: ) Mistä mä aloittaisin.
Tässä oli... värejä. Ja tunteita. Ja kuvia. Monen menneen vuoden edestä. Kun luin runoa, saatoin nähdä (kliseistä ilmaisua käyttääkseni) sieluni silmin palasia Siriuksen ja Remuksen yhteisestä elämästä, ensikohtaamisesta ja muista ensi-jutuista (
) monen vuoden ja mutkan kautta siihen pisteeseen, jolloin tuntee toisen päästä varpaisiin ja elää kuin kaksi yhteen hiottua osasta. Minun silmissäni tässä runossa käyvät rinnakkain sekä nuoruuden intohimo ja kiihkeys että vanhuuden kypsyneempi rakkaus. Nämä kaksi rakkauden muotoa ja elämänvaihetta vuorottelevat tekstissä sulavasti ja sekoittuvat toisiinsa ja menneestä ja nykyisestä rakentuu se monisävyiseksi kehittynyt suhde Siriuksen ja Remuksen välillä. Rakastuin kaikkiin noihin kielikuviin, joihin kätkeytyy hienoa symboliikkaa. Esimerkkinä vaikka tämä:
Suden hetkenä pitelet minut
Ensimmäisenä tulee toki mieleen, että tämä viittaa Remuksen ihmissusi-puoleen. Ja siihen, että Sirius on Remukselle se tukipilari, joka ei kaikkoa edes "suden hetkenä", vaan päinvastoin osaa olla ja pidellä tiukasti kiinni, vähän kuin olisi olemassa juuri sitä varten. Toisaalta pieni - ja vähemmän kuulutettu - likainen puoleni näki tämän myös eroottisena vihjauksena (suden hetki -> 'pieni kuolema' -> orgasmi
heh, syytä vaikka kuumetta).
On vain pakko lukea tämä uudelleen ja uudelleen, koska musta tuntuu siltä, että tästä löytyisi vielä ihan hirveästi kommentoitavaa. Hitsi, en tosin kyllä ole parhaimmassa kommentointikunnossa, mutta yritetään, yritetään. : D Myös tämä oli erityisen ihana kohta:
Irvistit sitruunateelle, en voinut olla / suutelematta sinua / Kuusikymmentä vuotta on sinussa maistunut / tuon sitruunan muisto
Noh, sitruunasta tulee ensimmäisenä mieleen kitkeryys, happamuus. Siitä tulikin ajatus, että vuosikymmenten varrella heidän välillään on saattanut olla myös kitkeryyttä. Silti rakkaus on viime kädessä laimentanut kitkakohtia ja lähentänyt kaksikon välejä entisestään. Kenties kitkeryyden maku on muistissa, mutta ei katkerana, vaan pikemminkin vain yhteisenä muistona muistuttamassa siitä, millaisia asioita he toisissaan loppujen lopuksi rakastavat.
Viimeiset kaksi säettä muuten ovat uskomattoman kauniita! Äh menin ihan ymmälleni, koska jotenkin tuntuu, että tuo lause tiivistää rakkauden perimmäisen ajatuksen yksinkertaisesti, mutta täydellisesti. Ihanaa lukea vaihteeksi ficci, jossa on kuvattuna pitkä ja onnellinen rakkaussuhde.
// Meinasin unohtaa mainita yhden jutun! Nimittäin mielestäni tuo otsikko on myös hyvin ihana ja heijastaa loistavasti koko tekstin sisältöä. Remus ja Sirius, ikipihkassa toisiinsa.
Oioioi. Nyt kiitän ja painun jonnekin salanurkkaan kiljumaan "ääääääääääw", ettei kukaan vain häiriinny...
- V.
