Voi, pidin ideasta todella. En ole tällaiseen ennen sattunut törmäämään ja heti luettuani mietinkin, että miksi? Äw. Tämähän on varsin mielenkiintoinen ja hyvä aihe. Mahtavaa, että olet keksinyt sen! Imo Remus on melko
tylsä ja
pahvinen hahmo, mutta päädyin silti lukemaan tämän ja oli oikein positiivinen kokemus, erilainenkin siis. Jotenkin tämä tuntui olevan todella asiasisältöinen raapaleeksi, joka on todella harvinaista. Yleensä ne jäävät todella pintapuolisiksi, mutta tässä päästiin vähän enemmän sinne sisällekin - propsit siitä totisesti! ^^
Ehkä ainoa asia mikä nyt häiritsi, oli ensimmäisen kappaleen hirviöpitkälause. Tuo toinen. Se oli niin pitkä, että miun piti lukea se pari kertaa ennen kuin pystyin pääsemään loppuun saakka. Se oli kyllä asiasisältöinen ja oikein toimiva muuten - mie oon jotenkin tällä hetkellä tykästynyt lyhyisiin, vaikka usein sorrun multipitkiin vuodatuslauseisiin.
Mie tykkäsin otsikosta tosi paljon! Mukavan semmoi kekseliäs ja herätti heti mielenkiinnon, että mitähän ihmettä - jopa sellaiselle, joka pitää Remusta siis
pahvisena. Oli kuitenkin pakko tulla ainakin vilkaisemaan, mutta no, olihan tämä sitten pakko saada luettua loppuun^^
Opettaja tuskin arvostaisi, jos mörköjen pelottavuuden analyysistä kertovan aineen keskelle ilmaantuisi Remuksen mietintöjä sisäisen olemuksensa ristiriidasta.
Hehhah, tuo herätti vähän hilpeyttäkin ja naurahduksia! Voisin melkein kuvitella tällaisen tilanteen, ei saattaisi kukaan Tyliksen opettaja katsoa ihan hyvällä! Jeij. Tuo oli kyllä ehkäpä kivoin kohta tässä tekstissä, kun nyt mietin tosissaan. Toisaalta kyllä sulin tuolle viimeiselle lauseelle ihan totisesti, joten vaikea päättää!
No, mutta... Ihan näin pidempiä selostamatta mie kiitän suuresti tästä erilaisesta, mutta piristävästä ja kauniista angstipätkästä! ^^
xoxoxo ins
