Kirjoittaja Aihe: Nätti tyttö ei uskalla syödä | Drama | K11  (Luettu 3697 kertaa)

Ales

  • Fanficcari
  • ***
  • Viestejä: 497
  • Ilo on sisäpiirin homma
Nimi: Nätti tyttö ei uskalla syödä
Kirjoittaja: Ales
Beta: Onkonälkä
Tyylilaji: Drama
Ikäraja: K11
Disclaimer: Otsikko Brädin kappaleesta Hätähuuto
Haasteet: Sana/Kuva/Lause10, F-diagnoosihaaste
A/N: Eli tohon F-diagnoosihaasteeseen otin anoreksian.

Kuva #4


Nätti tyttö ei uskalla syödä


Tää kaikki alkoi jo kauan sitten. Mua kiusattiin koulussa, koska olin vähän pyöreämpi kuin muut.
Kestin kiusaamista koko yläasteen. Mennessäni amikseen kokkipuolelle päätin, että nyt siitä tehdään loppu. Mä päätin ruveta laihuttamaan hinnalla millä hyvänsä. En enää kestänyt itseäni. Vaikkei ammattikoulussa enää kiusattu, kaikki muistot ja tuska oli tallella. En pystynyt katsomaan itseäni kunnolla peiliin, kun kuulin entisten luokkalaisteni kommentit korvissani. 

”Kattokaa, rasvapallo tulee kouluun!”
”Miks toi käyttää tollasii vaatteita, ei ne sovi tollaselle läskille.”
”Toi ei tuu koskaan saamaan poikaystävää.”


Ne satuttivat minua. Siksi tein muutoksen. Rupesin liikumaan. Katsoin netistä erilaisia treeniohjeita ja noudatin niitä säännöllisesti. Kesäisin kävin uimassa ja tein juoksulenkkejä kaupungin keskustassa. Talvisin kävin kuntosalilla ja treenasin himassa. Muutin ruokailutapani. Vähensin punaista lihaa, ja lopulta siirryin käyttämään vain kalaa, kanaa ja munia. Söin salaatteja. En enää laittanut kahviin sokeria ja jätin kahvipullat syömättä. Kaikki meni hyvin. Sain positiivista palautetta.

”Hei vau, sä oot laihtunu.”
”Näytät hyvältä.”
”Miten sä teit ton?”


Olin innoissani, kun muut huomasivat edistykseni. Kuitenkin mulla oli vielä pudotettavaa. Ja paljon.
Liikuin lisää, vähensin syömistä, ajattelin jopa lopettaa syömisen. Mutta en kuitenkaan pystynyt siihen. Kanasalaatti oli nykyinen lempiruokani, mutta en halunnut syödä sitä, koska se lihotti. Minun oli pakko keksiä jokin keino. Ja se keino löytyi. Aina syötyäni kävin oksentamassa. Tehokas tapa, sain syödä mieleistäni ruokaa, ja laihduin silti.

Vaikeinta aikaa laihduttamisen suhteen oli joulu. Meillä on jouluisin aina yhteisateria. Mä meen mun vanhempien luokse, jossa on pöydät koreana. On kinkkua, joululaatikoita, kalaa, perunaa, lihapullia. Laidasta laitaan kaikkea. Muodon vuoksi yritin syödä vähän kaikkea, vaikka se oli mulle tuskaa. Aterian jälkeen lähdin käymään vaihvihkaa ulkona oksentamassa. Enhän mä sitä niille sanonu. Mä sanoin et käyn haukkaamassa raitista ilmaa. Vessaan en viittinyt mennä, koska ne ois arvannu heti, et mitä tapahtuu.
Joulu oli onneksi vain kerran vuodessa.

Kesällä oli paljon helpompaa. Kuumalla säällä ei muutenkaan viitsi syödä mitään raskasta, joten kukaan ei varmasti ihmetellyt ruokailutapojani.

”Miks sä käytät uimapukua, vedä bikinit päälle vaan!”

Mua alkoi ärsyttämään noi ihmisten kommentit. Enhän mä mitään bikineitä voinut käyttää, koska ylimääräistä rasvaa oli vieläkin niin paljon. Kerran räjähdin kuultuani taas kommentin niin ihanasta vartalostani. Huusin ja raivosin, jonka jälkeen purskahdin itkuun. Noi kommentit satutti mua, ne pilkkas mua. Ihan ku mä en ois sitä tajunnu.

Mua väsytti, mua ärsytti – suorastaan vitutti. Mua kiinnosti enää ruoka ja liikkuminen. Rakastin ruuan laittoa ja kokkailin paljon, mutta en juurikaan syönyt tuotoksiani. Jos söinkin, oksensin ne heti pois ja vedin tehokkaan liikuntahetken.

”Toi sun laihdutusvimmas kyl menee pahasti yli.”
”Kato ittees.”
”Toi ei oo enää normaalia.”


En ymmärtänyt noita kommentteja. Miten niin se muka meni yli? Minä olin lihava, ja halusin ylimääräisistä kiloista eroon, ei sen kummempaa.

Söin kanasalaattia, oksensin, liikuin.
Söin kanasalaattia, oksensin, liikuin.

Tämä jatkui ja jatkui. Porukka sanoi, että mulla ei ollut kaikki hyvin. Nehän sen tiesi niin helvetin hyvin. Enköhän mä itse tiennyt, miten mulla meni.

Anoreksia.

Niin mulle sanottiin sairaalassa.
Perheeni tuli käymään yhtenä päivänä luonani. Heti, kun äiti oli astunut ovesta sisään, alkoi kauhea päänaukominen. ”Sairaalloisen laiha, hermostunut, kalpea iho, alhainen ruumiinlämpö..” Äitini jatkoi ja jatkoi, enkä minä kuunnellut häntä. Mua ei kiinnostanut.
Mä vaan naureskelin äidin kommenteille yrittäen piilottaa ärtymykseni.
Tarjoilin perheelleni ruokaa, söimme yhdessä. Mä söin kanasalaattia, muut naudan sisäfilettä. Ruuan jälkeen keitin kahvia, ja otin pullapaketin kaapista, kun kaikki pimeni.

Heräsin valkeasta huoneesta ja kuulin tasaisen piippauksen vierestäni.
Olin sairaalassa.
Minulle selitettiin, että sairastan anoreksiaa. Joutuisin viettämään pitkän ajan sairaalassa letkuruokinnassa, ja sen jälkeen oli edessä pitkä kuntoutus. Minua itketti. Minä itkin. En minä mikään anorektikko ollut, ovatko kaikki ihmiset muuttuneet sokeiksi?

Pääsin pois sairaalasta ja jouduin kuntoutukseen. Minut laitettiin osastohoitoon, koska olin niin vakavasti sairas. Vietin osastolla pitkän ajan, ja sain vaikuttaa hoitooni melko paljon. Ruokailu- ja ulkoilutilanteissa minulla oli hoitaja mukana, koska ne olivat kaikista rankimmat hetket.
Kävin ravitsemusterapiassa ja psykoterapiassa ja juttelin päivittäin omahoitajani kanssa. Näiden lisäksi kävin myös musiikkiryhmässä ja tanssi- ja liiketerapia ryhmissä. Ne helpottivat oloani suuresti.

Pääsin myös kotivierailuille osastolta. Aluksi vierailut kestivät vain muutamia tunteja, mutta paranemisen edetessä pääsin jo muutamiksi päiviksi kotiin. Sain jo alkaa itse määritellä annoskokojani ja liikunnan määrää. Aloin parantua.

Se kesti pitkään, puolitoista vuotta, ja se sai minut ymmärtämään, missä tilanteessa minä olin. Elämäni oli niin sanotusti hiuskarvan varassa. Kävin lähellä kuolemaa. Minua pelotti. Minua ärsytti. Miten jouduin sellaiseen jamaan?

Kiusaajien takia.

Nykyään olen terve ja sopusuhtainen. Pystyn elämään itsenäistä elämää. Välillä minulle tulee pieniä ahdistuskohtauksia, mutta pääsen niistä yli.
Painan 65 kiloa ja olen 165 senttimertriä pitkä. Harrastan edelleen liikuntaa ja teen ruokaa. Syön edelleen kanaa ja kanasalaattia, mutta ruokavaliooni kuului nykyään myös punainen liha.

Olen terve ja onnellinen.
« Viimeksi muokattu: 02.06.2014 13:12:42 kirjoittanut Ales »

© Raitakarkki

pallohai

  • Vieras
Vs: Nätti tyttö ei uskalla syödä | Drama | K11
« Vastaus #1 : 06.06.2014 16:27:49 »
Kommenttikampanjasta tervehdys!  :)

Tämä teksti oli jollain tavalla tosi hieno. Yleensä kaikki syömishäiriöitä käsittelevät tekstit seuraavat tiettyä kaavaa, joka päättyy kuolemaan. Mun mielestä oli kaunista, että olit luonut tähän onnellisen lopun. Ainakin itse tulkitsin tän tekstin sillä tavalla, että tahdoit tuoda esille, että anoreksiasta (vai käsittelikö teksti kuitenkin bulimiaa?) voi myös parantua. Todella paljon plussaa siis loppuratkaisusta. Itse asiassa tämä oli varmaan ensimmäinen teksti, jossa syömishäiriöstä kärsivä koki onnellisen lopun.

Tykästyin kanssa kirjoitustyyliisi. Sekottelen itsekin puhe- ja kirjakieltä keskenään. Tekstiä oli mukavaa lukea ja jotkut kohdat kuulostivat korvaan äärettömän sulavilta. Olit rakentanut lauseet hienosti. Päähenkilön aatteet oli kuvailtu aidosti. Tekstistä välittyi omalla tavallaan miellyttävä tunnelma. Kerroit kaiken niin aidosti, että päähenkilöön oli helppo samaistua. Kaikki alkoi toisten kommenteista, niinhän se  yleensä menee oikeastikin. Vaikka tää oli lyhyt pätkä, teksti eteni sopivan hitaasti. Tuli hienosti selväksi, että aluksi päähenkilö vain karsi ruokia ja liikkui enemmän. Pikku hiljaa homma kehittyi aina vain huonompaan suuntaan eikä päähenkilö osannut enää lopettaa ja tahtoi vain laihtua lisää. Yleensä mun täytyy lukea joitain kohtia pariin otteeseen läpi, jotta tajuan lauseen merkityksen, mutta en kokenut tätä ongelmaa kertaakaan tän tarinan kohdalla. Plussaa siis siitäkin.

Ne satuttivat minua. Siksi tein muutoksen. Rupesin liikumaan.
Kaikki meni hyvin. Sain positiivista palautetta.
Anoreksia.

Niin mulle sanottiin sairaalassa.

En ite tykkää kauheesti käyttää sanaa ja, joten tungen pisteen lauseiden väliin lähes aina, jotta välttyisin siltä. Sen takia tykkäsin hirveesti kahdesta ekasta lainauksesta. Lauseet eivät olisi olleet enää niin kauniita ja tunnelma olisi ollut erilainen, jos lauseet olisi kirjotettu tähän tyyliin:

"Kaikki meni hyvin ja sain positiivista palautetta."

Viimeinen lainaus kuulosti erityisen kauniilta. Siitä jotenki välittyi, että päähenkilö ei kertakaikkiaan uskonut olevansa sairas. Ja se on hyvä asia, koska eiväthän syömishäiriöiset itse tajua, että eivät ole terveitä.

Kaiken kaikkiaan pidin tekstistäsi. Ainoa asia, joka jäi häiritsemään oli se, että eikös tekstin päähenkilöllä ollut bulimia. En oo mikään tietäväisin ihminen, mutta mun mielestä juuri bulimiaan kuuluu syödyn ruuan pois oksentaminen ja anoreksiaan ei. Empä sitten ole satavarma käsittääkö anoreksia myös bulimian, mutta joo. Kiitos tästä lukukokemuksesta!


Ales

  • Fanficcari
  • ***
  • Viestejä: 497
  • Ilo on sisäpiirin homma
Vs: Nätti tyttö ei uskalla syödä | Drama | K11
« Vastaus #2 : 06.06.2014 18:07:37 »
Moikka pallohai ja kiitokset kommentistasi! Mukavaa, että tykkäsit lukemastasi! Tuohon pohdintaan syömishäiriöstä: myös anorektikot voivat oksentaa syötyään (:

-A

© Raitakarkki

SpringRose

  • Vieras
Vs: Nätti tyttö ei uskalla syödä | Drama | K11
« Vastaus #3 : 13.06.2014 20:37:17 »
Se on niin hirveää kun ei kelpaa toisille ulkonäöltään sellaisena kun on. Tää oli tosi todentuntuinen, ijan kuin oisit kertonu omasta kokemuksesta. Se on oikeesti niin sairasta kun ei kelpaa ihmisille. Se on niin hirveää. Mutta joo kirjotat todella hyvin ja sillai. Oikeesti tää oli kamalan puhutteleva teksti.
SR

Ales

  • Fanficcari
  • ***
  • Viestejä: 497
  • Ilo on sisäpiirin homma
Vs: Nätti tyttö ei uskalla syödä | Drama | K11
« Vastaus #4 : 13.06.2014 21:46:41 »
Olet aivan oikeassa SpringRose. Kaikkien pitäisi saada yhtäläinen oikeus olla omia itsejään pelkäämättä muiden kiusaamista. Kaikki ovat tasa-arvoisia ulkonäöstä huolimatta, ja kaikkien pitäisi ymmärtää/tiedostaa asia. Valitettavasti kiusaamista tapahtuu.

En ole kokenut anoreksiaa tai muutakaan syömishäiriötä, ja siksi on ilahduttavaa kuulla, että teksti vaikuttaa siltä, kuin olisin itse kokenut saman.

Kiitokset kommentistasi!
-A

© Raitakarkki

DragonHeart58

  • ***
  • Viestejä: 270
  • Use your imagination
Vs: Nätti tyttö ei uskalla syödä | Drama | K11
« Vastaus #5 : 15.06.2014 19:19:41 »
Kommenttia kehiin! :D

Tämä oli mielenkiintoinen ja paljonpuhuva teksti, joka oli kirjoitettu minusta erityisen hyvin. Pidin tekstisi tyylistä: se että kerronta tapahtui pääosin kirjakielellä, mutta sitten nuo sanalainaukset (onkohan tuo oikea termi? :D) on kirjoitettu puhekielellä. Se todella toimi tässä tekstissä, ja kyseinen tyylikeino loi tekstiin aitoutta ja todentuntuisuutta. :) Teksti eteni sopivan rauhalliseen tahtiin, ja jokainen vaihe oli selitetty tarpeeksi monipuolisesti ja selkeästi, että lukija pysyy tapahtumista kärryillä. :)

Kuten SpringRose jo mainitsikin, minustakin teksti oli kirjoitettu niin vaikuttavan hyvin, että tuntui että olisit kirjoittanut oman kokemuksen pohjalta. Teksti oli minusta niin käsin kosketeltavan aito, ja päähenkilön ajatuksiin ja tunteisiin on helppo samaistua.

Tykästyin itse tuohon tarinan onnelliseen loppuun. Monessa tarinassa syömishäiriötä/ muuta henkistä ongelmaa käsittelevä tarina päätyy kuolemaan. Oli kiva, että olit tarinassasi tuonut sen onnellisesti päättyvän puolen esille, että henkilö parani pienin askelin ja on nyt terve ja onnellinen.

On tosiaan hurjaa, että kiusaamisen vuoksi tällaisia tapauksia voi todella tapahtua. Olisi toisaalta inspiroivaa, jos joku todella kertoisi tämän kaltaisia selviytymistarinoita enemmän esimerkiksi kouluissa, jotta ihmiset avaisivat silmänsä. En usko, että kukaan kiusaaja olisi pohjimmiltaan niin sydämetön, että haluaisi todella aiheuttaa sellaista tulevaisuutta jollekin toiselle.

Mutta siis, tämä oli minusta erittäin hyvä teksti, joka puhutteli ja sai ajattelemaan.

Kiitos hyvästä lukukokemuksesta! :)

-DragonHeart58

 


Ales

  • Fanficcari
  • ***
  • Viestejä: 497
  • Ilo on sisäpiirin homma
Vs: Nätti tyttö ei uskalla syödä | Drama | K11
« Vastaus #6 : 15.06.2014 20:43:15 »
Iltaa sinulle DragonHeart58 ja kiitos itsellesi ihanasta kommentista!

Olen kuullut nyt aika monta kertaa (myös finin ulkopuolella), että teksti vaikuttaa siltä, että olisin kirjoittanut sen omien kokemuksieni pohjalta, vaikken ole. Minä en edes tunne ketään anorektikkoa/muusta syömishäiriöstä kärsivää henkilöä! o.O

Itse olen sitä mieltä, että alkaen päiväkodeista jatkuen työpaikoille asti pitäisi kertoa enemmän kiusaamisesta ja sen vaikutuksista. Siitä kerrotaan jo nyt suht paljon, mutta se ei vaan riitä. Siitä pitää yksinkertaisesti puhua paljon enemmän.

Vielä kiitokset kommentistasi, piristi iltaa kivasti! (:
-A

© Raitakarkki

Daran

  • ***
  • Viestejä: 202
Vs: Nätti tyttö ei uskalla syödä | Drama | K11
« Vastaus #7 : 15.06.2014 21:46:41 »
Heippa :)

Luin tämän jo aiemminkin, melkein kommentoinkin, mutta en sitten kuitenkaan. Tätä on jotenkin vaikea kommentoida, sillä… No, tämähän ei ole missään nimessä huono, itse asiassa varmaan parhaita mitä sinulta olen lukenut :) Ja aihe tosiaan on tärkeä. Tykkäsin kovasti myös tuosta miten tytön suhde ruokaan oli ristiriitainen: sitä oli kiva laittaa ja tarjota, olisi halunnut syödäkin kun oli hyvää, mutta se painonpudotus… Aidolta tuntui sekin, miten siihen keksittiin "loistava" ratkaisu eli oksentaminen, ja miten tässä päähenkilö oli suorastaan ylpeä tuosta älynväläyksestään.

Jokin tässä kuitenkin tökki. Ehkä mä vain tykkään enemmästä kuvailusta, tässä oli kuitenkin paaaaaljon erittäin lyhyitä lauseita. Siitä varmaan se töksähtelevä fiilis. Toisaalta tämä taitaa olla hiukan makuasiakin, pallohaihan oli juuri sitä asiaa tässä kehunut… Toki päähenkilön vihaisuus teki tästä tekstistä myös ahdistavan: hassua kyllä minua ei siis ahdistanut niinkään itse aihe, vaan juuri tuon tytön kiukku. Se ei siis kuitenkaan tehnyt tekstistä mitenkään heikompaa, kunhan mainitsin :)

Viimeisenä, pakko kysyä, miksi juuri punainen liha ja sen syömättömyys liittyy mielestäsi anoreksiaan? Tai päähenkilön mielestä? Se jäi näin kasvissyöjänä kaihertamaan ihan kauheasti, siis että eihän punainen liha nyt oikeasti yksin tee ruokavaliosta, no, mitenkään parempaa tai monipuolistakaan… Vai oliko sillä jokin sellainen laajempi merkitys jota en nyt vain näe mutta olisi pitänyt tuolta tekstin lomasta löytää?

Tässä tosiaan oli mun mielestä paljon hyvää, vaikka ihan kaikesta en niin tykännytkään, mutta ainakin jäi mieleeni eli herätti ajatuksia, kiitoksia.

// Eli se mun kysymys punaisesta lihasta koski tätä kohtaa:

Lainaus
Syön edelleen kanaa ja kanasalaattia, mutta ruokavaliooni kuului nykyään myös punainen liha.

ja siihen liittyi se monipuolisuus, eli haettiinko tuolla punaisen lihan mainitsemisella sitä, että ruokavalio on monipuolistunut vai täh? Kun ei sen pois jättäminen, ikävä kyllä, sinänsä laihduta tai sen syöminen sitten taas lihota jne.. Että miksi se mainittiin hyvänä (?) asiana? kun sulla oli tässä muuten tosi hienosti faktat kohdillaan ja olit kaunokirjallisin keinoin tuonut tähän tuota informatiivista ja jopa opettavaista kerrontaa :) Jos tää nyt selvensi mitä tarkoitin :) (Tuossa lauseessa muuten sellainen pikkuvirhe, että syön ja kuului on eri aikamuotoja, tuossa yhteydessä pitäisi olla syön ja kuuluu)

« Viimeksi muokattu: 15.06.2014 23:55:33 kirjoittanut Daran »

Ales

  • Fanficcari
  • ***
  • Viestejä: 497
  • Ilo on sisäpiirin homma
Vs: Nätti tyttö ei uskalla syödä | Drama | K11
« Vastaus #8 : 15.06.2014 22:48:19 »
Iltaa Daran ja kiitokset kommentistasi! Yritän nyt puhelimella vastailla parhaani mukaan, anteeksi siis etukäteen mahd. kirjoitus/ajatusvirheet!

Porukka herkästi luulee, et anorektikot jotenkin vihaa tms ruokaa, mutta näin ei todellisuudessa ole. Anorektikoilla saattaa päässä pyöriä todella usein ruoka ja he voivat jopa rakastaa ruokaa / ruuan laittoa, vaikka se saattaa vaikuttaakkin hölmöltä, koska he kuitenkaan eivät syö paljoa / juuri ollenkaan.

Itsekkin tykkään kuvailusta ja sen runsaasta käyttäymisestä, mutta ainakin omasta mielestäni nuo lyhyet lauseet sopivat tämän tekstin "tyyliin." Makuasioitahan nämä ovat kuten itse sanoit.

Ja tuohon punaiseen lihaan. En itse koe sen liittyvän anoreksiaan välttämättä millään tavoin. Ihmiset syövät aivan liikaa punaista lihaa (myönnän, minä kans) ja ihmisiä kehoitetaan syömään enemmän vaaleaa lihaa, kuten juuri kanaa ja sitten kalaa. Nämä ovat paljon terveellisimpiä ja ajattelin sen niin, että päähenkilö ajatteli niiden syömisen olevan "kevyempää & terveellisempää" kuin punaisen lihan.
Johtuen kenties (matka)väsymyksestä - en ymmärtänyt viittausta ruokavalion monipuolisuuteen. Mutta toivottavasti tää vastaus vähän avas mitä hain takaa.

Kiitos vielä kommentistasi!
-A

© Raitakarkki