikevoimaa pojan jänteviin jalkoihin. Ellen ei edes huomannut, kuinka poika syöksyi pihan poikki laudalle. Draco pysähtyi juuri laudan eteen. Hän vilkaisi lehmänkatseista Marya ja Goylea, joka hymyili harvoilla, pyöreillä hampaillaan.
Ellen kääntyi juuri parahiksi näkemään, kuinka Draco polkaisi lautaa. Se kiepahti ympäri ja sinkosi kaikki kymmenen tikkua ilmaan. Poika ei voinut muuta kuin virnistää Ellenin vihaiselle ilmeelle. Hän aikoi ilmiselvästi valittaa Dracolle tikkujen levittämisestä, ennen kuin muisti, että se oli pelin idea.
”Kaikki pelastettu!” Draco huusi. Hän oli ylpeä itsestään. Ja isä olisi ylpeä hänestä, kun hän kertoisi isälle.
Lapset säntäsivät takaisin piiloihinsa. Ellen jäi keräämään tikkuja kiukun kyyneleet silmiä kaihertaen.
