Title: Sisustuselementti
Author: Lavinia
Fandom: Twilight
Pairing: Sulpicia/Aro/Jane
Rating: K-11
Genre: renessanssidraama
Summary: Vaimo ei ollut otettu siitä että hänet oli pudotettu jalustaltaan sen juurelle pikku Janen mennessä kaikessa hänen edelleen. Hempukalla oli muun muassa suurempi huoneisto kuin hänellä ja Athenodoralla, alituisesti lahjapäiviä, ja mokoma sai osakseen kuningattarelle osoitettavaa kohtelua.
A/N: OTP10- ja OTS20-haasteisiin. Järjestykseltään kuudes Maîtresse-en-titre -sarjan ficci.
Sisustuselementti
Työhuoneessa koko aamupäivän viettänyt Aro laski lukemansa asiakirjan läpikuultavista käsistään. Paperityöt saisivat riittää joksikin aikaa. Volterran herra tarvitsi muuta ajanvietettä odotellessaan muuan Santiagoa, nuorta espanjalaista vampyyria, joka oli kiinnostunut liittymään Voltureihin. Valtias Aro nousi korkeaselkäiseltä, myöhäisgotiikkaa edustavalta tuoliltaan ja päätti lähteä tapaamaan rakastajatartaan. Hän oli viettänyt aikaa vampyyrittaren henkevässä seurassa jo ennen kuin oli ottanut tämän maîtresse-en-titrekseen.
Jane-neito oli tunnetun vampyyritaiteilijattaren mallina, sillä kuninkaallinen rakastaja halusi hänen muotokuvansa huoneistoonsa. Aron toivomuksesta kreikkalaiseksi jumalattareksi pukeutunut tyttö piteli avointa kirja sylisään. Tyttö näytti raikkaan suloiselta paljaine olkapäineen, levollisine sydänkasvoineen ja ohuen puvun läpi kuultavine vartalon ääriviivoineen, että heräävä halu sai vampyyriylimyksen sävähtävään. Hän tyytyi siitä huolimatta kumartamaan ja suutelemaan keijukaisneitosensa kättä.
”My darling”, vaaleaverikkö liversi. Paikallaanolo ei ollut mikään hankaluus kuolemattomalle, mutta pitkästytti Janen kaltaista nuorta vampyyritarta. Siksi hän olikin hyvillään rakastajansa pistäytymisestä.
He juttelivat hetken, lähinnä taulun edistymisestä. Sitten Mestari Aro sanoi joutuvansa lähtemään pitämään seuraa vaimolleen, koska hallitsijapari ei ollut aikapäiviin viettänyt aikaa toistensa seurassa. Velvollisuusvisiitti ei haitannut miehen huomionosoituksia rakastavaa Janea, sillä Hänen Herransa tulisi kuitenkin hieman myöhemmin hänen huoneistoonsa, tarkennettuna vuoteeseensa.
Palvelijan ”Valtias Aro, Valtiatar” -ilmoitus ei ilahduttanut Valtiatar Sulpiciaa. Vaimo ei ollut otettu siitä että hänet oli pudotettu jalustaltaan sen juurelle pikku Janen mennessä kaikessa hänen edelleen. Hempukalla oli muun muassa suurempi huoneisto kuin hänellä ja Athenodoralla, alituisesti lahjapäiviä, ja mokoma sai osakseen kuningattarelle osoitettavaa kohtelua. Viisitoistavuotiaana muutetusta, lapsenkasvoisesta, kypsymättömästä ja talonpoikaistaustaisesta tyttösestä la maîtresse-en-titre. Ottaen huomioon Sulpician olevan aristokraattisesta huoneesta lähtöisin oleva sivistynyt ja ylväs kaunotar näyttävine muotoineen. Hänellä ei vain ollut erityiskykyä kuten aviopuolisolla ja tämän kokoelmien helmillä.
”Olet ollut aiemminkin uskoton minulle, mieheni”, Sulpicia tokaisi. ”Mutta petit aiemmin niin, etteivät syrjähyppysi tulleet yleiseen tietoon. Sinähän olet aina ollut uskollinen pelkästään vallanhimollesi.”
Syytösten kohde menetti hetkessä hermonsa, vaikka oli vasta tullut puolisonsa luo. Sulpicia oli ollut ilmeisen tyytyväinen pysytellessään tornissa suurimman osan ajastaan, jonne metsästäjätär Heidin toimittamat ateriat toimitettiin. Vaimon täytyi olla ylinaiivi kuvitellessaan hänen tyytyvän pelkkään antiikkikoristeeseen. Aro kaipasi ikivanhana vampyyrina nuoria vampyyrittaria tunteakseen itsensä vähintään puolet nuoremmaksi. Syyt Janen pitämiseen maîtresse-en-titrena eivät kuuluneet millään muotoa Sulpicialle.
Hän läimäytti platinakutrista vampyyritarta ensimmäistä kertaa ikuisuuselämän aikana, hienopiirteiset kasvot kireinä. ”Saisit olla helvetin tyytyväinen osaasi, vaimo!” vampyyrivaltias sähähti. ”Minä sentään nostin sinut vampyyriruhtinattareksi avioitumalla kanssasi.”
”Niin osaksi palatsisi sisustusta, Aro! Liikkuvaksi marmoripatsaaksi, joka siirtyy itsestään somistamaan haluttua tilaa.” Pikku Jane oli tietenkin kruununjalokivenä tuhat kertaa marmoria arvokkaampi.
”Ajattelepa Athenodoran ja Caiuksen avioliittoa”, kehotettiin silotellusti. ”Siinä on muutakin huonoa kuin toisen osapuolen uskottomuus. Täytyy myöntää, vaikkei heidän avioliittonsa kuulu minulle.”
”Tiedänhän minä, sillä poloinen Athenodora on uskoutunut minul -”
”Joten voinet lakata nalkuttamasta?”
”Ei ole kyse siitä. Voi miksei kaikki voisi olla niin kuin tähänkin asti? Makaa halutessasi pikku lemmikkisi kanssa, mutta älä pidä ketään julkisena rakastajattarenasi. Salli minun uskotella itselleni olevani ikuisuutesi ainoa nainen.”
Aro käyttäytyi ikään kuin ei olisi kuullutkaan. ”Olet vapaa lähtemään tahi jäämään halutessasi.”
”Enhän minä halua lähteä Volterrasta!” Valtiatar Sulpicia huudahti.
Mustahiuksinen miesvampyyri oli kuin verhoutunut maireudesta kudottuihin silkkikaapuihin. ”Siinä tapauksessa käyttäydyt kuten minä haluan vaimoni käyttäytyvän.”
