Ficin nimi: Surun jälkeen...
Kirjoittaja: annie92
Tyylilaji: Drama
Ikäraja: S //zougati muokkasi ikärajan uusien ikärajojen mukaisiksi
Paritus: Remus/ Tonks
Yhteenveto: ”Olen pahoillani, kun aiheutin sinulle sellaista tuskaa, mitä jouduit kokemaan.” Remus sanoi kuiskaten silittäessään Tonksin hiuksia.
Keskiyöllä Tylypahkan pihamailla oli hiljaista. Taivas oli pilvetön ja tuuli lauloi hiljaa surumielistä lauluaan. Tonks käveli rauhallisesti metsän laidassa ja katseli puita joita tuuli keinutti. Hän oli täysin omissa ajatuksissaan eikä edes huomannut miestä, joka käveli hänen takanaan. Hetken päästä Tonks hätkähti, koska hän oli tuntenut kosketuksen olkapäässään.
Hän otti taikasauvansa taskustaan ja käännähti nopeasti.
”Tonks rauhoitu!” mies huusi nopeasti ja tarttui Tonksia kädestä ennen kuin tämä ehtisi langettaa loitsun.
”Remus! Ei noin saa tehdä! Olisin voinut vaikka tappaa sinut”, Tonks tiuskaisi ja irrottautui Remuksen otteesta.
”Et kuitenkaan tappanut”, Remus huokaisi näyttäen surulliselta.
”Miksi hänen piti kuolla?” Tonks sanoi ääni väristen ja katsoi samalla jalkojaan.
”Ja miksi Kalkaros petti meidät?” hän lisäsi hiljaa.
”Kalkaros oli kuulunut koko ajan Voldemortin joukkoihin, mutta olimme luottaneet häneen Dumbledoren takia.” Remus huomautti.
”Vihaan sukulaisiani… He luulevat olevansa jotakin suurta, koska ovat tiedät-kai-kenen puolella.” Tonks sanoi surullisesti.
”Ymmärrän sinua.” Remus totesi.
”Ja minun idiootti serkkuni olisi alun perin pitänyt tappaa Dumbledore. En usko tätä…” Tonks sanoi surullisesti.
”Tonks, sinä et voi sille mitään. Ole onnellinen, että vanhempasi eivät ole kuolonsyöjiä…” Remus sanoi.
”Mutta he ovat vaarassa, niin kuin mekin.” Tonks sanoi huokaisten ja Remus liikahti lähemmäs häntä. Hän halasi Tonksia lohduttaen.
”Me olisimme voineet kuolla jo tänään.” Remus sanoi hiljaa Tonksin katsoessa häntä silmiin. Tonks nojautui lähemmäs yrittäen suudella Remusta, mutta Remus esti sen. ”Anteeksi Tonks… minä en voi…” hän sanoi hiljaa Tonksin katsoessa häntä ärtyneesti.
”Et tietenkään voi, koska olet liian vaarallinen…” Tonks sanoi hieman ilkeästi ja räpytteli kostuneita silmiään.
”Tonks, etkö tajua? Olisit hirveässä vaarassa. En haluaisi satuttaa-”
”-tai pelästyttää minua?” Tonks sanoi keskeyttäen.
”Niin juuri. Tämä ei ole minulle helppoa, mutta se on pakollista.” Remus sanoi ja katseli taivasta.
”Eikä ole pakollista. Remus, minä rakastan sinua! Muulla ei ole väliä! Enkä minä olisi niin idiootti, että jäisin luoksesi kun muuttuisit täydenkuun aikaan.” Tonks ilmoitti Remuksen kääntäessä katseensa häneen.
”Tonks, miksi sinun pitää olla näin vaikea?” Remus kysyi hiljaa.
”Remus, sinä se tässä olet vaikea.” Tonks huomautti.
”Ehkä… En vain osaa sisäistää sitä, että joku välittää minusta noin paljon kuin sinä…” Remus myönsi Tonksin hymyillessä.
”Remus… älä oikeasti huijaa itseäsi! Et ole mielestäni yhtään vaarallinen!” Tonks huudahti vaativasti.
”Miksi ihmeessä sinä haluat minut?” Remus kysyi.
”Koska, minä rakastan sinua ja en välitä muista. Muistan vieläkin sen ensimmäisen killan kokouksen jossa nähtiin. Sinä katsoit minua. Suorastaan tuijotit.” Tonks selitti. ”Remus, sinä olet se oikea.”
Remus oli aivan sanaton. Hän ei voinut uskoa tätä todeksi. Tonks rakasti häntä ihan oikeasti ja muulla ei ollut väliä.
”Olen ollut idiootti.” Remus kuiskasi.
”Hyvä, että nyt tajusit sen.” Tonks huokaisi Remuksen tarttuessa häntä kädestä.
”Minä rakastan sinua. Meidän pitää olla yhdessä, koska nyt on edessä todella vaikeat ajat. Enkä halua menettää sinua.” Remus selitti katsoessaan Tonksia suoraan silmiin.
”Olen samaa mieltä.” Tonks sanoi ja halasi Remusta varoen.
”Olen pahoillani, kun aiheutin sinulle sellaista tuskaa, mitä jouduit kokemaan.” Remus sanoi kuiskaten silittäessään Tonksin hiuksia.
”Saat anteeksi.” Tonks sanoi irrottautuessaan Remuksesta.
”Nyt haluan tehdä yhden jutun.” Tonks ilmoitti ja nojautui lähemmäs suudellakseen Remusta. Suudelma oli herkkä ja täynnä anteeksiantoa. Se tuntui kestävän ikuisuuden, mutta lopulta he erkanivat toisistaan. Remus ja Tonks vain hymyilivät toisilleen ja ottivat toisiaan kädestä. He katsoivat yhdessä taivasta ja hetken päästä he olivat kaikkoontuneet tylypahkan tiluksilta.