Kaksi virhettä kummittelemassa, K-11

[Dria]

Kirjoittaja: Dria
Beta: -
Ikäraja: K-11
Genre: Romantiikkaa ja angstailua
Pari: Penelope/Fleur, Luna/Fleur

Disclaimer: En omista Pottereita enkä saa rahallista korvausta ficeistäni.
Yhteenveto: Fleur seurustelee enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Silti tietyt asiat muistuttavat vanhoista virheistä.
Haasteet: FF 50 (Päivät), Kerää kaikki hahmot (Fleur Delacour), One True Something 20 (Femslash), Rare 10, Femme 10 ja LW 9 bonuskierrokselle

A/N: Sain aivan ihanat lyriikat LW:n bonarilla, ja tällaista syntyi. En ole aivan varma, onko tämä enemmän romantiikkaa vaiko angstia, mutta luulisin sen kuuluvan tänne puolelle.



Kaksi virhettä kummittelemassa


Kymmenen aikoihin ministeriön kolmannen kerroksen kahvihuone täyttyi mystisesti noidista ja velhoista, jotka olivat saaneet tarpeekseen töistään. Fleur käveli huoneeseen Penelopen kanssa, mutta hän tuskin kuuli tyttöystävänsä sanoja. Vaaleahiuksinen nainen suunnisti kahvinkeittimen luo ja ihmetteli ties monettako kertaa, miksi ministeriön sydämessä oli jästilaite. Hän tervehti työtovereitaan, ja istui pöydän ääreen.

Penelope puolestaan suunnisti omien ystäviensä luo. Työpaikalla kukaan ei tiennyt heidän suhteestaan, ja molemmat noidat olivat päättäneet pitää asian niin. Fleur ei välittänyt, vaikka kaikki saisivat tietää, mutta Penelope halusi pitää yksityiselämänsä salassa.

”Onko uutisissa mitään mielenkiintoista?” Fleur kysyi ohimennen mieheltä, jonka nimeä hän ei tiennyt. Miestä kutsuttiin Sammalmieheksi, eikä kukaan tuntunut tietävän hänen oikeaa nimeään. Kukaan ei myöskään tiennyt, mistä lempinimi oli peräisin, sillä mies oli tavallisen näköinen, keskipitkä ja mieleenpainumaton.

”Eipä mitään uutta. Murhia, raiskauksia, ilmoituksia kadonneista luudista ja lisäksi jästimaailman uusista keksinnöistä on yksi sivullinen juttua. Lovekiva on tietenkin kirjoittanut artikkelin. Tavallista tavaraa…”

”Niinkö?” Fleur esitti välinpitämätöntä, mutta hänen sydämensä jätti muutaman lyönnin väliin, kun Lunan nimi mainittiin.

”Jep, haluatko nähdä?”

”Miksikäs ei?” Fleur otti lehden vastaan ja avasi viidennen sivun, Lunan kirjoitus oli aina sillä sivulla. Tänään Luna oli kirjoittanut akromantelloista ja niiden elinympäristöstä. Viimeisellä rivillä hän ilmoitti vielä lähtevänsä Albaniaan selvittämään Rowena Korpinkynnen tiaran tarinan yksityiskohtia.

Penelope katseli häntä pöydän toisesta päästä, mutta Fleur ei kiinnittänyt tähän mitään huomiota. Kahvi oli jo jäähtynyt, toisin sanoen se ei ollut tulikuumaa, jolloin kitkerä maku tuli selvemmin esiin. Fleur tyhjensi kuppinsa ja nousi kaatamaan itselleen uuden ennen kuin lähti. Joka viikko sama kierre, eikä hän voinut murtaa sitä millään. Miksi hän olikaan rakastunut Luna Lovekivaan? Fleur muisti syyn hyvin, mutta kieltäytyi sanomasta sitä edes mielessään.

”Onko torstai tehnyt sinulle jotain, Fleur?” Penelope kysyi hänen takaansa, nainen oli ilmeisesti livahtanut ulos hänen perässään.

”Anteeksi?”

”Käyttäydyt aina erilailla torstaisin. Aivan kuin sinulla olisi jotain salattavaa.” Penelopen kasvoilta näkyi surua, aivan kuin nainen olisi heijastanut Fleurin tunteet kuin peili. Luna oli rakastanut torstaita. Luna oli myös lähtenyt torstaina. Miksi, Fleur ei halunnut tietää.

”Meillä kaikilla on jotain salattavaa, non?” Fleur asteli takaisin toimistoonsa jättäen Penelopen taakseen. Tänään hän ei jaksanut naisen uteluita menneisyydestään. Kyllä hänelläkin oli oikeus jättää menneisyyteen ne asiat, joista oli liian kivuliasta puhua. Fleur oli ratkaissut asian uppoutumalla töihin.

Hänen pöydällään odotti muutama uusi muistio, vaikka kahvihuoneessa ei ollut mennyt edes varttia. Lisäksi muistioiden alla lepäsi kirje, jonka koukeroisesta käsialasta hän tiesi heti, kuka oli sen kirjoittanut. Tietenkin tietämättömälle henkilölle kirjavavilla kuvioilla koristeltu kuori oli hyvä vihje.

Fleur laittoi kirjeen sivuun. Hän voisi vastata siihen myöhemmin. Juuri nyt hän ei halunnut muistaa ensimmäistä isoa virhettään siinä virheiden sarjassa, joka oli kuljettanut hänet ministeriöön paperitöihin.

**

Päivä valui tuskallisen hitaasti eteenpäin, vaikka Fleur lähti jo kahdelta. Hän oli saanut työnsä tehtyä ja valmistellut kansion seuraavan päivän veelaedustajan tapaamista varten. Hän juoksi bussiin, joka ajoi aivan hänen kotiovensa eteen. Julkisten käyttö oli tapa, jonka hän oli omaksunut Lunalta. Heillä oli ollut tapana hypätä bussiin tai junaan ja jäädä pois jollain puoliksi tuntemattomalla alueella, jolla he sitten kiertelivät.

”Et voi nähdä ihmeitä, jos et ole valmis astumaan tuntemattomaan”, Luna oli nauranut, kun he olivat juosseet aivan ihanaan antikvariaattiin suojaan sateelta. Kauppaa piti vanha rouva, joka tunsi jokaisen kirjansa ja oli osannut suositella molemmille luettavaa. Fleur oli myöhemmin käynyt siellä useasti, eikä vanhan rouvan vaisto koskaan pettänyt.

Hiljainen ikkunalasin koputus havahdutti Fleurin muistoistaan. Elise, Penelopen pöllö, huhuili hänen ikkunansa takana ja Fleur avasi ikkunan nopeasti. Pöllö pudotti rullatun paperilapun keskelle lattiaa ja jäi odottamaan vastausta nurkassa olevan vaaleansinisen lampun päälle.

Haluatko nähdä tänään?
- Penelope

Fleur nappasi kuulakärkikynän – yksi parhaimmista jästikeksinnöistä – ja kirjoitti nopeasti myöntävän vastauksen koristeellisella käsialallaan. Hän arvosti sitä, että Penelope jaksoi häntä, sillä monet eivät jaksaneet. Fleur ei avautunut murheistaan, miksi olisikaan, koska suhde toisensa jälkeen oli kariutunut? Tämä nykyinenkin päättyisi kyyneliin.

Hän halusi takaisin Lunan kanssa vietetyt päivät. Oli mukavaa herätä aamulla siihen, että kahvin sijaan oli tarjolla porkkana- tai kurkkumehua, vaikka hän silloin olikin kaivannut aamun kofeiiniannostaan. Penelope ei koskaan houkutellut häntä kävelemään sateisena päivänä puistoon kirkkaankeltaisen päivänvarjon alla, olkoonkin, että Fleur säästyi siten muutamalta flunssavirukselta. Luna oli ainakin hoivannut hänet kuntoon.

Perjantaisin ja lauantaisin he olivat tehneet yhdessä jotain, yleensä täysin mieletöntä. "Mutta miksi minä haluaisin olla kuin muut? Minä olen minä", Luna oli järkeillyt, kun Fleur oli kysynyt, miksi nuori nainen käyttäytyi toisella tavalla kuin muut. Kysymys oli pelottanut häntä etukäteen, mutta Luna ei loukkaantunut. Päinvastoin, hän halusi tietää, miksi Fleur halusi olla yksi muista.

Ehkä kuilu heidän välillään oli osoittautunut liian suureksi. Fleur muisti isoäitinsä käyttämän vertauksen apinasta ja kuusta. Apina näki veden pinnasta heijastuvan täysikuun ja palasi katsomaan sitä päivästä päivään. Täysikuu kiehtoi sitä, koska kuu oli tavoittamattomissa, etäinen ja salaperäinen. Eräänä päivänä apina kurotti sitä kohti ja putosi veteen. Se yritti uida, mutta kylmä vesi veti sen syövereihin.

Fleur oli aina ymmärtänyt apinaa, jonka hän oli kokenut omaksi kuvakseen. Pienenä hän oli todennut, että hän oli apina, koska hänessä ei ollut mitään erikoista. Edes veelaperimä ei ollut muuttanut hänen käsitystään – oli vaikea nähdä itsensä erikoisena, kun koko perhe oli täynnä kauniita veelanaisia. Kenties se myös selitti, miksi Fleur ei ikinä tullut toimeen äitinsä kanssa, sillä äiti oli edustanut hänelle kuuta, jotain mitä hän ei voinut saavuttaa.

Luna ei ollut nähnyt häntä kuuna, vaikka muut näkivät. Fleur oli sulkenut tunteensa pois, ne olivat jotain, mitä ei saanut näyttää. Kun hän ei välittänyt tunteistaan, niitä ei tarvinnut kohdata. Ihmiset sanoivat häntä Lunan lähdön jälkeen kylmäksi, saavuttamattomaksi.

Toinen suuri virhe oli ollut päästää Luna karkaamaan.

**

Fin

A/N2: Kappaleeni oli Lovestonedin Thursdays.

Morning news: that coffee’s getting cold
This day again, yeah, this is getting old
The clock at work is always slowing down
My desk’s a boat running aground

It’s not just a number 7 bus
Goes by and leaves me standing in the dust
I’m glad you’re here to help me fill the years
But we both know we’re going to tears

Give me a few silly Saturdays
I’ll take the God its finally Fridays or a lot of lazy Sundays
If we had a million more to go
Lets live them or end up making hey-days than just a bunch of Thursdays in a row
Oh-ooh-oh-ooh, oh-ooh-oh-ooh, oh-ooh-oh-ooh-oh
Not a bunch of Thursdays, no, not a bunch of Thursdays in a row

Wanna hear that ticking make-believe
Inside a box where all the doors are sealed
I want my feet to dance on different ground
Well get somewhere, not sit around

Give me a few silly Saturdays
I’ll take the God its finally Fridays or a lot of lazy Sundays
If we had a million more to go
Lets live them or end up making hey-days than just a bunch of Thursdays in a row
Oh-ooh-oh-ooh, oh-ooh-oh-ooh, oh-ooh-oh-ooh-oh
Not a bunch of Thursdays, no, not a bunch of Thursdays in a row

How about we add a little spice, I’ll take you on a rollercoaster ride
So throw your hands up in the air, hold your breath and maybe close your eyes

Give me few silly Saturdays (silly Saturdays)
I’ll take the God its finally Fridays or a lot of lazy Sundays
If we had a million more to go (more to go)
Lets live them or end up making hey-days than just a bunch of Thursdays in a row
Oh-ooh-oh-ooh, oh-ooh-oh-ooh, oh-ooh-oh-ooh-oh
Not a bunch of Thursdays, no, not a bunch of Thursdays in a row
Oh-ooh-oh-ooh, oh-ooh-oh-ooh, oh-ooh-oh-ooh-oh
Not a bunch of Thursdays, no, not a bunch of Thursdays in a row

[sugared]

Oooh, femmerarea ja vieläpä Fleurista! :---D Ihanaa.

Tykkään kovasti tämänkaltaisista aloituksista, joissa siirrytään suoraan tilanteeseen turhia petailematta. Asetelma tehdään selväksi parilla lauseella, ja sitten päästäänkin jo juoneen. Asetelma on muutenkin hyvin mielenkiintoinen, siis se, että Fleur on onnettomassa suhteessa Penelopen kanssa ja haikailee toisen perään. Se, että Fleur on töissä Taikaministeriössä, on hyvä ja uskottava idea ja natsaa erinomaisesti lyriikoihin.

Kahvinkeitin oli hauska yksityiskohta. Silloin tällöin ficeissä törmää siihen, että velhot käyttävät ongelmitta kaikenmaailman jästivempeleitä ilman, että niitä mitenkään selitetään, joten tykkäsin siitä, että kahvinkeittimen olemassaololle saatiin selitys. Ja oikeastaan aika hyvä sellainen! Velhot taitavat olla vähän vanhanaikaisia keittiöhommissa, joten varmaan se kahvi olisi muuten keitetty kattilassa hellalla. Kahvinkeitinhän säästää sekä aikaa että tilaa! Muuten noita jästijuttuja ehkä oli vähän liikaa, esim. kuulakärkikynä tuntui vähän turhalta. Miksei Fleur, joka on varmasti ylpeä noitaverestään, käytä sulkakynää? Myös tuo julkisilla ajelu tuntui vähän irralliselta yksityiskohdalta ja vieläpä vähän kliseiseltäkin (ehkä se johtuu minusta, mutta välillä tuntuu, että julkisilla ajelua huvin vuoksi pidetään jonkinlaisena erikoisuuden ja persoonallisuuden mittana :---D). Lunan hahmoon sopii kyllä tuollainen seikkailu, mutta ehkä se olisi voinut tapahtua velhomaailmassa.

Hahmot tuntuivat olevan hyvin omia itsejään. Fleuriin olisin ehkä kaivannut enemmän sellaista viileää töykeyttä. Varmasti hän on aikuistuessaan muuttunut pehmeämmäksi ja ystävällisemmäksi, mutta ei kai seepra kokonaan raidoistaan pääse. :---D Puheenparteen olisi sopinut se 'ranskalainen aksentti', joka kirjoissakin oli. Luna oli hyvin lunamainen, joskin ehkä hieman turhan filosofinen. Aika usein Lunaan yhdistetään joku syvempi viisaus ja tietoisuus maailmasta, mutta minusta tuntuu, että hän tekee näitä teräviä huomioita oikeasti vain vahingossa. Mutta joo, se on vain minun käsitykseni Lunasta.

Pidin kovasti siitä, että ficci jäi tavallaan ratkaisemattomaksi. Fleur ei siis jättänyt Penelopea tai tavannut Lunaa, pohdiskeli vain menneisyyttä ja nykyisyyttä. Olet kuvannut hienosti ja uskottavasti Fleurin ajatukset ja tunteet. Muutama juttu jäi tosin minulle vähän epäselväksi. Ehkä luin jotenkin huolimattomasti, mutta en tajunnut, mikä Fleurin ensimmäinen virhe oli. Samoin jäi puuttumaan vastaus siihen, keneltä kirje oli peräisin. Arvaan, että Lunalta, mutta olisin kaivannut enemmän avaamista (kuvainnollisesti, mutta miksei kirjaimellisestikin :---D). Mitä kirjeessä sanottiin, mitä sen lähettäjä halusi ja miksi se oli lähetetty?

Kirjoitustyylisi on ihana ja erottuva olematta tekotaiteellinen tai liian räiskähtelevä. Liitän tähän muutaman lempikohtani:

”Onko uutisissa mitään mielenkiintoista?” Fleur kysyi ohimennen mieheltä, jonka nimeä hän ei tiennyt. Miestä kutsuttiin Sammalmieheksi, eikä kukaan tuntunut tietävän hänen oikeaa nimeään. Kukaan ei myöskään tiennyt, mistä lempinimi oli peräisin, sillä mies oli tavallisen näköinen, keskipitkä ja mieleenpainumaton.

Tuntuu tyhmältä sanoa näin, kun koko teksti oli mahtava, mutta tää on kyllä mun lempikohta koko ficissä! En oikein osaa eritellä miksi, mutta tykkäsin siitä, miten johonkin sivuhenkilöön kiinnitettiin huomiota tällä tavalla. Ensin herää mielenkiinto Sammalmiestä kohtaan, sitten todetaan, ettei miehessä oikeastaan ole mitään erikoista. Kutkuttavaa :---D Olen viehättynyt tämänkaltaisiin yksityiskohtiin.

Juuri nyt hän ei halunnut muistaa ensimmäistä isoa virhettään siinä virheiden sarjassa, joka oli kuljettanut hänet ministeriöön paperitöihin.

<3

Ehkä kuilu heidän välillään oli osoittautunut liian suureksi. Fleur muisti isoäitinsä käyttämän vertauksen apinasta ja kuusta. Apina näki veden pinnasta heijastuvan l täysikuun ja palasi katsomaan sitä päivästä päivään. Täysikuu kiehtoi sitä, koska kuu oli tavoittamattomissa, etäinen ja salaperäinen. Eräänä päivänä apina kurotti sitä kohti ja putosi veteen. Se yritti uida, mutta kylmä vesi veti sen syövereihin.

Okei, ehkä tää oli sittenkin mun lempikohta. Upea ja tuore vertaus, en oo ennen kuullut. Toi tekstiin kivan vivahduksen aasialaista viisautta. Ja sopi hirveän hyvin hahmoihin!

Kaiken papatuksen jälkeen lienee hyvä todeta vielä lyhyesti, että mahtava ficci! Kiitos kovasti lukukokemuksesta!

[Dria]

Oi, tuhannet kiitokset molemmille kommenteistanne. Yritän vastailla parhaani mukaan 

Unohtumaton: Iltaa sinnekin!

HP:ssa voi kirjoittaa melkein mitä tahansa ja se saattaa jopa tuntua aidolta. Mukava kuulla, että pidit Lunastani, koska näen hänen eteensä hieman enemmän vaivaa. Luna on aina haaste. Fleur taas, no minusta Fleurissa on synkempi puoli, koska veelana hänen ulkonäkönsä houkuttelee ihailijoita. Ainakin näin näen hänet, ja hän on ylimielinen, koska haluaa nähdä, kuka näkee vain pinnan. Minäkin säälin Penelopea, joka on vain laastari Fleurille.

En yleensä kiinnitä huomiota kuvauksiin, tai siis, en kiinnitä tavallista enempää huomiota niihin, joten olin yllättynyt, että niistä ylipäätään kommentoidaan. Kaipa siksi ne "uppoavat" tekstiin, kun en aina itsekään huomaa niitä. 


sugared: Ratkaisemattomat ficit ovat rakkaus, etenkin jos kyseessä on femme (ja/tai rare).
Idean sain, kun luin joskus laastarisuhteista ja halusin kokeilla, onnistuisiko sellainen sanomatta suoraan, millainen suhde on kyseessä. En yhtään epäile, että Fleur ei olisi ylpeä noitaverestään, mutta kuulakärkikynä on siellä, koska se on nopeampi ja helpompi kantaa mukana kuin sulkakynä. Tarkoitukseni ei ollut tunkea liikaa jästiasioita, tai mitata persoonallisuutta julkisilla liikkumiseen. Se itseasiassa tulee siitä, että itse harrastan sitä ulkomailla, koska sillä tavalla pääsee uusiin paikkoihin. Mutta kyllä, sen olisi voinut tehdä myös velhomaailmassa.

Ranskalaista aksenttia lisäilisin mieluusti, mutta tässä Fleur on aikuinen ja aksentit "tarttuvat". Hän on ehkä ollut Englannissa niinkauan, että hän on omaksunut enemmän brittiaksenttiin vivahtava puhetta. (Tämä on hieno tapa sanoa, etten osaa kirjoittaa sitä, vaikka yritin.)

Ensimmäisen virheen oli tarkoitus jäädä peittoon, mutta kirjeen, en tiedä... En saanut lisättyä sitä fiksusti mukaan, joten se vain jäi pois. Tai sitten unohdin, en ole varma kummin kävi, koska tämän kirjoittamisesta on vierähtänyt jo hetki.

Sammalmies on ihana. Ihanaa, että joku muukin tykkää hänestä. Kirjoitustyylistäni en osaa sanoa mitään, koska omasta mielestäni se on kuin Sammalmies, ei erotu massasta. Taiteellisuus on hieno asia, jos sellaista osaa kirjoittaa, mutta kun ei. Silti hymyilen täällä kuin Hangon keksi kuullessani, että pidät tyylistäni.

Tuo vertaus on varmaan jostain animesta tai muuten vaan japanilaisesta kulltturista (animen kautta silti). En ole varma (tästäkään), koska muistan vain kuulleeni tämän jossain kenties vuosia sitten, ja se vain tuli mieleeni, kun aloin miettimään vertauksia, joissa on kuu. Toisaalta on myös mahdollista, että kiinanopettajani kertoi sen. Valitan, en muista tarkemmin.

[Odo]

Oi, tää oli todella kaunis ja lunamainen! Sekä myös fleurmainen, jos tälläisiä termejä nyt tässä kommentissa voi käyttää? Kuitenkin sellainen, että hahmot tuntuivat olevan todellakin sisällä tekstissä eivätkä vain sijoteltuina kauniiseen tarinaan, unohtamatta tietenkään sitä, että jokainen tuntui omalla tavallaan juuri sellaiselta kuin kuuluukin ja hyvin onnistuneet IC-hahmot tuovat aina omaa tunnelmaansa tekstiin. Kaikki hahmot siis tuntuivat hyvinkin omilta itseiltään tuoden hieman erilaista näkökulmaa esim. Fleuriin, jonka viileys ja koppavuus oli jätetty vähemmälle korvaten se herkkyydellä ja tunteilla (tietenkään unohtamatta pinnallista puolta).

Kerrontakin oli sujuvaa, selleista herkkänä ja rauhallisena eteenpäin kulkevaa, jossa raotettiin paljon Fleurin ajatuksia maailmasta, elämästä ja Lunasta hyvin haikealla näkökulmalla unohtamatta nykyisyyttä, jolloin Fleur oli Penelopen kanssa. Arkisuus fikissä teki siitä hyvin todentuntuisen, etenkin, kun olit ottanut materiaaleiksesi vapauden, työn ja erilaisuutta koskevat ihmisten ajatukset sekä tunteet, joita käsiteltiin inhimillisinä ja samaistuttavina.

Ja nyt, kun vielä muistan voisin ottaa esille kirjoituksessa sen ainoan typon, jonka huomasin:

Apina näki veden pinnasta heijastuvan l täysikuun ja palasi katsomaan sitä päivästä päivään.

Eli tuo | - merkki ei varmaankaan kuulu tekstiin? Tai sitten mä en vain tajua jotain. Muuten teksti oli rakenteeltaan ja kirjoitus asultaan todella toimivaa ja nättiä ja kuten aiemmin totesin arkista.

Olit ottanut esille myös tekstissäsi mukavia yksityiskohtia, kuten pöydälle ilmestyneet muistiot joiden seassa kirje oli, etkä vain yksittäistä kirjettä. Sekä kahvipannun ministeriössö (unohtamatta, että kyse on jästikeksinnöstä – taitaa kaikissa muissa fikeissä olla ”normaali” juttu kahvinkeitin, mutta sä olit ottanut sen esille kummaksustuttavana asiana. Plussaa!). Ja se apina/kuu-satu oli todella suloinen ja jollain tavalla hyvin tarinaan sopiva, mutta silti sellainen, että sen opetuksen ja koko sadun voisi kuvitella olevan täysin yksittäinen juttunsa, jota opetetaan kaikkialla lapsille (keksitkö sen itse?).

Kuu ja apina vertailut myös sopivat hyvin Fleuriin ja hänen ajatusmaailmaansa, vaikka etenkin lopun jossain kohdissa en ollut enää ihan varma pitikö muu maailma Fleuria kuuna, vai hän oli itse sittenkin se kuu, vai ei. Eli menin siis sekaisin roolien kanssa, mutta se voi johtua väsymyksestäkin, kun muutoin tarina, sen opetus ja Fleurin näkemys oli hyvin selkeä. (:

Hyvin sekavasti kommentoitu, juu, eikä mitään kovin rakentavaa, mutta tämä olkoon jonkunlainen kiitokseni itse tekstistä, joka oli kokonaisuudessa todella kaunista ja mukavaa luettavaa. Arkisen kevyttä haikeudella voisi kuvata tätä silleen lyhyesti ja ytimekkäästi. +Fleur/Luna on ihana paritus!

Kiittäen ja kumartaen,

Odoshi

[Dria]

Kiitos kommentistasi Odoshi  Piristit päivääni jo kun luin kommenttisi aiemmin, vaikka vastaaminen jäikin... Tuon typon kävin kyllä korjaamassa, se siis ei ollut tarkoituksellinen. Kiitos sen huomaamisesta.  Ja Luna/Fleur on ihana. He sopivat toisilleen ^^

Mukava kuulla, että hahmot toimivat, koska oma näkemykseni hahmoista on varmaan vähän ristiriidassa canonin kanssa... Kahvinkeittimen tarina on itseasiassa aika tylsä. Halusin kahvitauon, mutta huomasin, ettei minulla ole mitään hajua siitä kuinka taikaväki tekee kahvia (pannukahvi?). Päätin sitten käyttää kahvinkeitintä, ja minua itseäni viehätti ajatus siitä, että jästilaite on keskellä taikuuden sydäntä.

Apina/kuusatu on tullut kuultua/luettua joskus viitisen vuotta sitten jostain. Ainakin luulisin että olen kuullut sen jostain. Muistaakseni apina ei kylläkään kuollut alkuperäisessä  Muistan vain, että apina tippui veteen, koska se halusi jotain, mikä heijastui veteen... Tai sitten tämä on muistin temppuilua ja väänsin tämän Narkissosin tarusta. (Narkissos rakastui omaan peilikuvaansa ja kuihtui koska ei kyennyt liikkumaan paikaltaan jonkun suihkulähteen ääreltä. Paikalle kasvoi myöhemmin narsissi ja tästä juontaa narsisti sanan merkitys)

Eikä sun kommentti ole sekava. Musta oli myös kiva kuulla vihdoin, millainen oma kirjoitustyylini on. Arkinen kuulostaa hyvältä