Neville Longbottom ja Lopullinen Ratkaisu(K-11)Ilmoitusta!

[Feliicia]

// Alaotsikko: drama, adventure ja romance, N/L, H/G, Hrm/R, D/OC

Nimi: Neville Longbottom ja Lopullinen Ratkaisu
Kirjoittaja: HarryPotterFan4Ever, eli minä
Beta: MISSYOU, ennen Harrynen(sama henkilö)
Tyylilaji: drama, adventure, romance
Paritus: Neville/Luna, Harry/Ginny, Ron/Hermione, Draco/Alice
Ikäraja: K-11
Yhteenveto: Maailma uhkaa tuhoutua kun lordi Voldemort on valloillaan. Pystyykö Neville Longbottom, Valittu, pelastamaan sen ennen kuin on myöhäistä?
Vastuunvapaus: En omista paikkoja enkä henkilöitä. Kaikki kunnia niistä kuuluu J.K. Rowlingille. Alice ja muut itse keksimäni henkilöt tietysti kuuluvat minulle. En saa tästä minkäänlaista rahallista tai taloudellista korvausta.
Varoitukset: Tällä hetkellä ei varoituksia
A/N: Sain ficin idean kun oltiin äidin kanssa puistokonsertissa. Ensimmäinen juoni kirjoitettiin pienille lapuille, jotka sattuivat löytymään äidin kassista. Tämä perustuu siis siihen, että Voldemort valitsi Harry Potterin sijaan Neville Longbottomin, joka on siis Valittu. Halusin myös kirjoittaa ficin jossa Harry ja Draco ovat kavereita, ja tässähän he ovat. Luvut saattavat ilmestyä hajanaisesti, sillä kesällä en jaksa oikein olla kauheasti koneella. Enjoy!
P.S. Kommentit olisivat oikein tervetulleita!:)

 Traileri
Mitä jos kaikki onkin toisin…
”Minä en halua olla Valittu! Enkö voisi olla aivan tavallinen?”
”Mutta Neville, sinun pitää pelastaa velhomaailma!”
”Minä tiedän sen, mutta eikö joku muu voisi tehdä sitä?”
”Sinä olet Valittu! Juuri sinun pitää tehdä se eikä kenenkään muun. Me autamme sinua!”

Eikä Harry Potter olekaan Valittu.
”Hei Harry!”
”Hei Draco. Mitä kuuluu?”
”Ihan hyvää. Äiti paasasi taas eilen etten saisi olla ystäväsi”
”Normaalia äitiäsi. Kuvittele sitten minun äitini!”

Nevillen pitää pelastaa velhomaailma…
 ”Neville! Hän se on! Hän pelastaa meidät!”
”Äh, minä sitten vihaan maailman pelastamista”
”Tiedetään, Ville. Luuletko, että minulla on helpompaa?”
”Luulen. Sinulla on vanhemmat ja perhe. Minulla ei ole mitään”

Ennen kuin Voldemort ehtii tuhota sen.
”Voi ei, katsokaa!”
”Viistokuja on palasina. Kuka voi tehdä näin?”
”Luna, ajattelisit edes joskus. Hän-joka-jääköön-nimeättä tietysti!”
”Anteeksi, Ginny. Eikös nuo ole Harry ja Draco?”
”On. He ovat Ollivandersin liikkeessä. Toivottavasti hän on kunnossa”

Hänen ja hänen ystävien pitää etsiä…
”Meidän pitää hajaantua. Herätämme liikaa huomiota”
”Miten me jakaudumme?”
”Te kolme menette etsimään hirnyrkkejä ja me viisi etsitään lisää tietoa niistä”
”Onko se aivan viisasta Neville? Miten pidämme yhteyttä?”
”Suojeliuksilla”

…ja tuhota Voldemortin hirnyrkit.
”Draco, sinun pitää tuhota se!”
”Harry, minä en pysty! Se on liian voimakas minulle. Tuhoa sinä se!”
”Se on sinun tehtäväsi. Älä huoli autan sinua jos jokin menee vikaan. Älä pelkää, Draco”
”Kiitos Harry. Olet tosi ystävä”

Kun kaikki on tuhottu on edessä vielä Tylypahka…
”Meidän pitää mennä sinne!”
”Mutta jos he eivät olekaan siellä?”
”Varmasti ovat. Eikö niin Draco?”
”Luna, me löydämme heidät ja kaikki kääntyy vielä hyväksi”
”Ei käänny. Isä on jo poissa ja kohta muut”

…ja sen sisällä oleva taistelu.
”Ron! Missä olet? Tule auttamaan!”
”En voi! Minulla on täysi työ taistella tämän kanssa!”
”Yritä edes! Tarvitsen sinua!”
”Pois ystäväni kimpusta! Jätä hänet rauhaan!”
”Kiitos, Ron”
”Eipä kestä. Mitä vain ystävän vuoksi”

Pystyykö Neville vastaamaan haasteeseen…
”Ahaa. Tulit vihdoinkin”
”Kyllä. Olen odottanut tätä”
”Entä kun kuolet? Odotatko sitä?”
”Ehkä, jos en voi muuta”

Vai menehtyykö hän?
”Nyt on vain me kaksi. Jompikumpi kuolee tänä yönä”
”Se on totta”
”Miksi elät yhä?”
”Koska minulla on jotain jonka vuoksi elää toisin kuin sinulla”

HarryPotterFan4Ever ylpeänä esittää…
”Esittää? Tämähän on tarina. Ei sitä voi esittää”
”No hän esittelee sen”
”Silti!”

Neville Longbottom ja Lopullinen Ratkaisu!
”Eihän se mikään lopullinen ole! Sillä on vielä monta valintaa edessä!”
”Niin onkin, mutta tämä on se joka ratkaisee koko maailman kohtalon!”
”Ihan sama. Valinta se kuitenkin on”

1. luku: Yksin Lontoossa
Neville Longbottom istui yksin huoneessaan. Huoneen lattia oli täynnä kaikenlasia tavaroita. Kaikista alimpana oli kasa vanhoja lehtiä. Ne olivat rypistyneitä, ja kellanruskeita. Oikeasti ne olivat van pari kuukautta, enintään vuoden vanhoja. Lehtien valokuvat liikkuivat ja niiden tekstit vaihtoivat otsikkoa. Eikä ihme sillä niiden omistaja oli ihminen, joka luki näitä lehtiä joka päivä. Neville Longbottom ei ollut aivan tavallinen nuori mies, joka kasvoi kohti aikuisuutta. Hän oli velho. Mutta Velhomaailmassa, missä hän oli kuuluisa, hän erottui selvästi muiden velhojen joukosta. Hänellä oli otsassa ohut, salamanmuotoinen arpi. Kenelläkään muulla ei ollut sellaista. Neville oli kylläkin kuullut rehtoriltaan Albus Dumbledorelta, että oli vielä toinen poika jolla olisi saattanut olla sama kohtalo. Ja tämän pojan nimi oli Harry Potter. Hän oli yksi Nevillen parhaista ystävistä, eikä Neville ollut koskaan kertonut hänelle, että hänellä olisi voinut olla sama kohtalo.
 Nevillellä oli mustat, pörröiset hiukset ja vihreät silmät. Sekä tietenkin se arpi. Hän asui Lontoossa, pienessä orpokodissa, jossa oli hänen lisäkseen muutama muu lapsi. Tai no Neville ei ollut lapsi. Hän täyttäisi pian 17 vuotta. Muut orpokodin lapset olivat surkkeja. Surkit olivat ihmisiä, jotka olivat syntyneet velhoperheeseen, mutta heillä ei ollut taikavoimia. Yksi tyttö oli asunut orpokodissa syntymästään lähtien, sillä hänen vanhempansa olivat hävenneet, että tyttö oli surkki. Yksi poika taas oli jäänyt ilman vanhempia, ja asui nyt orpokodissa. Molemmat olivat noin 14 vuotiaita eikä Nevillellä ollut paljon ikäistään seuraa. Hän kuitenkin muuttaisi orpokodista sillä tulisi pian täysi-ikäiseksi.
 Eräässä lehdessä, joka lojui lattialla oli otsikko etusivulla: Neville Longbottom Valittu? Lehti oli julkaistu hiukan sen jälkeen kun hänen koulunsa rehtori Albus Dumbledore oli kuollut. Neville ei edes vilkaissut lehtiin, kun jo tunki ne paperiroskikseen. Hän oli lukenut lehdet läpi monta kertaa, kun hänellä oli tylsää orpokodissa. Huomenna hän kuitenkin lähtisi sieltä ja menisi ystävänsä Ron Weasleyn luokse Kotikoloon. Ron Weasley oli myös hänen hyvä ystävänsä.
 He olivat tutustuneet ensimmäisenä kouluvuotenaan ja olivat pysyneet ystävinä siitä saakka. He olivat kokeneet yhdessä paljon asioita joita ei noin vain voi unohtaa. Ronilla oli iso perhe. Hänellä on vanhemmat sekä viisi veljeä ja pikkusisko Ginny. Ginny on häntä vuoden nuorempi ja seurustellee Harry Potterin kanssa.
 Neville on aina hyväntuulinen kun saa lähteä ahdistavasta orpokodista. Niin hän oli nytkin. Hän heitti ylimääräisiä tavaroita roskikseen mitä ei enää tarvitsisi. Lehdet – kaikki paitsi yksi – olivat jo mennyttä. Hän säästi sen ainoa lehden, jonka hän oli lukenut vain kerran. Lehdessä oli muistokirjoitus Albus Dumbledorelle ja sen oli kirjoittanut Elfias Doze, joka oli ollut hänen koulukaverinsa. Neville ei edes pystynyt lukemaan kirjoitusta, sillä hän suri yhä opettajaa, joka oli ollut hänen mielestään maailman paras opettaja ikinä.
 Nevillen matka-arkku oli levällään sängyn päällä. Hän oli aloittanut pakkaamisen jo edellisenä iltana, mutta silti yhä puolet tavaroista oli vielä lattialla eikä Neville aikonutkaan saada urakkaa valmiiksi keskipäivään mennessä.
 Hän viskasi kasan koulukirja arkkuun joiden nimiä olivat: Loitsujen käsikirja 6, Historian Taikakaudet ja Muodonmuutokset edistyneille. Neville ei edes tiennyt miksi otti kirjat mukaan, sillä hänhän ei palaisi Tylypahkaan seuraavaksi lukuvuodeksi.
 Rehtori Dumbledore oli antanut Nevillelle tehtävän tuhota kaikki Voldemortin hirnyrkit, jotta Voldemort voitaisiin tappaa. Edellisenä vuonna Tylypahkassa käydyssä taistelussa ei ollut kuollut kuin professori Dumbledore, mutta hän tiesi, että monet tulisivat vielä kuolemaan.
 Silloin pöllö lehahti ikkunasta sisään. Neville tunnisti pöllön heti Posityyhtyseksi, joka oli Ronin pieni varpuspöllö. Pöllö koivessa oli kirje, joka oli osoitettu hänelle.
Hei Ville,
Tulemme hakemaan sinua orpokodin pihalta huomenna kello 12.00. Ei kai ole liian aikaisin? Koska et voi vielä ilmiintyä tulen Fredin ja Georgen kanssa, vaikka voin itsekin ilmiintyä. He halusivat nähdä sen orpokodein jossa asut.
 Haittaako sinua, jos Harry ja Draco tulevat myös meille? He suunnittelivat menevänsä Harryn kotiin, mutta he lähtivät kuulemma jonnekin matkalle eivätkä he saa ruokaa. Dracon vanhemmat ovat myös jossain matkoilla eivätkö he ikimaailmassa suostu ottamaan Harrya asumaan heille loppukesäksi. Harry on varmasti mielissään kun saa tavata taas Ginnyn. Miksi Harry on meistä se, jonka on helpoin tavata tyttöystäväänsä? Hermione on Australiassa vanhempiensa kanssa, ja tulee meille vasta ensiviikolla.
Pääsemme lähtemään sinne ”reissulle” vasta 1. elokuuta, koska silloin on Billin ja Fleurin häät. Äiti ei oikein pidä, että Bill menee naimisiin nyt kun on sota. Sinutkin on kutsuttu. Me joudumme näyttämään ihmisille istumapaikat tai jotain ja tarjoilemaan siellä. Luna, Hermione, Harry, Draco ja Alicekin on kutsuttu ja heillä on sama homma.
Kuitenkin tulemme hakemaan sinua huomenna. Ainiin, Vauhkomieli tulee myös, sillä hänen pitää suojella sinua. Joku killan juttu. Älä kysy, en itsekään ymmärrä. Nähdään huomenna!
Ron

Tulisivatko Draco ja Harry myös? Neville riemastui kun sai kuulla, että tapaisi myös toiset ystävänsä, joita ei ollut tavannut koko kesänä. Hän odotti innolla Billin ja Fleurin häitä, sillä saisi tavata Lunan.
 Bill oli Weasleyn veljeksistä vanhin ja hän on jo 27-vuotias. Hän kuului Tylypahkassa perheensä tavoin Rohkelikkoon. Neville raapusti Ronille vastauksen pergamenttiin, joka osui hänen käteensä.
Hei Ron,
Olen paikalla kello 12.00. Fred ja George haluavat nähdä orpokodin? Siitä vaan. Ei haittaa, vaikka Harry ja Draco tulevat. Itse asiassa on mukava nähdä heidät taas. Voimme pelata huispausta, vaikken olekaan kauhean hyvä siinä. Harry on kyllä onnekas kun hänen tyttöystävänsä on sinun pikkusiskosi. Luna asuu kuules aika kaukana täältä. Ei minullakaan ole hyviä mahdollisuuksia nähdä häntä kesällä. Älä huoli Ron. Nyt on jo perjantai. Hermione tulee pian. Kai hän tulee ennen syntymäpäiviäni?
 No, ei se ole kauhea mutka matkassa, jos joudumme lähtemään päivää myöhemmin. Itse asiassa niin on ehkä parasta. Meidän kannaltamme, sillä miten äitisi suhtautuisi siihen?
 En kysy miksi Villisilmä tulee. Nähdään huomenna!
(Ne)Ville

Neville lähetti pöllön matkaan ja siirtyi taas pakkaamaan. Hän ei ikinä saisi kaikkia koulukirjoja tungettua arkkuun eikä hän voisi jättää niitä orpokotiin sillä sen johtaja siivoisi hänen huoneensa heti kun hän olisi lähtenyt. Oveen koputti joku.
”Sisään” Neville sanoi.
”Hei Neville. Tarvitsetko apua?” kysyi tyttö hänen takaansa. Neville kääntyi ja näki, että tyttö oli Jennifer. Jenniferillä oli vaaleat hiukset, jotka ulottuivat kainaloihin ja harmaasiniset silmät. Hän oli yksi orpokodin surkeista ja oli ainoa, jonka kanssa Neville vietti aikaansa. Hän myös tiesi, että tyttö oli ihastunut häneen. Jennifer oli 16-vuotias ja hänen vanhempansa asuivat Skotlannissa. Hänet oli sijoitettu orpokotiin, koska vanhemmat olivat aina töissä ja hänen sisaruksensa Tylypahkassa. He olivat liian kiireisiä.
”Ai hei Jen. Apu olisi tarpeen, Sillä minun pitää pakata huomiseksi” Neville sanoi ja mittaili kädessään kirjaa nimeltä: Hirviökirja Hirviöistä. Sekin kirja päätyi arkkuun.
Jen istui lattialle ja alkoi selvittää Nevillen suurta vaatekasaa. Kasassa oli koulukaapuja, sukkia, farkkuja, t-paitoja ja huppareita sekä tietenkin alusvaatteita. Neville nappasi nopeasti alusvaatteet ja heitti ne matka-arkkuun. Niihin Jennifer ei saisi koskea.
”Tarvitsetko sinä enää koulukaapuja?” hän kysyi. Neville ei ollut menossa seuraavalle lukuvuodelle, joten ei hän oikeastaan tarvitsisi niitä.
”En oikeastaan. Laita se kaikista isoin arkkuun ja loput voi laittaa tuohon kasaan oven vieressä” Neville sanoi samalla kun kasasi tyhjiä pergamentti kääröjä kasaan. Jennifer laittoi isoimman kaavun arkkuun ja muut hän heitti epämääräiseen kasaan.
 Urakka tuntui kestävän ikuisuuden. He lajittelivat sulkakynät ja kaikki roinat, joita Neville ei ollut edes koskaan poistanut arkusta. Kaikki oli lojunut arkussa ainakin kuusi vuotta. Hän heitti armottomasti myös kaikki vanhentuneet läksyt roskakasaan.
”Ei, älä! Minä haluaisin lukea niitä” Jen sanoi kun Neville oli tunkemassa niitä sinne.
”Näitä? No hyvä on sitten” Neville sanoi ja ojensi vanhat läksyt Jenille. 
Keskipäivällä he olivat karsineet jo yli puolet Nevillen kaikista tavaroista. Jäljellä oli enää kaikki vanhat taikajuomavälineet ja kaukoputki sekä toinen kasa esseitä. Ennen ruokaa Jen kipaisi viemään Neville läksyt huoneeseensa. Neville arvasi, että tyttö lukisi niitä puolen kesää.
 Zaini Stars, joka toimi niin sanotun orpokodin johtajana oli myös kokkina. Hän oli keski-ikäinen nainen, joka rakasti kaikkia rakennuksen lapsia. Oikeastaan kaikki olivat jo yli kymmenen vuotiaita, mutta Zainin silmissä jopa Nevillekin oli yhä lapsi.  Hän oli noita ja oli käynyt Tylypahkaa. 
Ruokana oli aivan tavallista. Perunoita ja lihakastiketta. Neville hotki ruuan nopeasti ja meni sitten taas Jenniferin kanssa siivoamaan.
 Jennifer nappasi vielä kaikki Nevillen esseet ja vanhat kirjat. Hän tosiaan halusi olla noita, mutta kun ei voinut. Neville itse asiassa sääli Jenniferiä. Hänen vanhempansa eivät ehtineet pitämään hänestä huolta ja kaikki sisarukset, paitsi hänen vanhin veljensä, olivat Tylypahkassa. Veli oli jo 20-vuotias ja hän teki töitä Viistokujalla Säilä & Imupaperissa harjoittelijana. Lisäksi Jenillä oli kaksi siskoa ja vielä pikkuveli. Siskot olivat kaikki Tylypahkassa, vanhin viimeisellä luokalla ja toinen neljännellä. Veli oli toisella. 
 Illalla Neville sai vielä monta kirjettä. Hän luki niitä sängyssään:
Hei Ville,
Mitä sinulle kuuluu, sinusta ei ole kuulunut pitkään aikaan mitään. Onneksi näemme pian Billin ja Fleurin häissä. Tuntuu oudolta jättää kuudes vuosi väliin koulussa, mutta sellaista se on. Isä melkein pyörtyi kun kuuli, että hänen ainoa tyttärensä ei suorita koulua loppuun. Tai no voin minä mennä vielä seitsemännelle, mutta se on aika epätodennäköistä, koska en ole ollut ollenkaan kuudennella.
 Ron lähetti kutsun minulle. Isää ei oltu kutsuttu ja hän ymmärtää sen. En edes tiedä miksi kerron tästä sinulle. Kuitenkin isä tekee jäljennöstä Korpinkynnen diadeemistä. Eikö olekin mahtavaa? Se kuulemma tekee ihmisen järkeväksi.
 Toivottavasti sinulla menee hyvin siellä. Onneksi näemme pian.
Rakkaudella,
Luna

Oli odotettavaa, että hän sai Lunalta kirjeen. Hänhän oli hänen tyttöystävänsä. Tai no he olivat parhaita kavereita. Olivat olleet siitä asti kun tutustuivat, sillä molemmat olivat aluksi ulkopuolisia ja hiukan syrjittyjä. Se oli viidennellä. Lunaan saattoi aina luottaa kun oli jotain sydämellään.
Hei Ville,
Miten menee? Emme ole ehtineet kirjoittaa kun on ollut kiire. Meidän on pitänyt selvitellä kaikkia ”matkaan” liittyviä juttuja. Tiedäthän millaisia äitimme ovat. Kirjoitan nyt Draconkin puolesta kun hän on jumittunut kotiin. Hänen isoäitinsä on siellä ”vahtimassa” häntä. Ihan kuin hän olisi pikkulapsi. Hän ei millään pääse pois ennen häitä edeltävänä päivänä. Hän lupasi tulla silloin Viistokujalle, koska hänen mummonsa pitäisi ostaa uusi kaapu itselleen ja hän haluaan nähdä Dracon ystävät. Voimmeko mennä silloin sinne ”Noutamaan” hänet? Ginny ja Hermione ovat jo lupautuneet tulla. Alicesta en tiedä. Hänestä ei ole kuulunut mitään. Ehkä Draco tietää paremmin. Nähdään pian!
Harry

Harry oli ollut hänen ystävänsä niin kauan kuin hän muisti. He olivat tutustuneet Lontoon puistossa kun olivat jotain 6-vuotiaita. Harryn perhe oli ollut Lontoossa päiväretkellä ja he olivat tutustuneet hiekkalaatikolla. Hän oli ollut silloin orpokodin kanssa puistossa ja sattumoisin Harryn äiti, Lily oli tuntenut orpokodin johtajan. Olivat olleet vanhoja koulukavereita. Oikeasti orpokoti oli vain laitos velhojen ja noitien lapsille, jotka olivat surkkeja tai muuten vain kodittomia tai vanhempiensa hylkäämiä. Kuten Jennifer ja Neville.
Muita kirjeitä hän ei ollut saanutkaan. Hermionesta ja Ginnystä sekä Alicesta ei ollut kuulunut mitään, mutta se olikin ymmärrettävään tytöltä. Neville nukahti kirjeet yhä kädessään.

Aamulla Neville söi tukevan aamupalan Jenin seurassa. Jen näytti aika surulliselta kun Neville oli ehkä viimeistä kertaa siellä.
”Kai kirjoitat minulle?” hän kysyi ujosti.
”Tietysti kirjoitan kun ehdin” Neville vastasi koko sydämestään. Hän antoi Jenniferille pienen pöllön lahjaksi. Pöllö oli varpuspöllö. Neville oli alkukesästä ostanut se varta vasten Jeniä varten, jotta hän voisi kirjoittaa hänelle. Pöllö oli harmaa ja oikeastaan aika söpö.
”Voi kiitos, Ville!” Jen sanoi kiitollisena. ”Minun tulee ikävä sinua”
”Niin minunkin. Tuletko auttamaan arkun kanssa?” Neville kysyi. ”Se ei ole aivan kevyt”
”Tulen. Toivottavasti et laittanut sinne mitään ylimääräistä” Jen sanoi ja nousi pöydästä ja seurasi Nevilleä yläkertaan hänen huoneeseensa. Huone oli siisti ja se näytti yksinäiseltä ilman sitä sekasortoa, jonka Neville yli vuosien aikana saanut aikaan. Matka-arkku, luuta ja hänen pöllönsä häkki olivat keskellä huonetta.
 Nevillen luuta oli Nimbus 2001. Hän oli saanut sen Dracolta, joka oli pihistänyt sen isänsä luutavarastosta. Hänen perheensä oli rikas. Dracolla itsellään oli Tulisalama, mutta hän ei kehuskellut sillä.
 Hänen pöllönsä, Casandra oli valkoinen tunturipöllö. Hän oli saanut sen riistanvartija Hagridilta kun oli täyttänyt yksitoista. Casandra ei oikein viihtynyt häkeissä, sillä yleensä pöllöt saivat lentää vapaasti, mutta orpokoti oli aivan Lontoon keskustan ulkopuolella ja se saattaisi lentää suoraan keskustaan.
 Jennifer otti luudan ja Casandran häkin ja kantoi ne alas Neville perässään. He raahasivat ne pihalle, mistä Ronin, Fredin, Georgen ja Villisilmän oli määrä hakea hänet. He jättivät tavarat vähän matkan päähän ja menivät keinumaan keinuihin. He keinuivat hiljaa.
”Miksi sinä jätät kouluvuotesi kesken?” Jen uteli.
”Tiedäthän sinä. Minä olen mukamas Valittu ja minun pitää pelastaa velhomaailma lordi Voldemortilta. Muuta en oikeastaan tiedä. Tai en voi kertoa sinulle loppuja” Hän sanoi viimeisen lauseen hiljaa.
”Tiedän minä, mutta kun en tiedä miksi juuri sinä olet Valittu? Eikö kuka tahansa olisi voinut olla Valittu?”
”Periaatteessa ei. Maailmassa on kaksi henkilöä, jotka voivat olla Valittuja. Minä olen toinen ja toinen on Harry Potter” Neville sanoi. ” Se, jolla on voima kukistaa pimeyden lordi, lähestyy. Syntyy niille, jotka ovat uhmanneet häntä kolmasti, syntyy kun seitsemäs kuukausi kuolee ja pimeyden lordi merkitsee hänet vertaisekseen, mutta hänellä on voimia joita pimeyden lordi ei tunne… ja jommankumman on kuoltava toisen kädestä, sillä kumpikaan ei voi elää jos toinen on hengissä.”
Neville lausui ennustuksen ulkomuistista. Hän oli kesän aikana hokenut sitä niin monta kertaa mielessään, että muisti sen jo ulkoa.
”Ta- tarkoittaako se sinua?” Jennifer kysyi.
 ”Minua tai Harry Potteria. Tässä tapauksessa minua, sillä Voldemort hyökkäsi minun vanhempieni kimppuun ja merkitsi minut” hän nosti hiukan etutukkaansa, että ohut salamanmuotoinen arpi tuli näkyviin.” Harrylläkin voisi olla tämä”
Juuri silloin kuului pihan toisesta päästä poksahdus ja ääni:
”Täällä siis Neville asuu kesät” se oli Fred Weasley, Ronin isoveli. George seisoi Fredin vieressä ja ihmetteli näkymää.
”Fred! George! Ron!” Neville huusi ja nousi ylös keinusta. Hän juoksi ystäviensä luo ja Jen hölkkäsi hänen perässään.
”Kiva nähdä, Ville” Ron sanoi. ”Sinä olet kai Jennifer. Ville on kertonut sinusta” Ron sanoi ja katsahti Jeniin.
”Jen, tässä on ystäväni Ron Weasley ja hänen veljensä sekä Alastor Villisilmä Vauhkomieli” Neville esitteli.
”Mukava nähdä taas Longbottom” Villisilmä sanoi ja kätteli Nevilleä. ”Missä tavarasi ovat?”
”Tuolla noin” Neville sanoi ja osoitti tavaroiden suuntaan”
”Tulejo!” George huusi ja tavarat lennähtivät heidän luokseen. Hän tarttui matka-arkkuun ja luutaan sekä Casandran häkkiin. ”Nähdään Kotikolossa!” hän huikkasi ja katosi poksahtaen.
”Nähdään sitten” Jen sanoi surullisesti. Jenin yllätykseksi Neville halasi häntä ja puristi tiukasti.
”Kiitos kaikesta. Lupaan kirjoitella” Neville sanoi ja päästi Jenin irti. ”Pidä huoli itsestäsi!”
”Sinä myös minne ikinä menetkin” Jen sanoi ja astui askeleen taaksepäin.
Neville tarttui Ronin käteen ja he ilmiintyivät. Kuului vain vaimea poksahdus ja Ron, Neville, Frd ja Villisilmä olivat poissa. Jen käveli yksin takaisin sisälle.

   

[Vaarallinen Komentoija]

Mielenkiintoinen alku. Ihanan pitkä . Neville Valittu? Mitä Draco puuhaa? Onko hänkin noiden muiden ystävä?? Kauheasti kymysyksiä

[Feliicia]

Kiitos Vaarallinen komentoija, jälleen. Kysymykset ratkeavat hiukan tässä seuraavassa luvussa, jonka lähetin juuri betalle. Hyvällä onnella se tulee vielä tänään tänne.

Ja sitten tulen seuraavaksi tänne vasta ensiviikon torstaina sillä olen leirillä enkä pysty ollemaan netissä. Nähdään silloin!

[Feliicia]

A/N: Tämä on sitten tässä. Kolmas luku nähdään vasta elo-syyskuussa. Nauttikaa!

2. luku: Tuhoutunut

Molly ryntäsi puutarhaan kun kuuli poksahduksen sieltä. Neville, George, Ron ja Villisilmä olivat tulleet Kotikoloon. Mollylla oli päällään esiliina sillä hän oli tekemässä lounasta. Punaiset kiharat hiukset oli laitettu yksinkertaisesti ponihännälle niskaan.

”Luojan kiitos, että olette kaikki kunnossa. Ihana nähdä sinua Neville!” Molly päivitteli ja halasi Nevilleä.

”Samat sanat, Molly” Neville sanoi Mollyn rutistuksesta.

”Villisilmä, jäätkö vielä lounaalle? Sain sen juuri valmiiksi.” Molly kysyi ja päästi Nevillen rutistuksesta.

”Valitettavasti en voi, Molly. On killan hommia” Villisilmä vastasi.

”No harmi. Kiitos kuitenkin kun saatoit heidät” Molly sanoi ja silloin Ron kuiskasi Nevillelle:

”Mennään sisälle. En jaksa kuunnella heitä kun he höpisevät killasta” He hiipivät hiljaa sisälle Kotikoloon kun Molly ja Vauhkomieli vielä puhuivat killasta ja sen tehtävistä.

 Kotikolo ei ollut paljon muuttunut. Se oli yhä kotoisen sekainen ja kodikas. Keittiössä ei ollut ketään. Astiat pesivät itse itseään. He kävelivät portaita pitkin ylös. Neville tiesi, että koko talo pysyi taikuuden ansiosta kasassa, sillä aiemmin se oli ollut vanha sikala tai navetta. Nykyään siinä oli varmaan kahdeksan kerrosta, keittiö, olohuone ja tietysti käymälä. Ronin huone sijaitsi kahdeksannessa kerroksessa ja hänen huoneensa yläpuolella asui paha henki, joka aina kolisteli putkia. Neljännessä kerroksessa he pysähtyivät kun kuulivat äänen erään oven takaa:

”Neville?”

Se oli Ronin pikkusisko Ginny. Ginny avasi huoneensa oven ja heittäytyi saman tien Nevillen kaulaan.

”Onpa ihanaa nähdä sinut!” hän sanoi.

”Pitäisikö tuosta kertoa Harrylle?” Ron kuiskasi muka hiljaa Nevilleltä, joka oli saanut osakseen jo kaksi halausta sinä päivänä.

”Kuules, ihan sama minulle.” Ginny sanoi ja irrotti Nevillen halauksestaan ja laittoi kädet lantiolle. ”Eihän sinua häiritse kun Hermione halaa Harrya, joka kerta kun näkee tämän?”

”No ei. Harry on minunkin kaverini.” Ron sanoi muka mietteliäänä.

”Hyvä. Nyt minun täytyy mennä. Nähdään, Ville!”

Ginny kääntyi ja sulki huoneensa oven takanaan.

”Ginny on ollut outo koko kesän” Ron sanoi kun he kohosivat viidenteen kerrokseen. ”Ei kai hän voi koko ajan lähettää Harrylle kirjeitä?”

”Ei kai. Vau, olet siivonnut” Neville sanoi kun astui Ronin huoneeseen. Ronin huone ei ollut paljon muuttunut, paitsi nyt se oli paljon, paljon siistimpi.

Ronin päiväpeitto oli edelleen oranssi ja siinä komeili kaksi kanuunaa. Ennen koko huone oli ollut oranssi. Nyt joukkoon sekoittui punaista, kultaista ja jopa hiukan vihreää ja hopeaa, sinistä ja ruskeaa ja keltaista ja mustaa; Tylypahkan tupien värit. Yksi seinä oli täynnä lehtileikkeitä. Niiden kuvissa komeilivat hän perheineen, Neville, Harry, Draco ja hänen perheensä, Luna, Hermione, professori Dumbledore ja monet muut Tylypahkalaiset. Neville hämmästyi kun Ronilla oli jopa hyvin vanhoja juttuja. Yksi toinen seinä oli täynnä valokuvia. Jotkut niistä esittivät Kadlein Kanuunojen joukkuetta, mutta suurin osa oli kuvia hänestä ja Hermionesta, Nevillestä, Dracosta, Harrystä ja hänen perheestään. Niitä kuvia ei ollut silloin kun Neville oli ollut viimeksi heillä. Yksi kuva oli otettu ensimmäisenä päivänä Tylypahkassa. He kaikki seisoivat vierekkäin eteishallissa. Kuvassa olivat ainakin Ron, Neville, Harry, Draco, Hermione ja Alice. Luna ja Ginny eivät olleet aloittaneet koulua vielä silloin. Ronin työpöytä, jos sitä pystyi siksi kutsua, oli siisti ja siinä oli enää sulkakynä, mustetta ja pergamenttia. Posityyhtysen häkki oli työpöydän viereisellä tasolla. Ronin matka-arkku nojasi seinää vasten.

”No joo, äiti pakotti siivoamaan kun on ne Fleurin ja Billin häät ja sitten vielä kun minä jätän tylypahkan kesken enkä luultavasti asu täällä enää yli vuoteen” Ron sanoi.

”Lounas on valmis!” kuului Mollyn ääni alakerrasta. Pojat jättivät keskustelunsa siihen ja ryntäsivät alakertaan murisevien mahojensa kera. Pöydässä istuivat jo Ronin veljet Fred, George ja Charlie sekä tietysti Ginny. Siitä Neville päätteli ettei Weasleyn perhe ollut vieläkään sopinut välejään Percyn kanssa.

”Hauska nähdä, Neville” Charlie sanoi ilahtuneena.

”Moi, Charlie” Neville tervehti ja istuutui pöytään. ”Missä Arthur on?”

”Hän tulee vasta illalla” Molly vastasi. ”Syöpä nyt jotain”

Neville huomasi ettei hän ollut syönyt mitään aamulla. Niinpä hän haukkasi kanankoipea. Samalla hän ihmetteli missä Bill, perheen vanhin lapsi, oikein oli. Ehkä töissä.

 Hän ei kuunnellut yhtään kun muut puhuivat jostakin. Hän heräsi vasta kun Ron mainitsi Harryn.

”Hän tulee huomenna ja me menemme viikon päästä Viistokujalle hakemaan Dracon hänen mummonsa hoivista” Ron sanoi päättäväisesti.

”Tuleeko Draco tänne?” Molly kysyi. ”Lucius Malfoyn poika?”

”Kyllä, äiti. Hän on ystäväni, ettäs tiedät” Ron sanoi.

”Mitä Arthur sanoo kun Malfoyn poika tulee meille?” Molly kysyi itseltään. ”Minä kyllä hyväksyn sen, mutta entä hän?”

”Äiti, kyllä isä ymmärtää. Ei Draco ole kuolonsyöjä vaan hänen perheensä” Ron sanoi vaativasti.

”Hyvä on, minä puhun hänet ympäri. Joka tapauksessa hänet on kutsuttu häihin, eikä Arthur voi välttää sitä.”

 

Seuraavat viikot kuluivat pitäen hauskaa ja nauttien elämästä. He pelasivat huispausta läheisellä pellolla. Ginny oli heti Ronin jälkeen paras pelaaja. Charlie oli mukana aina kun ehti, mutta silloin ei kukaan väittänyt vastaan, että hän oli paras. Neville ei ollut kauhean hyvä lentäjä muttei huonokaan. Hänellä oli hyvä luuta ja hän oli nopea. Hänen paikkansa oli siis jahtaaja.

Billiä ei ollut vieläkään näkynyt eikä Neville halunnut kysyä. Fred ja George olivat aina välillä töissä, mutta hekin nauttivat elämästä vielä kun he voivat. Harry ilmaantui Kotikoloon seuraavana päivänä Nevillen tulosta.

”Haloo? Onko täällä ketään?” Harry kysyi kun astui keittiöön, joka oli tyhjä. Olohuonekin oli tyhjä. Hetken hän jo pelkäsi, että kuolonsyöjät olivat iskeneet.

”Harry?” kuului Ginnyn ääni yläkerrasta ja saman tien hän oli juossut alas ja mennyt halaamaan poikaystäväänsä. ”Kaikki muut ovat pelaamassa huispausta. Minunkin piti mennä, mutta ajattelin ettei taloa voi jättää vahtimatta”

”Voinko viedä tavarani ylös ja mennä pelaamaan huispausta?” Harry kysyi. Kuulosti vähän lapselliselta kysyä sitä itseään vuotta nuoremmalta, mutta Ginny sentään asui siellä.

”Joo, minäkin tulen pelaamaan” Ginny sanoi ja johdatti Harryn Ronin huoneeseen, minne Neville oli jo levittänyt tavaransa. ”Laske ne tuohon ja mennään sitten” hän sanoi.

 Muut ilostuivat kun Harry liittyi heidän peliinsä.

”Ihmettelinkin jo missä viivyit” Neville sanoi. Neville oli hikinen, sillä he olivat pelanneet koko aamupäivän huispausta.

”Sinä tunnet äitini, Ville. Onko sinulla nyt varmasti kaikki tarpeellinen? Kai sinulla on tarpeeksi monet kalsarit? Kai on myös kaulaliina? Onneksi isä ymmärtää edes jotakin” Harry sanoi ja Neville naurahti.

”Pelaatteko te vai puhutteko vain kalsareista?” Fred huusi heidän yläpuoleltaan.

”Pelataan!” he molemmat huusivat yhtä aikaa ja nousivat luudilleen.

 

Myöhemmin kun he palasivat hikisinä ja voitokkana(ainakin Harry, Ron ja Ginny) rouva Weasley odotti heitä keittiössä. Heidän yllätyksekseen siellä oli myös herra Weasley, jota ei yleensä kuulunut päivälliselle. Siellä oli myös Bill ja Fleur sekä Remus ja Tonks. Neville ilahtui oikeasti kun näki heidät kaikki.

”Hei, Neville. Mukava nähdä sinutkin välillä” Bill sanoi käsi kietoutuneena Fleurin ympärille. Fleur oli taas kaunis ja hänen platinanvaaleat hiuksensa oli sidottu nutturalle.

” ’ei, ’eville ja ’arry. ’auska nähdä teidät taas” Fleur sanoi ranskalaisella korostuksellaan.

”Moi, Bill ja Fleur. Terve Tonks” Neville sanoi ilahtuneena.

”Moro Neville. Kuinka on mennyt viimeiset kaksi kuukautta?” Tonks kysyi.

”Ihan hyvin. Orpokoti alkoikin jo ahdistaa” Neville sanoi hymyillen.

”Istukaa nyt ihmeessä, älkääkä seiso vain siinä oven suussa” rouva Weasley sanoi ja patisti kaikki pöytään. Neville istui tyytyväisenä herra Weasleyn ja Ronin väliin.

Koko ruokailun ajan herra Weasley uteli Nevilleltä kaikkea mahdollista jästeistä kun hän asui jästilähiössä. Miten leivänpaahdin toimii, miten jästit kulkevat, heidän oikeusjärjestelmänsä, miten se toimii, ja kuinka posti kulkee. Neville joutui selittämään ne vastoin omaa tahtoaan; asiat olivat niin yksinkertaisia, että niitä oli vaikea selittää.

Ron taas jutteli Harryn kanssa huispauksesta ja siitä kuka voittaisi liigan. He molemmat olivat pelanneet Rohkelikon tupajoukkueessa ja Harry oli ollut kapteenikin. Nevillekin oli pelannut ja hän oli kieltämättä siinä hyvä. Neville sai erityisluvan pelata tuvan joukkueessa jo ensimmäisellä luokalla, vaikka koulun säännöt kielsivät sen. Neville oli aina saanut huomiota, josta ei pitänyt. Onneksi hänestä ei ollut tullut kapteenia, vaan Harrysta.

 Kun ruoka oli syöty, ja rouva Weasley oli kehottanut Nevilleä ottamaan vielä viidennenkin annoksen, josta hän oli kuitenkin kohteliaasti kieltäytynyt, he menivät Ronin ja Harryn kanssa Ronin ahtaaseen huoneeseen. Nyt kun Harrykin oli siellä lattialla ei ollut juurikaan liikkumatilaa. Ennen he olivat olleet vain Ronin kanssa ennen kuin he kolmannella luokalla tutustuivat paremmin Harryyn (Neville oli tietysti tuntenut hänet huispausjoukkueesta) ja he olivat periaatteessa säälineet Harrya kun kukaan ei halunnut olla hänen ystävänsä. Tai no, monikin halusi, mutta vain sen takia, että Harryn vanhemmat olivat kuuluisia auroreita. Kukaan ei oikeasti halunnut tutustua häneen ja viettää hänen kanssaan kaikkia iltoja Rohkelikkotornissa pelaten velhoshakkia.

He juttelivat keskenään kaikesta mahdollisesta. Huispauksesta, Voldemortista, hirnyrkeistä, Tylypahkasta, ennustuksesta ja tytöistä. Ron halusi kokoajan kertoa siitä miten innoissaan oli kun Hermione tulisi Kotikoloon. Hän ei tietenkään kertonut sitä Hermionelle. Ainoastaan Neville, Harry ja Draco tiesivät. Neville ei ollut oikein innokas puhumaan tytöistä, sillä hänhän ei seurustellut. Hänellä oli kylläkin erityisen hyvät välit Lunan kanssa, ja hän hiukan pitikin tytöstä vaikkei sitä myöntänytkään. Harry taas, no, hän tiesi, että Ginny oli ihastunut häneen. Muuta hän ei kertonut.

 Kun he lopulta menivät puolenyön aikaan nukkumaan juteltuaan kuin mitkäkin tytöt, Harry huomautti, että Draco ja Hermione tulisivat huomenna. Hän menisi Dracoa vastaan Viistokujalle, kun tämän mummo veisi hänet sinne. Nevillekin halusi tulla mukaan, mutta päätti sittenkin jäädä Kotikoloon, koska Viistokujalla saattaisi olla kuolonsyöjiä ja ministeriön työntekijöitä sekä ihailijoita. Niitä hän nyt viimeiseksi halusi tavata.

”Varmistakaa aina selustanne” Neville sanoi kun muut eli Harry ja Ginny olivat lähdössä. Ginny oli kuulemma sopinut jonkun kanssa, että he tapaisivat Viistokujalla. ”Ja jos törmäätte Kuolonsyöjiin tappakaa muutama minunkin puolestani”

”Tapetaan, tapetaan, Ville. Nähdään!” Harry sanoi ja ojensi kätensä Ginnylle. Ginny tarttui siihen ja sitten he katosivat poksahtaen.

 

Ginnyllä oli paha olo heti kun he ilmestyivät Vuotavan Noidankattilan eteen. Hän oli juuri ilmiintynyt ensimmäistä kertaa, sen Harry näki. Hän joutui melkein tukemaan Ginnyä kun astelivat pubiin.

Pubin tuoksu, pikemminkin haju, sai Ginnyn taas toimintavalmiuteen ja he kävelivät reippaasti pubin läpi.

”Me mennään vain tästä läpi, Tom. Paluumatkalla ehkä” Harry sanoi pahoittelevasti pubin isännälle Tomille, joka oli varmasti toivonut, että he tulisivat Kermakaljalle. Pubi oli muutenkin aika tyhjä. Siellä istui vain pari noitaa ja yksi velho. Kaupat eivät menneet todellakaan hyvin.

”Harry, tuota olen sopinut, että tapaisin täällä yhden kaverin. Jään odottamaan pubiin” Ginny sanoi varovaisesti. ”Mene sinä vain”

”Hyvä on, kunhan lupaat olla varovainen. En halua suututtaa äitiäsi” Harry sanoi.

”Lupaan, lupaan. Menehän jo” Ginny sanoi ja asteli tiskin luo. ”Yksi kermakalja kiitos.”

 

Harry oli ollut Säilä & Imupaperissa varmaan jo puoli tuntia odottamassa Dracoa. Tylsää hänellä ei ainakaan ollut, kauppa oli täynnä kiinnostavia kirjoja velhomaailmasta. Hän lueskeli niitä ennen kuin kuuli kadulta äänen:

”Draco, muistahan olla varovainen. Auroreita on joka puolella. Ja suhtaudu varovasti siihen Weasleyn perheeseen” ääni oli selvästikin vanhan naisen. Harry laski kädessään olevan kirjan alas ja meni ulos kaupasta.

 Hänen vaalea ystävänsä seisoi kadulla lyhyehkön naisen kanssa. Nainen oli varmasti yli 70- vuotias. Ja luultavasti Dracon mummo. Draco näytti vaivaantuneelta seistessään mummonsa vieressä, mutta selvästi rentoutui kun näki Harryn.

 Harry asteli Dracon viereen seisomaan ja Draco sanoi mummolleen: ”Tässä, mummo, on minun ystäväni Harry Potter”

Nainen silmäili arviovasti Harrya, nyökkäsi sitten ja lähti kävelemään kohti matami Malkinin liikettä. Draco varmisti, että hän oli varmasti mennyt sisälle ennen kuin alkoi puhua Harryn kanssa.

”Hei vain Harry” Draco sanoi melkein virnistäen mikä oli harvinainen ominaisuus luihuisella.

”Hei vaan Draco” Harry sanoi. ”Oliko tuo se kamala mummo josta puhuit?”

”Oli. Onneksi en näe häntä varmaan vuoteen. Miten sinulla menee?” Draco kysyi samalla kun he kävelivät melkeinpä vilkasta Viistokujaa pitkin. Vilkkaalla tarkoitetaan, että ihmisiä oli kadulla kymmenisen. Loput olivat jääneet kotiin.

”Ihan hyvin. Asun Weasleyllä ja pelaan huispausta. Isäkin tykkää siitä. Ja tuota no, meillä oli pikku riita ennen kuin tulin Kotikoloon, mutta se on hoidettu”

”Ai jaa, minkälainen riita?” Draco kysyi aidosti kiinnostuneena.

”Äiti ei pitänyt siitä, että liikuskelen sinun kanssasi kun vanhempasi… ovat mitä ovat” Harry sanoi samalla kun kääntyi nurkan taakse.

”No eihän se minun vikani ole ja en oikeastaan ole ylpeä- Voi ei!”

 

Ginny istui Vuotavassa Noidankattilassa, mutta ei yksin. Hermione Granger istui hänen vieressään Kermakalja kädessään. He odottivat Luna Lovekivaa, jonka oli määrä tulla Kotikoloon vierailulle ennen kuin he lähtisivät etsimään hirnyrkkejä. Huomenna oli Nevillen syntymäpäivä ja Luna halusi olla paikalla.

 Vaaleatukkainen tyttö ilmaantui pubin oven eteen. Hän asteli sisään ja huomasi Ginnyn ja Hermionen ja istahti heidän viereensä.

”Hei Luna” Ginny ja Hermione sanoivat yhtä aikaa. He nousivat ylös ja menivät halaamaan ystäväänsä.

”Hei, mennäänkö me?” Luna kysyi ja osoitti pubin takaosaa. ”Yllätetään pojat”

”Mennään” Hermione sanoi. ”Haluan nähdä Ronin ilmeen, kun tulen päivän etuajassa”

Tytöt - tai nuoret naiset - kävelivät pubin takaosaan ja menivät sieltä Viistokujalle. Matkalla he kertoilivat toisilleen mitä olivat tehneet lomalla. Hermione kertoi miten he olivat vanhempiensa kanssa nähneet kaikenlaista Australiassa. Ginny kertoili tylsästä elämästään Kotikolossa ja Luna kertoi miten he olivat isänsä kanssa lähteneet Skotlantiin kalastamaan limppejä ja sen sellaista. Kun he kävelivät katua eteenpäin ihmiset vähenivät koko ajan ilman, että he huomasivat sitä. Pian he saapuivat Quano Vahvahqon jäätelöbaarin eteen.

Kahvilan ikkunat oli rikottu ja muutenkin se näytti autiolta. Niin kuin siellä ei olisi ollut elämää ainakaan vuoteen. Ovessa oli kiireessä raapustettu pergamenttilappu. Olen lomamatkalla. Palaan kun palaan. Quano

”Voi ei, katsokaa” Ginny sanoi kauhuissaan ja osoitti Viistokujaa eteenpäin.

”Viistokuja on palasina. Kuka voi tehdä näin?” Luna kysyi ihmeissään. Vaikka Luna olikin Korpinkynsi joskus hänellä sytytti hitaasti.

”Luna, ajattelisit edes joskus. Hän- joka- jääköön- nimeämättä tietysti!” Ginny sanoi ja katsoi Lunaa moittivasti.

”Anteeksi Gin. Eikös nuo ole Harry ja Draco?” Luna sanoi ja osoitti Hermionen olan taakse.

”Ovat he. He ovat Ollivandersin liikkeessä. Toivottavasti he ovat kunnossa” Hermione sanoi ja käveli muiden tyttöjen kanssa poikien luo. Harry ja Draco seisoivat tiskin takana tutkimassa Ollivandersin liikettä. He eivät huomanneet tyttöjä.

”Harry!” Hermione sanoi ja asteli aivan tämän eteen. Harry kohotti katseensa taikasauvakotelosta, jossa oli reikä, joka oli mennyt kotelon läpi.

”Hermione! Onpa hauska nähdä!” Harry sanoi ja halasi pöydän yli kömpelösti ystäväänsä. ”Miten te tänne tulitte?” Sitten hän huomasi Ginnyn ja ymmärrys levisi hänen kasvoilleen.

”Hei, ettekö aio tervehtiä ollenkaan minua?” Draco kysyi ja tuli hyllyjen välistä.

”Aiotaan. Hei Draco. Ei kai ole mustasukkainen kun tervehdimme Harrya ensin?” Ginny sanoi ja kätteli Dracoa asiallisesti.

”No en. Ei minulla ole syytä” Draco sanoi ja risti kädet rinnalle. ”Silti olisi kiva jos minutkin huomattaisiin” Draco sanoi ja samalla kaikki tytöt ryntäsivät halaamaan Dracoa ja vielä Harrykin liittyi halausjoukkoon. Hän näki sivusilmällä miten joku nappasi kuvan heistä. Paljonko haittaa?

”Okei, okei, riittää. Minähän tukehdun” Draco sanoi rutistusten alta ja muut nauroivat.

 

[Vaarallinen Komentoija]

hehe, loppu oli hyvä. Mitäääh?? Mitä Viistokujalle tapahtu?

[Feliicia]

Kiitos taas kerran Vaarallinen komentoija. Viistokuja on nyt mikä on. Pidin itsekin lopusta. Siksi että pidän Dracosta. Jatkoa on siis tulossa vasta myöhemmin sillä varhain huomen aamuna lähden 07.00 aamulla Turusta kohti Evoa ja suurleiri Kilkettä. Toivottavasti kommentteja tulee sillä aikaa

[Feliicia]

3. luku: Syntymäpäivä
Kaksi päivää ennen häitä oli Nevillen syntymäpäivä. Aamu valkeni kirkkaana ja aurinkoisena, kun pojat heräilivät Ronin huoneesta. Neville heräsi ensimmäisenä, hän pomppasi istumaan ja katsoi unenpöpperöisenä sänkynsä jalkopäähän.
”Hitsi, olen seitsemäntoista!” hän huusi riemuissaan ja loitsi: ”Tulejo lahjat!”
Harry väänteli sängyssä Nevillen vieressä(joka siis nukkui lattialla) ja mumisi jotain, joka kuulosti suuripiirtein tältä: ”Mihä shinä nyt teeht, Neville?”
”Harry, herätys! Kello on jo yhdeksän. Minä olen täysi-ikäinen” Neville sanoi innoissaan ja nousi
ylös patjalta ja tepasteli lahjojensa luo.   
 Lahjoja oli iso kasa, kuten seitsemäntoistavuotispäivänä voi odottaa. Mutta niitä oli normaalia enemmän kuin jouluna tai syntymäpäivänä. Ensimmäiseksi Neville avasi paketin, jonka päälle oli kirjoitettu Hagridin käsialalla: Hyvää 17- vuotis syntymäpäivää Neville! Toivottavasti tästä on hyötyä. Hagrid Neville avasi paketin ja sen sisältä paljastui pieni nahkapussukka, jonka sisällä oli viesti: Tänne voit laittaa kaiken ylimääräisen
 Neville ei oikein tajunnut lahjan ideaa, mutta oli silti hyvillään. Seuraavaksi hän avasi rouva Weasleyn paketin. Siellä oli vanha kello ja kasallinen suklaasammakoita. Neville laittoi kuluneen kellon käteensä ja siirsi sammakot sivumpaan.
 Ronilta, Dracolta ja Harryltä hän oli saanut kirjan 12 tapaa tyttöjen lumoamiseen- käytännön opas ja kasan Bertie Bottin joka maun rakeita.
Alice oli lähettänyt hänelle kasan vaatteita, tyypillistä Alicelta, joka huolehti aina onko kaikilla tarpeeksi vaatteita. Hän oli antanut vihreät sukat, villapaita ja uudet farkut. Jästimäistä, Neville ajatteli.
 Hermione, Luna ja Ginny olivat antaneet hänelle uudet shakki nappulat, vaikkei hän tiennyt mihin niitä oikein tarvitsisi etsiessään. Ehkä hänelle tulisi tylsää.
  ”Huomenta Neville. Pidätkö lahjoista?” Ron kysyi häneltä ja nousi ylös sängystä ja pukeutui. Harry makasi yhä peittojen alla.
”Joo, kiitos. Harry, tuletko aamupalalle?” Neville kysyi ja katsoi epämääräistä peittokasaa vieressään.
”Minä nukunh vieläh väshän. Kroooh…” Harry sanoi ja Neville tuumaili, että Harry oli nukahtanut uudestaan.
”No, hyvää yötä sitten sinulle” Neville sanoi hyvätuulisesti ja meni alakertaan Ronin kanssa. Hän ei edes päässyt alas asti kun Fred ja George pysäyttivät hänet.
”Hyvää syntymäpäivää sinulle, Ville. Anteeksi kun meillä ei ole mitään lahjoja, mutta kun kauppa tarvitsee rahoja” Fred sanoi, ja ei oikeastaan näyttänyt kauhean pahoittelevalta vaikka yrittikin.
”Ei teidän minulle mitään tarvitse antaa” Neville sanoi ja ohitti Fredin ja Georgen jotka kapusivat yläkertaan. Neville astui keittiöön. Hermione ja Luna istuivat jo pöydässä. Tytöt hymyilivät Nevillelle kun hän istui heitä vastapäätä Ronin viereen.
”Hyvää syntymäpäivää Ville!” Hermione ja Luna hihkaisivat samaan aikaan. Lunalla oli taas kerran päällään kermakaljankorkeista tehty kaulakoru. Sekä tietenkin retiisikorvakorut. Hermionella oli hiukset auki ja ne kihartuivat hänen olkapäilleen. ”Piditkö lahjoista?”
”Joo, kiitos tosi paljon. Nukkuuko Ginny vieläkin?” Neville kysyi huvittuneena ajatellessaan miten samanlaisia Harry ja Ginny olivat. Molemmat nukkuivat pitkään ja muutenkin.
”Jep, hän on oikea unikeko. Ron, älä tuijota minua” Hermione sanoi käskevästi Ronille, joka istui häntä vastapäätä. Ron oli huomaamattaan tuijottanut Hermionea kun muut olivat jutelleet. Ron nosti katseensa ja siirtyi tuijottamaan aamupuuroaan.
”Äiti, sinähän tiedät etten pidä kaurapuurosta! Minun piti saada riisipuuroa!” Ron huusi Mollylle, joka hääri keittiössä. Taikasauva sojotti esiliinan taskusta ja tiskit tiskasivat itse itseään.
”Voi kulta, en minä voinut tehdä kaikkia mahdollisia puuroja vain sinua varten, täällä on muitakin” Molly tokaisi.
”Niin Ron, muillakin on vatsa kuin sinulla” Ginny sanoi portaista ja sipsutteli keittiöön ja Harry tuli hänen perässään hymy kasvoilla.
”Kuuluisa Ronald Weasley, poika-joka-syö. Hänellä on mahtavia voimia, esimerkiksi pohjaton vatsa ja suuri suu” Harry sanoi ja istui Nevillen viereen. Ron vajosi penkin alle.
”Tänään saatte sitten siivota. Ron sinä siivoat huoneesi, se on aivan sekainen” Molly sanoi ja kääntyi heihin päin ja tyhjät lautaset katosivat.
”Äiti, ei kai heitä nyt siellä vihitä? Minä määrään itse huoneestani! Olen aikuinen ja sinun on aika tottua siihen!” Ron räjähti. Molly tuijotti poikaansa hämmentyneenä. Ron nousi ylös ja sanoi peräänsä: ”Minä siivoan sen, omalla tavallani!”
”Ja minä kun luulin, että Ron on vielä se avuton 6- vuotias joka roikkui äidin mekossa” Molly sanoi ja jatkoi puuhiaan. Neville ja Harry vilkaisivat toisiaan ja sitten Harry sanoi:
”Me mennään auttamaan Ronia, osa sotkusta on myös meidän. Missä muuten Draco on?” Harry kysyi muilta. ”Hän ei ainakaan ollut huoneessa kun minä lähdin sieltä”
”Ei niin”, Draco sanoi oviaukosta. ”Olen ollut hereillä vaikka kuinka kauan ja siistinyt pihaa. Minäkin tulen ylös, hyvää syntymäpäivää muuten Ville”

Huonetta oli aika vaikea saada edes jonkinlaiseen järjestykseen kun neljä isoa poikaa yritti kasata omia tavaroitaan matka-arkkuihinsa ja piilottaa ne kahden, tässä tapauksessa Ronin ja Harryn, Draco ja Neville saivat tyytyä lattiapaikkaan. Sieltä täältä löytyi jonkun sukka, kirja tai jopa kalsarit, Draco alkoi punastella kun Harry nosti sänkynsä alta pinkit bokserit ja heitti ne matka-arkkuunsa heti kun muut katsoivat poispäin. Nevillen matka- arkku oli jo melkein kasassa ja se olikin jo Harryn sängyn alla piilossa, kun Luna tuli sanomaan, että heidän pitäisi mennä alas siistimään keittiötä ja muita huoneita. Kotikolossa oli tällä hetkellä aika ahdasta. Fleur ja Cabrielle (joka oli tullut äskettäin vanhempiensa kanssa) olivat ostamassa hääpukua, vaikka häät olivat jo seuraavana päivänä. Bill ja Charlie järjestelivät ulkona pöytiä, ja vähän innostuivat sillä välillä kuului kovaakin pauketta.
 Percy ei edelleenkään ollut sovussa muiden kanssa, asui edelleen Lontoossa. Percystä ei paljon puhuttu Kotikolossa, aina kun joku mainitsi hänen nimensä Molly alkoi nyyhkyttämään ja Arthur vilkaisi pahasti sitä joka oli maininnut Percyn, ennen kuin lohdutti vaimoaan.
 Fred, George ja Arthur olivat töissä. Kaksosilla meni oikein hyvin pilakaupassa, rahaa oli enemmän kuin heidän aloittaessaan.
 
Kun koko huone oli järjestetty, mihin kylläkin meni koko aamupäivä aikaa, pojat siirtyivät kitkemään menninkäisiä puutarhasta. Neville ei ollut tehnyt sitä pitkään aikaan, nyt hän sai purkaa energiaansa rumiin menninkäisiin. Dracolla taas oli ongelmia asian kanssa. Vaikka poika olikin ollut Weasleyllä pari kertaa, hän ei koskaan ollut kitkenyt menninkäisiä. Heidän puutarhassaan niitä ei luultavasti ollut. Ron opetti Dracolle miten menninkäistä ensin pyöritetään ja sitten heitetään se pellolle, niin pitkälle kuin jaksaa heittää. Ensimmäinen heitto oli aika säälittävä, menninkäinen lensi vain pari metriä ja hoippuroi sitten takaisin ja Harry heitti sen kauas pellolle. Nevilleä nauratti.

Illalla he olivat aivan puhki. Neville, Harry ja Ron istuivat Ronin huoneessa, mutta Draco oli alhaalla Alicen kanssa. Alice oli tullut pari tuntia sitten Kotikoloon. Neville  oli iloinen, että Alice ehti hänen syntymäpäivilleen, tyttö oli läheinen Nevillen kanssa, vaikka kuuluikin luihuiseen. Alicella oli mustat, silkkiset hiukset ja siniset silmät, joista paistoi usein lämpö. Tyttö oli päällepäin liian lempeä luihuiseksi, mutta todellisuudessa Alice oli ovela ja saattoi olla julmakin, jos oli tosi kyseessä. Alice ei koulussa saanut kovaakaan arvostusta, koska oli Lunan paras ystävä. Lunalla ei ole ollut ystäviä kauheasti ennen kuin liittyi Albuksen Kaartiin, kuitenkin tytöt ovat tunteneet toisensa ikuisuuden. Alicen vanhemmat olivat arvostettuja puhdasverisiä, Alice oli siis itsekin puhdasverinen. Alhaalta kuului ääniä.
” ’Yvää päivää, madame Weasley” kuului Monsieur Delacourin ääni. Fleurin vanhemmat olivat näköjään tulleet jo häitä varten Ranskasta. ”Olemme kiitollisia, että saamme yöpyä luonanne”
”Ilo on kokonaan meidän puolellamme. Saatte minun ja Arthurin makuuhuoneen. Me nukumme Fredin ja Georgen vanhassa huoneessa” Molly sanoi. Pojat menivät alas katsomaan. Molly hääräsi keittiössä ja madame Delacour istui pöydässä miehensä kanssa. Samassa Fleur astui ovesta sisään ja heittäytyi halaamaan vanhempiaan.
”Maman! Papa!”
Kun äiti ja tytär halasivat huomasi heidän yhdennäköisyyden. Molemmat olivat vaaleaverikköjä ja tuntui kuin molemmat olisivat hehkuneet valoa, se johtui kylläkin, että he olivat osikseen veeloja. Äitinsä jälkeen Fleur siirtyi halaamaan isäänsä. Monsieur Delacour oli vaimoaan päätä lyhyempi, erittäin pulska ja hänellä oli musta suippo parta. Hän näytti hilpeältä veikolta.
”Fleur, sinä voit päästää minusta irti.” Monsieur sanoi tyttärensä halauksesta. ”Meillä on iloa liittyä teidän sukuunne, tai Fleurhan se tässä liittyy. Tämä on meille suuri ilo.”
”Fleur, on kertonut kirjeessään, että olette ’ääränneet kovasti ’äiden eteen.” Madame Delacour sanoi. ”Toivottavasti meistä ei ole vaivaa.”
”Ei, ei missään nimessä!” Molly sanoi. ”Katsos, pojat tekin olette tulleet alas. Missä tytöt ovat?” Molly kysyi.
”Draco on Alicen kanssa puutarhassa ja muut taitaa olla lammella.” Ron vastasi äidilleen. ”Pitääkö minun hakea heidät?”
”Kyllä, päivällinen on aivan pian valmis. Syömme ulkona, koska kaikki ei millään mahtuisi sisälle. Bill ja Charlie ovat laittamassa pöytiä kuntoon.” Molly sanoi, ja heilautti sauvaansa. Ruoka- asiat nousivat ilmaan ja seurasivat häntä ulos. Muut seurasivat perässä.
 Bill ja Charlie laskivat pöydät heti maahan kun heidän äitinsä ilmestyi näköpiiriin. Neville epäili vahvasti, että juuri äsken pöydät olivat törmäilleet toisiinsa. Tai Charlien ja Billin ilmeistä pystyi kuitenkin päättelemään, että se ei tainnut olla sallittua. Tuolit ilmestyivät kuin tyhjästä pöydän ympärille ja he istuivat niihin. Alice, Draco, Hermione, Luna ja Ginny ilmestyivät hetken päästä ja liittyivät pöytäseurueeseen. Arthurkin tuli töistä ja paikalle ilmestyi myös muita Nevillen tuttuja.
”Neville! Mitä mies?” Hagrid kailotti kun saapui Remuksen ja Tonksin mukana.
”Charlie! Mitä Norbertille kuuluu?” Hagrid sanoi ja läppäisi Charlieta selkään niin kovaa, että Charlien mehut purskahtivat ulos hänen suustaan. Charlie vilkaisi märkää paitaansa ja antoi sen sitten olla.
”Oikeastaan se on nykyään Norberta.” Charlie sanoi virnistelen. ” Oikein hyvin se taitaa pärjätä.”
”Mitä onko se tyttö?” Hagrid kysyi kummastuneena kuin ei olisi oikein ymmärtänyt mitä Charlie sanoi.
”Jep”, Charlie vastasi.
Hagrid näytti tyrmistyneeltä. ”Ai, no toivottavasti se voi hyvin. Mun pitää mennä tuonne.”
Neville joutui pidättämään naurua. Hagrid ei ollut edes kuvitellut, että Norbert voisi olla tyttö. Taisi tulla järkytyksenä. Hagrid toivoi yhä omaa lohikäärmettä.
 Luna tuli istumaan Nevillen viereen. Hän tuijotti Nevilleä kummastuneena. ”Vaivaako sinua jokin, Ville?” Luna kysyi huolestuneena. ”Olet poissaoleva.”
”Äh, kaikki on ihan okei, Luna. Hermostuttaa vaan ne häät, jos Kuolonsyöjät tulevat”, Neville vastasi totuudenmukaisesti. Lunaan saattoi luottaa.
”No, jos he tulevat, me lähdemme heti pois. Täällä on huomenna turvavelhoja Killasta ja muut osaavat kyllä kaikkoontua pois. Ei sinun tarvitse koko ajan murehtia, Neville.”
Luna laski kätensä Nevillen käden päälle. Neville ei halunnut olla murehtimatta toisia, jos hänen takiaan Kuolonsyöjät hyökkäisivät Kotikoloon. Hän ei vain voinut, mutta Lunan sanat alkoivat silti tuntua todelta. He kaikki olivat itse valinneet tiensä. Neville ei ollut valinnut sitä, mutta hän yritti seurata sitä parhaansa mukaan.   
 


A/N: Anteeksi, tää on hiukan lyhyempi kuin kaks ekaa. Mut mulla on ollu niin paljon kaikkee, et en jaksanu kirjoittaa pidempää.

[Vaarallinen Komentoija]

Aah, jatkoa <33 Luku oli oikeastaan aika lailla samanlainen kuin Kuoleman Varjeluksissa, mutta muuten pidin paljon.
Ps. Ron= poika-joka-syö oli lempikohtani :DDDDD Aiheutti kunnon repeemisen.

[Feliicia]

Vaarallinen Komentoija, kiva, että edes joku huomasi, että on tullut uusi luku. No, tosta ei saa kauheasti erilaista väännettyä. Seuraavan luvun(kin) tulo saattaa kestää tooooosi kauan, kun olen kirjoitellut tässä noita haasteficcejä. Kiitos kuitenkin lyhyestä kommentistasi

[Pakkasneito]

Oih, ihanaa. Melkein kuolin onnesta, kun avasin fikin ja luin paritukset; Neville/Luna... vaah! Paras paritus kautta aikain! Olen kannattanut sitä kirjoja lukiessani ^^

Hyvää tekstiä, en ainakaan näin heti huomannut virheitä... Alku on lupaavaa ja odotan jatkoa innolla lisää!

Kiitos

[Feliicia]

Anteeks, en oo huomannu et on tullu kommenttei.
Pakkasneito, joo, mä itsekin pidän siitä parituksesta. Tyhmää kun kirjoissa ne ei menny yhteen. Ehkä kuitenkin näin on parempi niin ficcarit voivat toteuttaa sen puolen. Kiva, jos odotat jatkoa. Sitä ei kylläkään lähiaikoina ole tulossa kun on muitakin projekteja Kiitos kommentistasi.

[Feliicia]

Tää on ollut tällaisena nyt kohta kaks vuotta, enkä edisty. Niin mä oon aloittanut uuden version (ficletsarja)  ja poistan tän Finistä parin viikon sisällä.