Title: Mä ainaki rakastan
Author: Stubastian
Beta: Ei
Raiting: S(Sallittu)
Genre: Angst, romance
Pairing: Nope
Summary: Oon menossa yhden roolin koekuvauksiin tänään, ja sinne piti valmistella minuutin monologi, joka siellä pitää sitten höpistä. Itse olen keksinyt. Kommenttia? (:
Kuka hullu on keksinyt tän maailman? Ja missä sen hullun aivot silloin oli? No niin just, ei kotona ainakaan. Tietääköhän se tyyppi ees, millasen paikan se on luonut? Maailma on vaarallinen. Täs maailmassa on ihan liikaa asioita, mihin me ei voida vaikuttaa. Ne asiat vaan menee miten on mennäkseen. Suurin sellaisista asioista on varmaan rakkaus.
Jos mä menisin vaik Kamppiin selittää tätä, ne ihmiset ei pysähtyis kuunteleen. Ne kai kelais vaan, että siinä joku turhamainen teini angstaa mennyttä parisuhdettaan, joka kesti ehkä just ja just sen kaks viikkoo. Ihan kun rakkaus muka oikeesti kasvais ihmiseen iän myötä.
Tunteet ne on nuorillakin, ja ihan samanlaiset, kuin aikuisilla! Mut eihän aikuiset tajuu, eikä varsinkaan vanhemmat. Vanhemmatki vaan venaa, et niiden skidit opiskelee, löytää kämpän ja saa hyvän duunin, siitä hyvää liksaa. Sen jälkeen niille voi olla ok, et se niiden oma kultamussukka löytää ehkä jopa sen oikeen.
Miks aikuiset saa kiukutella ja huutaa kuin pikkulapset, mut teinit, melkein aikuiset ihmiset ei sais rakastaa toisiaan? Niinpä, siinä on miettimistä. Tuskin kukaan keksii yhtään järkevää syytä. Mut periaatteessa... Eihän tässä maailmassa muutenkaan mikään oo järkevää. Mä ainaki rakastan. Mut ehkä mä en oo järkevä.
